Joel
Istun studion sohvalla ja yritän tajuta miksi helvetissä tämä mikrofoni ei toimi. "Moilanen" huudan lopulta kun keskittyminen ei riitä.
"No mikäs on meiän lapsella hätänä" hän kysyy ja tulee luokseni. "Tämä paska ei tee kanssani yhteistyötä" kerron ongelmani.
"No jospa vaikka laittaisit sen päälle" Niko hymähtää. "No sehän on" väitän vastaan. "No eihän ole kun ei se toimi" hän huokaisee.
"No ihan sama. Kiitoksia. Missä minun poikaystäväni mahtaa sijaita?" kysyn. "Joonas Henrik Porko" Niko huutaa. "Niko Vilhelm Moilanen" kuuluu vastaus.
"Joel Erik Salomon Hokka kaipailee sinua" brune huutaa ja lähtee ilmeisesti keittiöön. "No minäpäs tulen auttamaan" Joonas toteaa ja samassa hän on ilmestynyt näkökenttääni.
"Moi rakas" sanon kuin mikäkin pikkulapsi. "Moi kulta" tämä vastaa, ja tulee syliini. "Tuli ikävä" kerron halaten häntä tiukasti.
"No voi sua. Haluuks pusun?" Joonas kysyy ja katsoo minua silmiin ihan liian söpösti. "Joo" vastaan, ja samassa tunnenkin hänen huulet omillani.
"Söpöysvarotus" Olli huutaa kävellessään luoksemme. "Joonasvarotus pikemminki" korjaan. "Kato ku Joonaksen voi yhistää sanaan söpö" selitän.
"Aivan. Jospa se söpö nyt lähtee siitä ja päästää Joelin tekemään oikeita töitä. Nikon mukaa oot vaipunu lapsen tasolle" tämä huokaisee. "Jotain uutta muka?" naurahdan. "No ei".
Joonas
Revin kynsiäni ollen ajatuskissani. Joel meni ilmeisesti laulamaan osuuksiaan. On se uuden musan tekeminen välillä raskasta. Vaikka siltikin liian parasta.
"Porko?" Niko sanoo ja istuu viereeni. "Mm?" mutisen nostamatta katsettani häneen. "Onks kaikki hyvin?" tämä kysyy ja silittää selkääni.
"On. Kuin nii?" kysyn. "Sun kädet tärisee" hän kertoo. Mietin ensiksi mitä helvettiä, ennen kuin tajuan Nikon puhuvan totta.
"Jaa. No mut ei mulla oo mitää hätää" kerron, ja samassa tunnen jälleen ahdistuksen sisälläni. "Varmasti?" tämä kyselee, ja ottaa minut halaukseensa.
En vastaa mitään, vaan keskityn hengittämään rauhassa, vielä kun se on mahdollista. "Haenks mä Joelin?" Niko kysyy silittäessä hiuksiani.
"Ei tarvi" vastaan. Ei sen jätkän tarvitse pitää minusta jatkuvasti huolta. Ei kyllä Nikonkaan, mutta olen niin heikko etten pärjäisi yksin.
"Ei oo mitää hätää. Keskity hengittää rauhassa mun kaa samaan tahtiin. Joku voi hakee sulle vaikka vettä, jos se helpottas" brune sanoo rauhallisesti.
"Ni-niko mäen saa ku-kunnol happee" mutisen tuntien kyyneleiden nousevan silmiini. "Shh. Otetaa vaa parempi asento" Niko kuiskaa, ja nostaa minut syliinsä paremmin.
"Tommi!" "Moilanen" "Tuo vettä" "Ookoo". Katson täriseviä käsiäni samalla yrittäen pitää hengitykseni rauhallisena, siinä onnistumatta.
"Hae Joel" Niko sanoo, kun Tommi tuo vesilasin. Otan sen vastaan yrittäen juoda varovasti, mutta lopputulos on se, että alan vain yskimään.
"Rakas ei oo mitää hätää" kuulen Joelin sanovan ja samassa hän on jo luonani. Purskahdan itkuun, ja halaan häntä tiukasti. "Sano jos tarvit apuu" Niko sanoo, ja lähtee.
Arvostan sitä miten minä ja Joel saamme olla kahdestaan. Vaikka olenkin tuntenut jätkät vuosia, syystä tai toisesta ahdistaa jos on paljon porukkaa lähettyvillä.
"Joonas sä oot täysin turvassa siinä. Ota vaan aikas, me saatii Little Manin kaa mun osuus hyvään vaiheeseen, et mulla ei oo kiire minnekää" Joel sanoo hiljaa, ja painaa pusun hiuksiini.
"Mä-mä en oo ottanu lä-lääkkeitä" tunnustan. Totuushan on se, etten ole ottanut ollenkaan. Joel ei onneksi ole huomannut sitä. Edes paniikkikohtauksien määrästä.
"Voi vittu ne on kotona. Mut kyllä sä rakas selviit. Mä muistutan sua" hän lohduttaa silittäen selkääni rauhallisesti.
"E-en mä oo o-ottanu ollenkaa" kerron. "Voi sua. Pitääks mun tutkii sun suu et sä alat ottaa ne pillerit? Siitä on jo kuitenki melkee kaks viikkoo ku sait ne" Joel kysyy.
"Varmaa" mutisen. Pitäisi kai yrittää nyt vain rauhoittua eikä puhua, mutta jaa. Kyllähän tuokin sai minulle paremman mielen, kun saan vedellä hänen kanssaan ainakin yhden kielarin päivässä.
***
Mua ei sillee kiinnosta tykkäätteks te tästä, ku kirjotan tätä omaks iloks joten joo 😀
YOU ARE READING
Maybe I was born to be broken // Joel x Joonas ✅️
Fanfiction(Valmis) Kahden miehen elämä ei ole millään tavalla täydellistä. Toisella on ongelmia leikkiä puukon kanssa, toinen ei oikein osaa puhua tunteistaan. Toisella alkaa olemaan vaikka ja mitä ongelmia, toinen ei oikein osaa enää auttaa. Nämä kaksi herra...
