Joel
"Eiköhän nää treenit ala olee tässä" Niko toteaa muutaman tunnin päästä. "Mä ainaki jään tekee vielä tän loppuu" Aleksi ilmoittaa samalla säätäen jotain omaa työjuttuaan.
"Joo o. Ei Joonaksesta oo tekee töitä ku se on just ja just tässä maailmassa" Olli toteaa hiljaa niin ettei tuo kyseisen hattarapää kuule sitä.
Ei siinä, onhan se fakta ettei Joonas ole melkein ollenkaan tässä maailmassa. "Joel voiks sä yrittää saada Porkon nukkuu ja viiä sit kämpilles? Musta tuntuu et se ei pärjää yksin" Niko pyytää.
"Totta kai voin" vastaan. Lähden nojatuolista Joonaksen luokse sohvalle, missä hän selaa puhelintaan. Toisin sanoen, katsoo samaa tiktokia varmaan kymmenettä kertaa.
Hän hätkähtää, kun otan hänen puhelimen itselleni, ja suljen sen. Nostan Joonaksen syliini, ja alan silittelemään häntä rauhallisesti.
"Fuck it, it's just rock'n'roll. Don't fix me, let me bleed out, leave me open. No, don't fix me, maybe I was born to be broken, I'm dead inside. And it's alright. So don't fix me, don't fix me" laulan hiljaa.
Sen myötä kuulen suloista tuhinaa päältäni, eli onnistuin kai saamaan Joonaksen nukahtamaan. Sinänsä kai pitäisi olla loukkaantunut kun lauluääneni saa hänet nukahtamaan, mutta jaa.
"Nukahtiks?" Olli kuiskaa viitaten Joonakseen, jonka kasvot ovat hautautuneet rintakehääni. Nyökkään jatkaen sylissäni istuvan jätkän silittämistä.
"Mä varmaa alan lähtee tästä. Onks meiän pakko pitää huomenna treenei, ku jos Joonas on liian väsyny nii ei siinä oo mitää järkee?" kysyn hiljaa.
"Ei. Ottakaa vaa vapaata, me voiaan tehä siltiki jotain. Koita säki saada levättyy" Niko vastaa minulle, joten nyökkään. "Yritetään" totean.
Lähden varovasti eteistä kohti Joonas sylissäni. Lupaan hakata päätä seinään, jos nyt onnistun herättämään hänet. Tiedän nimittäin itse miten perseestä on kun ei vain saa nukutuksi.
Ei siinä, onhan minulla tähän lääkkeet ja näin, mutta ei ne välttämättä aina auta. En kestäisi sitä jos Joonaksellekin alkaisi tulla samanlaisia ongelmia.
Ei hän ansaitse mitään paskaa. Mutta minkäs sille voi kun maailma on niin julma paikka. Avaan varovasti studiomme ulko-oven, ja astun ulos. "Moikka" sanon vielä jätkille hiljaa.
Lähden kävelemään autoani kohti samalla hyräillen jotain. Luojan kiitos ei sada vettä tai mitään, sillä en todellakaan pystyisi pitämään mitään sateenvarjoa tässä lisäksi.
"Nuku vaan. Ei oo mitää hätää" kuiskaan Joonakselle, kun hän mumisee unissaan jotakin. Avaan samalla pelkääjän paikan oven. Lasken tuon hattarapään varovasti penkille.
Silittelen hänen hiuksia hetken aikaa, ennen kuin laitan turvavyön hänelle. Pamautan mahdollisimman varovasti oven kiinni, ja kierrän toiselle puolelle autoa.
~~~~~
Lasken Joonaksen sängylleni, ja peittelen hänet. En ymmärrä miten kukaan voi olla noin suloinen nukkuessaan, mutta ei kai siinä.
Tuo jätkä nyt on muutenkin erityinen monella tapaa, ettei mikään ihme. Katselen hetken aikaa hänen nukkumista, ennen kuin lähden riisumaan vaatteeni eteiseen.
Lasken avaimet pöydälle ja potkin kengät jaloistani. Takin laitan kerrankin ihan siististi naulakkoon. Ihme minun kohdalla. Yleensä kämppäni on täysin sotkuinen.
Nyt ei kuitenkaan auta olla, kun Joonas on täällä. Päätän mennä katsomaan nukkuuko hän enää. "Hei shh, kaikki on hyvin. Mä oon tässä" kuiskaan, kun huomaan tuon hattarapään pyörivän sängyllä levottomana.
Päätän mennä itsekin lepäämään, sillä ei sitä tiedä milloin on seuraava keikka. Menen varovasti Joonaksen viereen, ja vedän hänet itseäni vasten hellästi.
Hän rauhoittuu samantien. Huomaan hänen kietovan kätensä ympärilleni, ja painavan päänsä rintakehääni vasten. Vaikka en ole ottanut nyt lääkkeitäni, siitäkin huolimatta nukahdan hetken päästä.
***
Joo ✨
ΔΙΑΒΑΖΕΙΣ
Maybe I was born to be broken // Joel x Joonas ✅️
Fanfiction(Valmis) Kahden miehen elämä ei ole millään tavalla täydellistä. Toisella on ongelmia leikkiä puukon kanssa, toinen ei oikein osaa puhua tunteistaan. Toisella alkaa olemaan vaikka ja mitä ongelmia, toinen ei oikein osaa enää auttaa. Nämä kaksi herra...
