Apua miten tää kirja on tässä vaiheessaaaa 🥲
Niko
Saan Joonaksen rauhoittumaan lopultakin. Silittelen hänen hiuksia ja hyräilen hiljaa jotakin, ihan mitä vain mieleen tulee. Samaan aikaan katselen Joelin kohoilevaa rintakehää, sillä miksikäs ei.
Vilkaisen blondin miehen kasvoja ja totean hänen nukahtaneen. Ihmeellistä, minä kun luulin että häneltä saa tajun kankaalle vain nuijanukutuksella. No, parempi näin.
Huokaisten käännän katseeni kattoon ja kuuntelen Joonaksen tuhinaa ja laitteiden pientä piippausta. En rehellisesti sanottuna edes ymmärrä miten Joonas kestää tämän kaiken.
Toisaalta ei hänellä ole muitakaan vaihtoehtoja, joten. Kaikkihan olikin hyvin monta vuotta. En ymmärrä miksi juuri heille tapahtuu tällaista. Ei kumpikaan ole tehnyt mitään pahaa.
"Missäh Joonas.." kuulen Joelin mumisevan yhtäkkiä, mitä säikähdän ihan kunnolla. "Kato sinäki heräsit" hymähdän kääntäen katseeni blondiin joka yrittää availla silmiään.
"Onksh sil kaikkih hyvin..?" hän jatkaa. Tässä ainakin huomaa miten paljon Joel välittää Joonaksesta. Ensimmäinen asia mitä hän kysyy herättyään viimein on se että missä hänen miehensä on.
"Joonas on mun sylissä ja se nukkuu, ei oo mittää hättää" vastaan Joelin kääntäessä päänsä meidän suuntaan. "Minkälainen olo?" huolehdin varmistaen pörröpään nukkuvan edelleen.
"Sekavah ja sattuuh vähä kaikkialle" Joel kuiskaa käheällä äänellään ja tutkii katseellaan missä helvetissä hän on. "Muistaks sä mitä tapahtu? Tai tiiäks sä esimerkiks mikä vuosi on?" kyselen.
En minä vittu tiedä pitääkö tuota jätkää pitää täysin hulluna vai täysjärkisenä. Okei, viimeistä hän ei ainakaan ole, mutta joka tapauksessa. "Eih mitää vitu muistikuvaa" hän vastaa unohtaen kai toisen kysymykseni kokonaan.
"Okei. No mut lepää vaa rauhassa, oot ollu tajuttomana lähemmäs viikon. Sua ammuttiin ja olit leikkauksessa. Mut kaikki on nyt hyvin ku heräsit" selitän samalla halaten Joonasta tiukemmin.
"Nuku vaa, kaikki hyvin" kuiskaan hänelle hänen mumistessa jotain unissaan. "Näkeeks se jotai painajaista?" Joel kuiskaa ja katsoo miestään säälivästi. "Varmaan" vastaan hiljaa.
"Joonas ei oo mitää hätää, nuku vaa, sä oot siinä täysin turvassa" kuiskaan ja silitän hänen hiuspehkoa hellästi. Toivottavasti hän nyt saisi nukuttua kunnolla.
Joel
Katson Joonaksen kasvoja kyyneleen tipahtaessa poskelleni. Hän näyttää erittäin itkeneeltä ja väsyneeltä. Nyt kun tarkemmin katsoo, niin koko jätkä on kalpea. "Mikä Joonaksella on?" kuiskaan.
"Ei se oo nukkunu tai syöny viikkoo melkee ollenkaa. Se on ollu susta helvetin huolissaan varsinki ku lääkärit sano ettet sä enää heräis" Niko huokaisee hänen äänen väristessä.
"Ja nyt on tapahtunu ihme ja oon hengissä?" varmistan. Mitä helvettiä nyt on tapahtunut? Miksi en muka heräisi? En todellakaan jätä Joonasta kestämään yksin tätä julmaa maailmaa.
"Nii kai sitte. Ja parempiki nii, menin jo lupaa Joonakselle et heräät" brune hymähtää. "No tässähän mä oon" totean. Kurotan ottamaan mieheni kädestä kiinni, ja silitän sitä hellästi.
~~~~~
Huomaan Joonaksen nostavan päänsä Nikon olkapäältä ja availevan silmiään. Pienesti hymyillen seuraan hänen paluuta tähän hetkeen. "Huomenta" Niko hymähtää ja vilkaisee minua.
"Mitäh kelloh on?" blondi mutisee ja hieroo silmiään selkeästi edelleen väsyneenä. "6 aamulla. Nukuit sitte kivasti koko yön" brune selittää ja taputtaa miestäni selkään.
"Mä taas valvoin koko yön" kommentoin pokkana väliin. "Herranjumala!" Joonas kiljaisee ja hyppää Nikon sylistä pois. "Eiku Joel vaa" virnistän. "Ei saatana" blondi kuiskaa ja purskahtaa itkuun halaten minua varovasti.
"Ei oo mitää hätää, en mä mee rikki" kuiskaan omien kyynelkanavien auetassa myös. Silitän Joonaksen hiuksia yrittäen rauhoitella häntä. En kyllä yhtään ihmettele hänen olotilaa.
"Kulta kaikki hyvin, mä oon tässä" lohdutan ja pyyhin Joonaksen kyyneliä pois hänen yrittäessä lopettaa itkemistään. "Oon ollu susta nii vitun huolissani" hän kuiskaa ja ottaa kädestäni kiinni.
"Niko kertoki jo, mut mä oon täysin hengissä, ei oo mitää hätää" kuiskaan yrittäen hymyillä. Voin vain kuvitella miten pitkä viikko Joonaksella on ollut odottaa heräämistäni.
Yhtäkkiä hän alkaa itkeä hysteerisemmin puristaen kättäni lujempaa. Mitä nyt..?
***
Perkele mulla loppuu ideat kohta 🥲
YOU ARE READING
Maybe I was born to be broken // Joel x Joonas ✅️
Fanfiction(Valmis) Kahden miehen elämä ei ole millään tavalla täydellistä. Toisella on ongelmia leikkiä puukon kanssa, toinen ei oikein osaa puhua tunteistaan. Toisella alkaa olemaan vaikka ja mitä ongelmia, toinen ei oikein osaa enää auttaa. Nämä kaksi herra...
