Maybe I was born to be broken // Joel x Joonas ✅️

21. Hän kieltäytyi

Joonas

"Moikka" joku sanoo, ja pamauttaa oven kiinni. Avaan silmiäni miettien mitä helvettiä taas tapahtuu. Kohtaan heti Joelin silmät, joten alan hymyilemään.

"Huomenta rakas" hän kuiskaa silittäen hiuksiani. Mutisen jotain vastaukseksi. "Joko muut lähti?" kysyn hiljaa. "Jo" hän vastaa.

"Mitä kello on?" kysyn seuraavaksi. "Kohta puol yheksän" Joel kertoo. "Nukuinks mä tän koko ajan?" jatkan. "Aikalailla" hän toteaa.

"Pitäskö ottaa iltapalaa ja laittaa vaa nukkuu?" hän ehdottaa. Mutisen jotain samalla yrittäen miettiä miten tästä pääsee ylös järkevästi.

"Anna mä autan" tuo blondi tarjoutuu. Hän nostaa päätäni varovasti, jotta pääsisi nousemaan altani. "Helvetti" kiroan, samalla vieden käteni vatsalleni.

"Rakas voinks mä nostaa sut?" Joel kysyy. Nyökkään pienesti. En kuitenkaan pääse itse ylös tästä, joten. Samassa huomaankin olevani ilmassa.

"Sattuuks minnekää?" hän huolehtii heti. "Vähä mahaan. Mut kyl mä sen kestän" vastaan. "Uskon. Selviit kyllä mistä vaan" hän toteaa painaen pusun otsaani.

Pian olemmekin saaneet iltapalan syötyä. "Me ei muistettu käyä siel apteekis" totean. "Ei nii, mut kiitä Ollii" Joel sanoo, ja nyökkää päätään keittiön tasoa kohti missä on paperipussi.

"Hakiks se ne?" varmistan. "Joo. En mä halunnu jättää sua yksin, joten pyysin jätkii ja Olli suostu" hän kertoo. Nyökkään väsyneenä, samalla haukotellen.

"Mennääns pesee lapselta hampit" hän jatkaa lässyttäen. "Itte oot lapsi" tuhahdan mukamas loukkaantuneena. "Vuoden vanhempi" blondi huomauttaa.

"Se ja sama" marisen. Sen olen kyllä huomannut, etten voita väittelyä tuon jätkän kanssa, oli aihe mikä tahansa. Ja niin kävi tälläkin kertaa.

~~~~~

Joel

Silitän hellästi Joonaksen kylkeä katsoen hänen nukkuvia kasvoja. En ole saanut kuin muutaman tunnin nukutuksi, mutta on sekin jo jotain.

En ymmärrä vieläkään kuka voisi hakata tuon hattarapään. Ei tule ketään mieleen joka haluaisi kostaa hänelle tai mitään. Tuskin ne kusipäätkään ovat menneet niin pitkälle.

Sitäkään en ymmärrä, miksi kukaan haluaisi tuolle enkelille mitään pahaa. Miksi hänelle lähetetään kaikkea paskaa? Vittu tätä maailmaa.

Onneksi tiedän tästä nytten, ja osaan sitä kautta auttaa Joonasta. Nyt hän näyttää nukkuvan rauhallisesti, mikä on tietenkin hyvä juttu.

Huokaisen ääneen alkaen tuijottamaan kattoa. Ei tästä taas mitään tule. Ihastukseni makaa vieressäni hakattuna, syyllistä ei tiedetä, en saa nukutuksi, mitä vielä?

Turhauttaa ihan liikaa tällainen. Päätän alkaa katsomaan mitä kaikkea fanit ovat keksineet. Tykkäilen joistakin Tiktokeista, kunnes kyllästyn siihenkin.

Menen Instagramiin ja alan katsomaan fanien storyja. "Oho" sanon vahingossa ääneen, kun katson itsestäni tehtyä piirrustusta.

Kuulen Joonaksen mumisevan jotain vieressäni, ja pian tunnen hänen kiertäneen kätensä ympärilleni. "Nuku vaan rakas" kuiskaan alkaen silittämään hänen hiuksia.

"Mitä kello on?" hän mutisee söpöllä aamuäänellään. "Kuus" vastaan. "Yritä nukkuu vielä" jatkan. "En mä haluu" hattarapää vastaa. Hän kieltäytyi juuri nukkumisesta? Mitä helvettiä?

"No haluuks sä nousta jo ylös?" ehdotan. Saan pään pudistelua vastaukseksi. "Voinks mä tulla sun päälle?" Joonas kysyy varovasti. "Totta kai" vastaan hymyillen hieman.

Laitan puhelimeni takaisin yöpöydälle, ja autan tuon pörröpään päälleni makaamaan. Silittelen hänen blondeja hiuksia hetken aikaa, kunnes kuulen söpöä tuhinaa päältäni.

Ja ei muka nukuttanut? Niinpä tietysti. Suljen itsekin silmäni, ja kuuntelen Joonaksen rauhallista hengittämistä. Haukottelen, alkaen vaipua uneen.

En kerkeä nukkua kauan, kun herään liikkeeseen päälläni. Samassa kuulen itkua. "Joonas?" kysyn huolestuneena aukaisten väsyneenä silmäni.

"Rakaas? Mikä on?" jatkan yrittäen saada Joonakseen edes jotain kontaktia. En kuitenkaan saa vastausta. Vain hysteeristä itkua.

***

Tää on mun mielest hirvee tylsää, anteeks 😭