Tw 😋 Also Joelin hymy on söpö ❤
Joel
"Varmaa vaa joku orava tai jänis" totean kuunneltuani hetken aikaa mitä metsästä kuuluu, tulen rätinää ja Joonaksen hieman katkonaista hengittämistä.
"Ooks sä varma?" hän kysyy vilkaisten taakseen. "Olen. Ja vaikka siellä oliski mikä tahansa karhu, nii mä suojelen sua silti" vakuutan painaen hänen otsaan pusun.
"No kai mä sit luotan suhun" hattarapää toteaa katsoen minua silmiin. "Hyvä. Nyt olis muuten täydellistä soittaa kitaraa ja laulaa jotaki" sanon.
"Nii oliski. Mut eihän me kitaraa tarvita" Joonas vastaa hieman kysyvään sävyyn. "No ei nii" hymähdän. Mietin mitä laulaisin, ennen kuin tulee täydellinen biisi mieleen.
Alan hyräilemään aloitusta, ja laulamaan. Joonas saa hyvin pian biisistä kiinni, ja alkaa laulaa kanssani. Katson häntä silmiin hymyillen samalla. Hetki on jälleen kaikin puolin täydellinen.
"So would you be there for me, like I was there for you? If this world is heartless, we don't make any sense. 'Cause we found something, that changes everything. So you just keep on running, but I'm waiting for you in the end. Hold on to hopeless" laulamme yhtä aikaa.
"Oonks mä ihan toivoton?" Joonas kuiskaa pitäen kädestäni kiinni. "Et oo. Sä oot yrittäny itsemurhaa monesti, mut oot edelleen siinä. Ja oot paljon ilosempiki" vastaan hiljaa.
"Mut mitä jos mä romahdan uudestaan?" hän kysyy vaikuttaen siltä kuin pelkäisi sitä. "Hold on to hopeless" kuiskaan, ja vedän hänen pipon silmille. "Blind Joonas" hän kommentoi, jolloin molemmat alamme nauramaan.
"No ei vaa oikeesti. Joonas vaikka sä romahtasit monesti, nii silti mä tuen sua. Nii monta kertaa ku tarvii. Ja ennen ku kysyt miks, nii siksi koska oot tärkein ihminen ja rakkain" kuiskaan vakavana.
"Mäki rakastan sua enemmän ku mitää" Joonas kuiskaa hymyillen pienesti. "Toi tuli sammuu kohta" hän jatkaa. "Juonu liikaa" hymähdän saaden Joonaksen kikattamaan söpösti.
"Mä käyn hakee puita. Oota tässä" ilmoitan, ja nousen kannon päältä ylös. Painan nopean pusun poikaystäväni huulille, ennen kuin otan taskulampun matkaan ja lähden etsimään niitä halkoja. Tai miksei vaikka oksiakin.
Joonas
Katselen nuotiota, missä on pian jäljellä enää kipinät. Täällä on jo melkein täysin pimeää, joten en edes voi lähteä etsimään mitään keppiäkään, etten kompastu mihinkään.
Kuulen epämääräistä ääntä, jolloin lopetan hengittämisen, jotta kuulisin paremmin. Totean Joelin kuitenkin vain kiroilevan jossain jonkun takia, eli ei tässä ole mitään hätää.
Potkin kiveä maassa kengälläni samalla odottaen tuleeko Joel ensin vai sammuuko koko nuotio. Yllättävän vähän aikaa kesti, tai sitten aika vain kului nopeasti.
Hätkähdän, kun kuulen ihan selvästi takanani oksan katkeavan. Käännän katseeni metsään, mutta en näe mitään. Ei se mikään eläin ollut, siitä olen täysin varma.
En uskalla sanoa mitään, joten olen vain hiljaa ja odotan tuskin hengittämättä. Säikähdän ihan kunnolla, kun kuuluu vain veden läsähdys nuotioon, mutta missään ei näy ketään. Kävelen taaksepäin ahdistuneena.
En ymmärrä miten nuotio sammui vain yhtäkkiä. Tai no, joku siihen vettä heitti, mutta kuka helvetti? Ei täällä ole yhtään ketään. Joel ei nimittäin noin tekisi, ja hänellä olisi taskulamppu matkassa.
Kompastun johonkin juureen, kun kävelen takaperin, ja kaadun maahan. Vilkuilen ympärilleni yrittäen nähdä edes jotain liikettä, mutta en näe mitään muuta kuin hämärästi puita ja oksia.
Kuka minut nyt tulee murhaamaan..?
***
Ai draamaako? Nääh 😌
YOU ARE READING
Maybe I was born to be broken // Joel x Joonas ✅️
Fanfiction(Valmis) Kahden miehen elämä ei ole millään tavalla täydellistä. Toisella on ongelmia leikkiä puukon kanssa, toinen ei oikein osaa puhua tunteistaan. Toisella alkaa olemaan vaikka ja mitä ongelmia, toinen ei oikein osaa enää auttaa. Nämä kaksi herra...
