58. Taidetta

314 26 21
                                    

Joel

Viimein. Tätä päivää on odotettu. Joonas pääsee viimein kotiin. Hän on ollut muutaman päivän sairaalassa. Itse olen käynyt vain kerran kotona yrittämässä nukkua. Kai siitä sentään jotain tuli.

"Rakas sano ihan heti jos sattuu vähäänkää" sanon, ennen kuin alan vetämään poikaystävääni hitaasti istumaan. "Aih" hän älähtää, jolloin lopetan, ja autan häntä pysymään pystyssä.

"Ei oo mitää kiirettä" rauhoittelen, ja silitän hänen hiuksia. "Voiks sä nostaa mut vaa ylös, sattu se kuinka paljon tahansa?" Joonas kysyy, ja katsoo minua silmiin. "Jos sä oot varma" hymähdän.

Nostan hänet syliini, ja lasken siitä maahan. "Perkele" blondi älähtää, ja pitää kättään hänen kyljen kohdalla. "Kuinka paljon sattuu?" kysyn, jotta osaisin arvioida. Mitä, on toinen kysymys.

"Helvetisti. Kympin asteikolla varmaa seiska" Joonas vastaa, ja yrittää kävellä. "Onnistuuko?" kysyn, kun hän luettelee vain sivistyssanoja ja tuhahtelee. Söpöähän tuo vain on.

"Joo. Mut saat kyllä kantaa" hattarapää ilmoittaa. Nyökkään ihan niin kuin jossain armeijassa. "Joel nyt" hän kikattaa. "Joonas heti" viisastelen, ja saan poikaystäväni nauramaan entistä enemmän.

Nostan hänet syliini, ja lähden kävelemään huoneesta ulos. "Vittu viimein sivistyksen pariin" Joonas huokaisee, ja katsoo ympärilleen kuin ei olisi ikinä nähnyt sairaalan käytäviä.

"Mähän oon ollu sun kans koko ajan" sanon dramaattisesti. "No silti" hän naurahtaa, ja painaa pusun huulilleni. Emme ole julkistaneet vielä suhdettamme, mutta emme sitä piilottelekaan.

"Voidaanks mennä studiolle?" Joonas kysyy, kun olemme päässet ulos asti. "Mut sä et voi tehä mitään" muistutan. "Ei se haittaa. Mä vaan haluun olla muien jätkien kaa" hän ilmoittaa.

"No sitte mennään" naurahdan. Nostan häntä paremmin syliini, ja lähden kävelemään studiota kohti. Onhan täältä sinne matkaa, mutta ihan sama. Autohan on siis turvallisesti sen parkkiruudussa kotona...

~~~~~

Joonas

"Hokka ja Porko" huudan, kun pääsemme studiolle. "Terve" Olli huutaa. Laskeudun varovasti maahan, ja annan poikaystäväni ottaa kenkäni pois. Tätä kylkeä nimittäin pitää oikeasti varoa.

"No jopas sitä tullaa tyylikkäästi" Tommi hymähtää, kun Joel kantaa minut sohvalle, ja tuo tietokoneeni minulle. "No eikö" naurahdan. Alan kirjautumaan koneelleni ajatuksissani.

"Kulta sano heti jos tarvit jotai" Joel kuiskaa, ja painaa takaani pusun poskelleni. "Joo" vastaan. "Joel tuoppas sieltä keittiöstä energiajuomaa kaikille" Aleksi virnistää.

"Siis tää koski vaan Joonasta" poikaystäväni tarkentaa. Alan nauramaan, mikä sattuu kyllä vähän joka puolelle, mutta ei voi mitään.

"Nonii, Poosu tekee siinä töitä sen mukaa ku pystyy ja Joel tulee äänittää kaunista ääntäsä" Niko huokaisee. Jos tuota jätkää ei olisi täällä pitämässä järjestystä, tästä ei tulisi mitään.

"Tullaan tullaan" Joel huokaisee, pörröttää hiuksiani, ennen kuin lähtee äänittämään lauluansa. Saan yhtäkkiä idean, ja alan hyräillä miettien sopivia nuotteja. Sanoista puhumattakaan.

"Tommi annako kuulokkeet?" pyydän, sillä en halua paskoa mitään paikkaa. Meinaan, olisihan se ihan mukava päästä soittamaan kitaraa ja muutenkin elämään normaalia elämää.

"Nyt perkele!" huudan, kun saan todella nerokkaan idean. Alan kirjoittamaan nopeasti sanoituksia samalla keksien täydellisen soundin koko biisille.

"Älkää hengittäkö, nyt tulee taidetta" Tommi sanoo dramaattisesti. En välitä siitä, vaan kirjoitan niin kauan kuin ajatus kulkee. Korjaan kirjoitusvirheet pois, ja luen biisin läpi.

"Niko vitun Moilanen tänne" huudan. Tämä on pakko päästä äänittämään heti. Joo, toisten mielipiteitä pitää myöskin kuunnella, mutta eiköhän tämä kelpaa muille.

"No?" Niko kysyy, ja lukee mitä kirjoitin. Hän kirjoittaa pari muokkausta viereen, ja pörröttää hiuksiani, kun on saanut luettua tekstin. "Ootetaa et Joel saa äänitykset valmiiks. Voit sä jo alottaa tekee jotai melodiaa" hän toteaa.

Aika henkilökohtainen biisi tuli, mutta ei ole ensimmäinen kerta.

***

Ens lukuun tuleeki sit timeskip koska en keksi mitää mikä ei olis kovin tylsää 🙂

Mutta oon mukava ja jään pariks päiväks tauolle, vittu tästä tuu mitää et stressaan jatkuvasti ku ei oo motii kirjottaa lukuja. 🤝

Maybe I was born to be broken // Joel x Joonas ✅️  Where stories live. Discover now