Maybe I was born to be broken // Joel x Joonas ✅️

73. Ylpee

Noniin. Syy miks viime luku oli nii pitkä: Timeskip: vuosi ✨

Tähän jonkinlainen tw kans

Joel

"Vittu tää on raskasta" huokaisen. "Todellaki tän arvosta" Olli huomauttaa, ja menee meikattavaksi. Itse kaivan puhelimen taskustani, ja alan päivittämään Instagramia.

Tosiaan olemme kuvaamassa uutta musiikkivideota. Kolmatta päivää putkeen. Mutkia on matkassa koko ajan, mutta ehkä tämä tästä. Noin puolet on jo saatu kuvattua.

"Rakas tuu auttaa" kuulen Joonaksen sanovan, joten menen hänen luokse. Hän yrittää säätää jotain housujensa kanssa. "Mikä hätänä?" kysyn, ja katson hänen ongelmaa.

Ei siis sellaista, vaikka samassa paikassa sijaitseekin... No niin, rauhoitutaan. "Mä en saa nappii kii" hän valittaa, ja vilkaisee minua. "Yleensä mä oon se joka tän avaan" hymähdän, ja laitan tuon napin kiinni.

"Vaihtelu virkistää" Joonas virnistää, ja pussaa minua poskelle. "Nii kai. Onks nyt kaikki hyvin?" varmistan. "On kai" hän vastaa, ja pyörähtää peilin edessä.

"Oot sä seksikäs, älä huoli" kuiskaan hänen korvanjuuressa. "Noniin mee muualle siitä" Joonas kikattaa, ja työntää minua leikkimielisesti kauemmas.

~~~~~

Joonas

Viimein, kun pääsimme kuvauksista -jotka ei kyllä tulleet vieläkään valmiiksi-, menimme heti kotiin Joelin kanssa. Katson puhelintani kaikessa rauhassa, ennen kuin tajuan yhden asian.

Vilkaisen nopeasti kalenteria, ja innostun lisää. "No mitä?" Joel naurahtaa kysyvästi, kun alan selaamaan nopeammin puhelintani.

"Arvaa mitä?" kysyn melkein jo onnenkyyneleet silmissäni. "No mitä?" hän kysyy innoissaan, vaikka ei tiedä mistä on kyse. "Mä oon ollu... tarkalleen nyt, 10 kuukautta viiltelemättä" selitän innoissani.

"Oikeesti?" Joel sanoo alkaen hymyillä helvetisti. "No joojoo" sanon, ja näytän sovellusta, mihin olen merkannut viimeisen viiltelyni. "Vittu mä oon susta ylpee" hän kuiskaa, ja halaa minua tiukasti.

"Oon mäki aika ylpee" tunnustan tuntien kyynelien valuvan poskilleni. "Pitääki olla" Joel kuiskaa, ja alkaa painelemaan pusuja ympäri kasvojani niin, että alan lopulta nauramaan.

"Mä sanoin sulle vuos sitte, et tästä selvitään, ja tässä ollaa edellee" hän jatkaa, ja silittää hiuksiani samalla kun vain halimme keskellä olohuoneen lattiaa. "Nii ollaa" kuiskaan hymyillen.

Nostan hupparini hihoja, ja katson paria erittäin haaleaa viiltoa, mitkä ei varmaan ikinä lähde käsistäni. No jaa, onpahan muisto siitä että kaikenlaisesta on selvitty.

"Mitä tehtäs ton kunniaks?" Joel kysyy, ja silittää selkääni painaen pari pusua otsaani. "En mä tiiä" vastaan. Ei kai tämä nyt mitään ihmeellistä vaadi, vaikka onkin helvetin hieno juttu.

"Mitä sä haluisit tehä?" hän kysyy. "Halia ja pussailla" ilmoitan. "Sitte halitaan ja pussaillaan" tuo toteaa, nostaa minut syliinsä, ja lähtee makuuhuoneeseen.

Pian makaankin hänen päällä, ja suutelemme jatkuvasti. "Oon susta oikeesti nii vitun ylpee. Et oo luovuttanu vieläkään ja voit huomattavasti paremmin" Joel sanoo hymyillen hetken päästä.

"Älä oo noi ihana" valitan, ja katselen hänen kauniita silmiä. "Älä sinä oo noi mahtava poikaystävä" hän virnistää. Tunnen hymyileväni vain lisää, samalla ehkä punastuen hieman.

Tuntuuhan se edelleen aivan mahtavalta kuulla jonkun sanovan minusta jotain positiivista. Olen pääasiassa lukenut fanien kommentteja, en niiden kusipäiden mielipiteitä.

Olen ymmärtänyt sen itsekin, ettei minun tarvitse lukea sitä. Yliajattelu on vähentynyt aika paljon, mutta ei todellakaan loppunut. Kaikki harhat ja tällaiset on vähäisiä, mitä nyt jos joskus tulee nukuttua huonosti.

"Mitä mietit?" Joel kysyy hetken päästä. "Vähä kaikkee. Lähinnä sitä et ketkä kaikki mut hakkas ja, nii..." sanon hiljaa, ja tuijotan seinää edessäni halaten poikaystävääni tiukemmin.

"Kyllä se vielä selvii. Usko pois. Jos poliisit ei saa tietää mitää, nii mä alan itte selvittää" hän ilmoittaa. Naurahdan nostaen katseeni häneen. "Mun oma Sherlock" kikatan.

***

Mähän sanoin ettei tää kirja oo pelkkää draamaa 😌