Joel
Silitän Joonaksen hiuksia rauhallisesti painaen välillä niihin pusun. "Kaikki ok?" Olli muodostaa huulillaan katsoen minua ja sylissäni istuvaa miestä huolestuneena.
"On" vastaan äänettömästi. Tiedän kyllä, että Joonasta alkaa ahdistamaan jos kovin moni ihminen on ympärillä, jos hän saa paniikkikohtauksen.
Ja jätkätkin ymmärtää antaa meidän olla kahdestaan. Tästä nyt vain sattuu näkemään treenitilaan, joten. "Onks yhtää parempi olo?" kuiskaan.
"E-ehkä vähä. Vo-voiks halaa m-mua?" poikaystäväni kysyy hiljaa. "Voin" vastaan, ja kiedon käteni tiukemmin hänen ympärille.
Hänelle on kai tullut jokin kyselyikä, sillä nykyään hän kysyy kaikkeen lupaa. Ei siinä mitään pahaa ole, ennemminkin suloista.
"Haluuks lähtee kotiin?" kysyn hetken päästä, kun Joonas on lopettanut itkemisen, ja hengittää jo aika rauhallisesti. Hän pudistaa päätään pienesti.
"Se on ihan ok" kerron, ja painan pusun hänen hiuksiin. En tiedä mitä voisin enää sanoa, joten olen vain hänen tukena. Kai sekin on jo ihan hyvä.
"Onks ok jos alan kirjottaa vastausta?" kysyn, sillä en halua tuon jätkän kuvittelevan, etten enää auttaisi häntä. Hän nimittäin yliajattelee paljon.
"Mä haluun nähä sen" Joonas ilmoittaa, ja nostaa katseensa minuun. "Totta kai" sanon, ja painan pusun hänen huulille saaden pienen mutta sitäkin söpömmän hymyn häneltä.
Nostan hänet paremmin syliini, ennen kuin otan puhelimen käteeni, mietin hetken aikaa mitä haluan sanoa, ennen kuin alan kirjoittamaan romaania.
"Voi sua. Kenelläkään ei oo mitään oikeutta haukkuu toista, ei netissä eikä kasvotusten. Tollanen on harvinaisen lapsellista käytöstä. Sä et tunne Joonasta, joten et voi mennä sanoo mitään tollasta. Et tiiä miten sillä menee, mitä se käy läpi sen elämässä, tai mitä se on kokenu. Tollasen sanominen ei oo ikinä ok. Joten lopeta. Kiusaaminen on helvetin lapsellista hommaa ja väärin. Sinuna menisin kattoo peiliin, ja miettii pystysiks muka sanoo ton kaiken saman paskan Joonakselle kasvotusten. No sitä minäki. Mut mietippä sitä miltä tuntus omalla kohalla tollasta? Niinpä, ei kivalta. Joten jospa nyt miettisit mitä menit sanoo, ja oppisit jotain. Jos ei joku lamppu syty, nii älä ihmettele jos kukaan ei halua olla tollasen ihmisen kaa tekemisissä. Tollasen sanominen satuttaa. Aamen."
"Onks ok?" varmistan Joonakselta, joka lukee parhaillaan kirjoittamaani kommenttia. En siis julkaissut sitä vielä, enkä julkaise jos tuo jätkä ei halua.
Saan kuitenkin vain nyökkäyksen vastaukseksi, joten julkaisen kommentin. "Mennäänks muiden luo?" ehdotan silittäen hänen kättä hellästi.
"Joo, poikaystävä" Joonas sanoo hiljaa hymyillen. Hymyilen hänelle takaisin odottaen että tuo jätkä nousisi sylistäni ja pääsisin liikkeelle.
Joonas
"Meillä olis asiaa" ilmoitan. Sydämeni syke on aika korkealla, mutta kuuluu asiaan. Ja pian tämä jännitys on ohi, joten kestän kyllä.
"No kertokaas sitte" Aleksi sanoo, ja katsoo meitä kysyvänä. "Toi jätkä on nykyää mun poikaystävä" kerron katsoen Joelia, ennen kuin vedän hänet suudelmaan.
"Onnee" kuuluu, ja pian olemmekin ryhmähalauksessa. Hymyilen Joelin huulia vasten tuntien pari onnenkyyneltä poskillani.
"Mut studiolla paneminen on kielletty" Niko ilmoittaa. Tirskahdan virnistäen. "Eiku Porko oikeesti" tämä sanoo vakavana. "Joojoo" tuhahdan huvittuneena.
En tiedä jäikö murrosikä päälle, kun mielialat vaihtelee näin paljon, mutta mikäs siinä. Olenhan muutenkin henkisesti se pikkulapsi, joten.
"Alotettasko?" Olli ehdottaa. Nyökkäämme. Käyn hakemassa kitarani seinältä, ja viritän sen nopeasti. Alan jo soittamaan, vaikka kitaraosuuksia ei vielä äänitetä.
Huomaan Joelin ottavan puhelimen jälleen taskustaan. Ilmeisesti se kusipää vastasi jotakin. Päätän unohtaa koko asian, sillä töiden tekemisestä ei tulisi muuten mitään.
***
Kai täs nyt jotain jo tapahtu 🥲
YOU ARE READING
Maybe I was born to be broken // Joel x Joonas ✅️
Fanfiction(Valmis) Kahden miehen elämä ei ole millään tavalla täydellistä. Toisella on ongelmia leikkiä puukon kanssa, toinen ei oikein osaa puhua tunteistaan. Toisella alkaa olemaan vaikka ja mitä ongelmia, toinen ei oikein osaa enää auttaa. Nämä kaksi herra...
