Maybe I was born to be broken // Joel x Joonas ✅️

75. H-hetki

Joonas

"Tehtäskö vitun iso yllätys faneille?" Aleksi ehdottaa. "No?" kysyn. "Otettasko Sharks Love Blood takas settilistalle?" hän kertoo ehdotuksensa. Kuuluu vain myönteisiä vastauksia, eli asia on sillä selvä.

"Mistä tollanen idea?" kysyn, samalla kirjoittaen biisien nimiä ylös paperille. "Eiks sun ja Joelin pusu olis aika söpö?" Olli kommentoi, jolloin alan miettimään asiaa tarkemmin.

"No olis. Eihän me ees olla julkastu ku yks pusukuva, missä kerrottii meiän suhteest" totean. "Niinpä. Onks Hokalle ok pitää sitä ennen joku puhe?" Aleksi kysyy poikaystävältäni.

"Joo" hän vastaa yllättävän nopeasti. Ilmeisesti jännittää tuo keikka. "Perkele laitetaa Fever sinne" keksin, ja odotan muilta hyväksyntään. "Fanit pyörtyy vielä ku Poosu tarttuu mikkii" Niko virnistää.

"No Joel kylläki" Olli vittuilee. "Mutku mun rakkaalla on aivan vitun kaunis ääni" Joel lässyttää, ja tulee halaamaan minua takaapäin, samalla painellen pusuja poskelleni.

Hymyillen kirjoitan Feverin myös settilistaan. Tästä tulisi oikeasti aivan helvetin kova keikka. Liput menee varmaan heti, mutta ei se haittaa. Tuleepahan ihmisiä tekemään historiaa kanssamme.

"Okei eli onks toi nyt päätetty?" Niko kysyy, ja lukee nopeasti biisit läpi. "On" Aleksi ja minä vastaamme yhtä aikaa. "Okei. Sitte mainostamaa" hän toteaa.

Menemme kaikki yhteen isoon läjään, ja alamme kertomaan storyssamme keikasta. "Hanki lippus ennen ku on myöhästä" Joel sanoo, ennen kuin huudamme jotain epämääräistä.

"Meiän pitää ilmottaa porukoille et tullaa Ouluu" totean hetken päästä. "Mä ilmotin jo" poikaystäväni ilmoittaa. "Sähän olit nopee" naurahdan.

"No johan tässä oli aikaa ku te teitte setlistii" hän puolustautuu, ja raapii niskaansa. "Totta" hymähdän. Nyt vain laittamaan tavarat järjestykseen ja nokka kohti Oulua.

~~~~~

Joel

Jännitän ihan helvetisti. Edes mikään esitelmä luokan edessä tai ensimmäinen keikka ikinä ei ole jännittänyt näin paljoa. Eemil nähtävästi huomaa sen.

"Joel sä pystyt tähän. Kaikki menee niiku pitääki mennä" hän kuiskaa, ja antaa rohkaisevan halin. "Mut jos ei mee" valitan. "Menee" hän toistaa, ja katsoo minua silmiin.

Yritän hengittää rauhallisesti. Odotan Joonasta vessasta, jotta pääsisimme lähtemään keikkapaikalle. H-hetkeen on vielä aikaa sellainen... 6 tuntia!?

Tarkistan varmaan tuhannennen kerran, että kaikki tarvittava on matkassa. Ja tulen samaan lopputulokseen, että kyllä on.

Nyt vain pitää hengittää, ja keskittyä keikkaan. Kyllä kaikki hyvin menee. Huomaan Joonaksen tulevan vessasta, joten nyt pääsemme lähtemään.

"Pitäkää kiva keikka!" äiti huutaa olohuoneesta. "Sähän tuut sinne" naurahdan. "No ei me nähä teitä kuitenkaa ku vaa lavalla" hän huomauttaa.

"No kuitenki. Kiitoksii tai jotai?" hymähdän. Lähdemme kävelemään autolle hiljaisuudessa. Ihme että en tärise tai mitään. Vielä ainakaan...

~~~~~

Nyt jos koskaan olen täysin paskat housuissa. Keikka alkaa ihan muutaman minuutin päästä, ja tuntuu siltä etten yksinkertaisesti pysty tähän. Pakko siltikin selvitä tästä.

"Sitte mentii. Nauti vaa tästä hetkestä" Niko kuiskaa, taputtaa minua selkään, ja juoksee lavalle. "Sä pystyt tähän" sanon itselleni, ennen kuin lähden Nikon perään.

Joonas

En edes muistanut, miten mahtavaa on olla kotikaupungissa vetämässä keikkaa. Varsinkin kun olemme suunnitelleet vanhojen biisien paluuta, ja kaikkien vanhemmat ovat täällä.

Juoksentelen lavalla sinne tänne, ja nautin tästä hetkestä. Hymyilen Joelille, joka vaikuttaa jo rennommalta. Taisi jännittää aika paljon tämä keikka.

Tämän biisin jälkeen tulisi hänen välipuhe, ja sitten Sharks Love Blood. Fever tulee myöskin vielä, mutta antaa sen pysyä vielä salaisuutena.

"Lähteekö Oulusta ääntä?" Olli huutaa tähän väliin, kun olemme saaneet biisin vedettyä loppuun, ja Joel ja Niko menivät nopeasti juomaan.

Kiljunnasta päätellen kyllä lähtee. "Hokka kertoo teille kohta jotain ihmeellistä, et kanttii laittaa joka vitun ikinen kamera valmiiks" Niko selostaa, kun hän tulee takaisin.

Kohta mennään...

***

Voi Joonasta ku ei tiiä mitä tapahtuu... 😔💔