Tw
Joel
Samalla kun muut käyvät jostain keskustelua, itse mietin mitä Joonas tekee tällä hetkellä. Meinaan, hänestä ei ole kuulunut mitään varmaan tuntiin.
Ei siinä, jos hän haluaa olla yksin, niin siitä vain. Kuitenkin tuntuu siltä, ettei kaikki ole hyvin. "No miten sulla ja Joonaksella menee?" Oskar kysyy.
"Ihan jees. Vähän nyt mutkii matkassa, mut onhan niistä selvitty tähänki asti" hymähdän poissaolevana. "Rakkaudessa vai muuten?" isä kysyy.
"Muuten. En nyt ala selvittämään sen yksityisasioita" vastaan. "Kuitenki joku sukupuolitauti" kuulen Eemilin kuiskaavan äidille.
"No ei ole" naurahdan. On tuollakin jätkällä päätelmät. "Et sitte itte oo onnistunu saamaa ketää?" vittuilen takaisin. Totta kai, niinhän aina teen.
"Ei oo löytyny sopivaa" veljeni vastaa samalla punastuen. "Entä Oskar?" tenttaan. Yleensä tämä kuuluu äidin tehtäviin, mutta näemme kyllä sen verran harvoin.
"Sinkku" tämä tiedottaa, ja katsoo isää anovasti. "Jospa nyt annatte olla" hän naurahtaa. Itse vain hymähdän. Vilkaisen kelloa. Puoli neljä.
Ehkä nyt viimeinkin menen katsomaan mitä Joonas tekee. Nousen ylös sohvalta, ja vittuilutuulella kun olen, läpsäisen Eemiliä takaraivoon, ennen kuin lähden juoksemaan yläkertaan pakoon.
Hän totta kai lähtee juoksemaan perääni. Yritän harhauttaa tuota menemällä huoneeseeni, mutta ei oikein onnistu. Huvittuneisuuteni katoaa heti, kun huomaan Joonaksen.
"Rakas mikä on?" kysyn huolestuneena, ja menen tämän viereen huoneeni nurkkaan. En saa mitään vastausta. Hänellä on selvästi paniikkikohtaus menossa, sillä hän tärisee paljon.
"Eemil tuo Joonakselle vettä" käsken kääntämättä katsettani yhtään mihinkään poikaystävästäni. Hän pitelee käsillään päätään. Sattuu nähdä hänet tuossa kunnossa.
"Kulta kuuleks sä mua?" sanon mahdollisimman rauhallisesti siirtäen käteni hänen selälle. Hän on jonkin luokan sikiöasennossa. "J-j-joel?" tämä änkyttää nostaen katseensa minuun.
"Minä tässä. Ei oo rakas mitää hätää, mä oon tässä. Yritä hengittää kerran rauhassa sisään, ja puhalla ulos. Rauhassa vaan, ei oo mitää kiirettä.
Eemil tuo sulle kohta vettä. Sä selviit tästä, ihan niinku kaikista muistaki paniikkikohtauksista. Eikä sun tarvi selvitä tästä yksin" sanon rauhallisesti.
Pakko kyllä myöntää, en ole nähnyt Joonasta ennen noin paniikissa. Ei taas mitään tietoa mistä tuo johtuu, mutta ehkä se vielä selviää. Kunhan nyt saisin hänet ensimmäisenä rauhalliseksi.
Nostan hänet varovasti syliini, ja silitän hänen hiuksia rauhassa. En tiedä johtuuko tämä odottamisesta, vai mikä vittu Eemilillä kestää. Ehkä hän tulee ihan pian.
Joonas
Yritän hengittää edes jotenkin, ja ennen kaikkea pysyä tajuissani. Lupaan, etten ole ikinä saanut näin pahaa paniikkikohtausta.
Itken koko ajan vain entistä enemmän, ja yritän kestää pääni sisällä olevia ääniä. En halua tietää miten paljon tärisen, tai kuinka avuttomalta ja säälittävältä näytän.
"Joonas yritä juua tästä vähäsen. Ei oo mitää kiirettä" Joelin ääni kuuluu vierestäni rauhallisena. En ymmärrä miten hän ei panikoi ollenkaan. Ihme jätkä, pakko myöntää.
Avaan silmäni, ja huomaan poikaystäväni pitävän vesipulloa kädessään. Otan sen vastaan, ja asetan pullonsuun varovasti huulilleni. Juon vähäsen yrittäen olla tukehtumatta.
"Shh, ei oo mitää hätää. Yritä hengitellä mun kaa samaan tahtiin. Sä selviit tästä, nii oot selvinny kaikesta muustaki. Meillä ei oo kiire yhtää minnekää, et älä sitäkää stressaa" Joel kuiskaa.
Pidän tämän kädestä kiinni, ja painan pääni hänen rintakehään. Kuuntelen hänen sydämenlyöntejä, jotka ovat rauhallisia. Itselläni syke on niin korkealla, etten halua edes tietää.
Tunnen hänen pyyhkivän kyyneleitäni pois, ja painavan pusun hiuksiini. "Kaikki hyvin. Mä oon tässä" Joel kuiskaa rauhoittavasti.
Hän silittää käsivarttani hellästi samalla hyräillen jotain. Tuntuu niin pahalta, etten selviä edes paniikkikohtauksesta yksin. Ihan oikeasti, miten säälittävä voin olla? Erittäin, pakko myöntää.
Alan vähitellen rauhoittumaan. Lähinnä sillä, että Joel selittää minulle jotain, ja antaa läheisyyttä ja turvaa. Kaikki äänetkin alkaa kadota päästäni, eli selvisin jälleen yhdestä kohtauksesta.
Joelin avulla.
***
Mulla on erittäin hyvä suunnitelma miten tää kirja menee...
Mut en tiiä montako lukuu siihen menee 😀
Ja saatan jäädä pienelle tauolle, mua on alkanu ahistaa ku tää kirja vaan etenee ja en oo ehtiny kirjottaa lukuja valmiiks enkä haluu ottaa niinki pienestä asiasta stressii, mut kattoo vielä 🥲
BẠN ĐANG ĐỌC
Maybe I was born to be broken // Joel x Joonas ✅️
Fanfiction(Valmis) Kahden miehen elämä ei ole millään tavalla täydellistä. Toisella on ongelmia leikkiä puukon kanssa, toinen ei oikein osaa puhua tunteistaan. Toisella alkaa olemaan vaikka ja mitä ongelmia, toinen ei oikein osaa enää auttaa. Nämä kaksi herra...
