Joonas
Tunnen jonkun silittävän pienesti kättäni samalla kuiskaillen jotain, mistä en saa selvää. Sattuu niin moneen paikkaan, että en jaksa edes luetella.
Yritän jaksaa avata edes toista silmääni. En ymmärrä miten voi väsyttää näin paljon. "Joonas?" kuulen jonkun sanovan etäisesti. Yritän vastata jotain, mutta suustani tulee pelkkää muminaa.
Hetken yrittämisen jälkeen saan viimein silmäni auki. Katselen ympärilleni samalla miettien missä helvetissä olen, ja ennen kaikkea miksi.
"Joonas kaikki on hyvin. Mä oon tässä" kuulen jonkun kuiskaavan. Ääni kyllä on tuttu, mutta en osaa yhdistää kenelle se kuuluu. Tunnen syystä tai toisesta kyyneleitä poskillani.
"Shh, kaikki järjestyy" hän jatkaa. Samassa tajuan viimein kuka minulle yrittää puhua. Joel. Katson häntä silmiin samalla kun tekisi mieli vain mennä hänen syliin halattavaksi.
"Sä oot Joonas sairaalassa. Muistaks mitä tapahtu?" joku muu sanoo. Käännän katseeni sängyn vasemmalle puolelle, missä on nähtävästi muutkin jätkät.
Mietin hetken aikaa mitä nyt tein, että päädyin tänne. Samassa mieleeni muistuu vain helvetin kipeä kolaus päähäni, ja lisää kipua. Sitten heräsin täältä, että siinä se.
Nyökkään Nikolle pienesti. "Haluuks vettä?" hän jatkaa. Nyökkään uudestaan. Puristan Joelin kättä samalla kun hän silittää hellästi hiuksiani.
Joel
En kestä katsoa Joonasta noin paskana. En ymmärrä kuka hänelle on voinut tehdä tuollaista. Ei tuo jätkä vain ansaitse mitään paskaa niskaansa.
Jos vain olisi mahdollista, makaisin tuossa hänen tilalla, mutta kun ei. No, ainakin voin olla tukena, jos ei mitään muuta. Onpas yllättävän positiivista ajattelua minulta.
"Mä olin lähös Joelilta mun kämppää, mut se mun ovi oli auki. Menin vaa sisää ja katoin onks siel joku, mut sit tunsin vaa vitun kovan iskun pääs ja lisää kipuu ja nyt oon täällä" Joonas selittää, kun on saanut juotua.
"Mä en ainakaa kuullu mitää" totean. Tämähän on mielenkiintoista, sillä kuka muka pääsisi Joonaksen asuntoon tuosta noin vain? Tietääkseni vain minulla on hänen lisäkseen avain siihen kämppään.
"Me mietittiin missä sä oot, Joelilla meni hermot ja se lähti ettii sua, sit se soitti mulle ihan hysteerisenä, ja me lähettii tänne" Olli selittää.
Huomaan Joonaksen kääntävän katseensa minuun. "Mistä sä mut löysit?" hän kysyy hiljaa. "Vessasta" vastaan. "Näkyks siellä mitää jälkii?" hattarapää kysyy seuraavana.
"Ei. Verta vaan helvetisti" kerron. "Joel sä kyllä oot veres" Aleksi huomauttaa. "Tiiän. Mut ei sillä oo mitää välii" sanon. Päätän ottaa riskin, mutta elämme vain kerran, joten.
Kurotan painamaan hellän suudelman Joonaksen huulille pitäen toista kättä edelleen hänen hiuksissa, ja toista hänen kädessä. "Mitä me nyt ollaa skipattu?" Olli naurahtaa.
"Ette mitään" Joonas mutisee. Ei siinä, ei hänestä lähdekään paljoa ääntä. "Ootteks te niiku..?" Aleksi kysyy yrittäen kai vihjailla sitä olemmeko yhdessä. "Säädetään" vastaan.
Jätkät vain nyökkäävät ollen hiljaa ja seuraten mitä minä ja Joonas teemme. "Onks sulla mitää veikkausta kuka tän teki?" tuo hattarapää kysyy hiljaa.
"Ei. Oon mä pääni puhki miettiny, mut ei tuu ketää mielee" huokaisen. "Ei se sun vika oo" hän huomauttaa katsoen minua ihan liian suloisesti.
"Mä sut päästin vaan menee" hymähdän. "Joel oikeesti" Joonas sanoo. En vastaa enää mitään, sillä en ole periksi antamassa. Itse minä tuon enkelin päästin menemään.
"Mulla olis tolle itsepäiselle perunalle asiaa, et" hän ilmoittaa. "Itsepäinen peruna koittaa sitte käyttäytyy" Niko naurahtaa, samalla nousten ja lähtien huoneesta muiden jätkien kanssa.
"Itsepäinen peruna?" toistan katsoen Joonasta silmiin. "Se justiinsa. No mut itte asiaan, näkiks kukaa jätkistä mun viiltoi?" hän kysyy varovasti.
***
😊
YOU ARE READING
Maybe I was born to be broken // Joel x Joonas ✅️
Fanfiction(Valmis) Kahden miehen elämä ei ole millään tavalla täydellistä. Toisella on ongelmia leikkiä puukon kanssa, toinen ei oikein osaa puhua tunteistaan. Toisella alkaa olemaan vaikka ja mitä ongelmia, toinen ei oikein osaa enää auttaa. Nämä kaksi herra...
