Porko on siellä taustalla 🤝
Joonas
Tiivistettynä automatka meni siinä, että tärisin, jännitin helvetisti, yritin keskittyä maisemiin ja musiikin kuuntelemiseen, ja vaikka mihin muuhun.
Jossain vaiheessa vaihdoimme, ja ajoin loppumatkan. Ja nyt olemme lapsuudenkotini pihassa. Nyt vasta jännittääkin.
"En mä pysty tähän" valitan katsoen ahdistuneena Joelia. Eihän hän tälle mitään voi, mutta olen luvannut kertoa jos ahdistaa, joten. "Pystyt" tuo vain sanoo.
Miten hän pystyykin olemaan noin rauhallinen? Itse melkein saan paniikkikohtauksen, että hyvin menee. Muistakaa se vitun sarkasmi.
"Mä haluun pois" kerron, ja nousen autosta. Haen kassimme takapenkiltä, ja heitän Joelille hänen omansa. Kaivan avaimet taskustani, ja lähden ovea kohti.
"Vittu mä kuolen" kuiskaan, ennen kuin avaan oven. "Moi" huudan. Joel jäi kaiken varalta vielä oven taakse, niin saan ensin tervehtiä rauhassa.
Tai rauhassa ja rauhassa kun meinaan saada paniikkikohtauksen, mutta siitä huolimatta. "Moikka" äiti sanoo, ja on samassa ilmestynyt näkökenttääni.
"Minne sä sen kaveris jätit?" Tiina vittuilee, ja pian hänkin on liittynyt halaukseemme. "No..." jäädyn ihan täysin. Vittu, miten tämä voi olla näin vaikeaa!?
"Joonas onks kaikki hyvin? Sä täriset" siskoni sanoo, ja katsoo minua huolestuneena. Auon suutani, mutta en saa mitään sanotuksi. "Mä-mä..." aloitan, hengitykseni kiihtyessä.
"Mä seurustelen miehen kaa" sanon nopeasti. Tiedän, tästä tulee se vitun kohtaus, mutta ei voi mitään. Onneksi Joel sentään on tuossa ihan oven takana.
"Miehen kans?" äiti toistaa, ja katsoo minua yllättyneenä, mutta jollain tapaa siltikin ilmeettömänä. Nyökkään kyyneleen valuessa poskelleni. Pelottaa, ahdistaa, jännittää, sanoinko jo pelottaa?
"Voi helvetti" Tiina sanoo, ja hyppää kaulaani. "Meiän Poosu seurustelee miehen kans. Joko me saadaan tietää kuka vittu sua jaksaa?" hän jatkaa iloisen kuuloisena.
En voi helpottua, sillä äiti ei ole sanonut mitään, ja isä ei edes tiedä tästä mitään, sillä hän on varmaan olohuoneessa. "No okei" huokaisen, ja lasken siskoni alas.
Menen auki olevasta ovesta ulos, ja nappaan Joelin kädestä kiinni. Nyt hänkin näyttää jo jännittyneeltä. Ja ihan muuten syystäkin. Onneksi pian pitäisi helpottaa.
"Siis. Onks toi Joel Hokka?" Tiina älähtää katsoen järkyttyneenä takanani seisovaa miestä. "Miltä näyttää?" Joel naurahtaa, ja silittää olkapäätäni, mikä ei kyllä rauhoita ollenkaan.
"Siis.. Te seurustelette? Ihan sillee vakavasti?" äiti sanoo, ja katsoo minua ja poikaystävääni vuorotellen. "Ihan nii vakavasti et Joel on mun poikaystävä" vastaan jännittyneenä.
En todellakaan halua tietää sykettäni, sillä se on varmasti niin korkealla, että sama asia kuin olisin juossut puoli tuntia putkeen. Tai miksei vaikka enemmänkin.
"Onks siin joku ongelma?" Joel kysyy. En ymmärrä miten hän ei edes tärise tai mitään, siinä missä itse yritän hengittää rauhallisesti. Varmaan se paniikkihäiriö muuttaa asiaa. Ja siitäkin pitäisi kertoa.
Äiti ei vastaa mitään, vaan lähtee olohuoneeseen. Tiina taas katsoo lattiaa mietteliäänä, ennen kuin lähtee huoneeseensa.
Purskahdan itkuun, ja käännyn halaamaan Joelia. "Shh, ei oo mitää hätää. Tää oli varmasti yllätys noille, mut ainakaa meitä ei oo heitetty ulos" hän kuiskaa.
"Mut olis ne voinu sanoo jotai" mutisen, ennen kuin itkuni vain pahenee. Onneksi osaan itkeä aika hiljaa, niin kenenkään muun kuin tuon jätkän ei pitäisi kuulla sitä.
"Antaa niitten miettii asiaa. Haluuks sä jäädä vai mennääks autoon vai miten?" hän kysyy, ja silittää hiuksiani halaten minua toisella kädellään.
"Ollaan viel täällä. Mä haluun kuulla tuomion" vastaan, pyyhin kyyneleeni, otan kassini, ja lähden huoneeseeni, mikä on tässä melkein vieressä.
***
No ei loppunu tää kirja vielä 🥲
Vai loppuko? 👀
YOU ARE READING
Maybe I was born to be broken // Joel x Joonas ✅️
Fanfiction(Valmis) Kahden miehen elämä ei ole millään tavalla täydellistä. Toisella on ongelmia leikkiä puukon kanssa, toinen ei oikein osaa puhua tunteistaan. Toisella alkaa olemaan vaikka ja mitä ongelmia, toinen ei oikein osaa enää auttaa. Nämä kaksi herra...
