Joonas
Kuulen Joelin sanovan minulle hiljaa jotakin. En kuitenkaan kerkeä jäädä miettimään sitä pidemmäksi aikaa, sillä tunnen huulet hiuksissani. Tai sitten olen vain tulossa hulluksi.
Todennäköisesti tuo jälkimmäinen. Ei tuo jätkä voi olla yhtään millään tasolla ihastunut minuun. Hän on ihan varmasti hetero, ja sitä paitsi ihan varmasti hänellä on joku nainen kiikarissa.
Alan avaamaan varovasti silmiäni. Särkee päätä ja väsyttää. Samassa muistan, että Joel näki viiltojani. Ei helvetti. Jospa pyörtyisin vain uudestaan?
"Muistaks sä Joonas mitä tapahtu?" blondi mies alkaa heti huolehtia, jatkaen kuitenkin hiuksieni silittämistä, mikä tuntuu kivalta. Nyökkään, sillä en jaksa puhua.
En kyllä ole edes varma lähteekö minusta enää ääntä, mutta jaa. "Sattuuks johonki?" hän esittää uuden kysymyksen. "Päähän ja tohon sormeen" kuiskaan hiljaa.
Vilkaisen kättäni, missä on Muumi-laastari. Naurahdan hiljaa, sillä onhan se nyt aika huvittavaa miten minua pidetään edelleen pikkulapsena.
"Haluuks särkylääkkeen?" Joel kysyy, jolloin nyökkään. Yritän nousta varovasti istumaan itse, mutta samassa päässä alkaa huimata. "Shh, ei oo mitää hätää" hän kuiskaa, ja nostaa minut syliinsä.
Hän lähtee takaisin keittiöön, missä odottaa edelleen veriset puukot. Voi vittu elämääni. Hän laskee minut keittiön tasolle, ja etsii kaapista lasin johon laittaa vettä, ja etsii sille kaveriksi särkylääkkeen.
"Kiitti" sanon hiljaa, ennen kuin vedän pillerin kurkusta alas veden kera. Katselen lattiaa samalla miettien mitä tässä pitäisi tehdä tai sanoa.
Joudun kuitenkin jossain vaiheessa kertomaan, siitä olen täysin varma. Kyllä minä nyt sen verran tunnen Joelia, ettei hän jätä asiaa tähän. Ja oikeassa olin nytkin.
"Haluuks kertoo miks sä oot viillelly?" Joel kysyy varovasti silittäen polveani. Lasken varovasti käteni hänen vastaavan päälle, ja katson käsiämme.
"E-en mä oo va-valmis" kuiskaan, samalla yrittäen hengittää rauhassa. "Ei se Joonas haittaa. Muista kuitenki et voit aina puhuu mulle, mistä vaan, millon vaan, missä vaan" hän lohduttaa.
Huomaan samassa olevani hänen halauksessa. Kierrän käteni ja jalkani hänen ympärille. Tunnen muutamien kyyneleiden valuvan poskilleni, mutta en välitä.
Olen muutenkin aika herkkä ihminen, joten. Toki annan Joelille kuvan siitä että olisin heikko, mutta kyllä hän tuntee minut jo, joten sellainen on turhaa.
Joel
Hetken päästä Joonas vaikuttaa rauhalliselta. Olen edelleen hänen jalkojen välissä halaamassa häntä. "Mitä sä haluisit tehä?" päätän kysyä.
Haluan ainakin yrittää auttaa tuota jätkää, tavalla tai toisella. "En mä tiiä. En hirveenä jaksaiskaa mitää ton paniikkikohtauksen takii" hattarapää vastaa hiljaa.
"Katotaaks vaikka joku leffa?" ehdotan. Pyyhin hellästi hänen kyyneleet pois. Saan vain nyökkäyksen vastaukseksi, joten nostan hänet syliini, ja lähden olohuoneeseen.
Lasken Joonaksen sohvalle, ja käyn hakemassa kaukosäätimen. Menen hänen viereen sohvalle, ja alan selaamaan joitakin leffoja.
Huomaan Joonaksen katsovan ajatuksissaan seinää, samalla kun hän näprää hupparinsa hihaa. "Kaikki ok?" kysyn tyhmimmän kysymyksen ikinä.
"Ihan ok kai joo" hän vastaa hiljaa nostamatta katsettaan minuun. "Sä saat valita leffan" ilmoitan heti perään, ja annan hänelle kaukosäätimen.
"En mä osaa..." hän valittaa heti, ja luo välillemme katsekontaktin. "Osaathan. Valitse sellanen mikä vaikuttaa kivalta, tai minkä oot aina halunnu kattoo" kerron.
Saan vain tuhahduksen silmien pyörityksen kera vastaukseksi, jolloin hymyilen pienesti. Huomaan kellon olevan jo kuusi. Meneepä aika nopeasti.
Toisaalta, olimme taas studiolla monta tuntia, ja hyvässä seurassa aika kuluu nopeasti, joten. Huomaan Joonaksen saaneen valittua leffan. "Käyks tää?" hän kuitenkin varmistaa.
"Käy" vastaan, ja hymyilen hieman. Eihän tuon jätkän lähellä vain voi olla hymyilemättä. Tajuan hänen siirtyneen lähemmäs minua, mitä ihmettelen jonkin verran.
En siis valita tai mitään, mutta kuitenkin. Hetken päästä päätän tehdä jotain tyhmää, joten nousen sohvalta ylös. "Nouse" ilmoitan hattarapäälle, joka osoittaa kysyvän katseen.
Hän kuitenkin nousee kysymättä mitään. Menen uudestaan sohvalle, tällä kertaa makaamaan. "Tuu" kehotan. Joonas katsoo minua hetken, ennen kuin tulee varovasti makaamaan päälleni.
Kiedon käteni hänen ympärille, ja toisella alan silittämään hänen hiuksia rauhallisesti. Huomaan hänen olevan paljon rennompi, kuin äsken. Ilmeisesti läheisyys auttaa.
Nähtävästi niinkin paljon, että kuulen hetken päästä suloista tuhinaa päältäni. Joonas ilmeisesti nukahti. Voi luoja miten söpö hän on nukkuessaan noin rauhallisena. En ehkä kestä.
***
Tää kirja sit on aikalailla söpöstelyy mut toki tässä on draamaa 😌
YOU ARE READING
Maybe I was born to be broken // Joel x Joonas ✅️
Fanfiction(Valmis) Kahden miehen elämä ei ole millään tavalla täydellistä. Toisella on ongelmia leikkiä puukon kanssa, toinen ei oikein osaa puhua tunteistaan. Toisella alkaa olemaan vaikka ja mitä ongelmia, toinen ei oikein osaa enää auttaa. Nämä kaksi herra...
