Joel
Olen silitellyt Joonasta jo jonkin aikaa, ja vaikuttaa siltä että hän on nukahtanut syliini. Ei kyllä mikään ihme tuollaisen paniikkikohtauksen jälkeen.
"Joonas?" kuiskaan, ja yritän nähdä tämän kasvot. Ei mitään vastausta, eikä reagointia. Hän siis nukahti. Vilkaisen huoneeni seinällä olevaa kelloa. Vartin yli viisi. Pitäisi alkaa valmistautumaan Joonaksen porukoille lähtemiseen.
Nousen lattialta poikaystävä sylissäni, ja lähden käytävälle. "Eemil" sanon yrittäen olla herättämättä tuota enkeliä, joka nukkuu sylissäni yllättävän sikeästi.
"Mitä?" veljeni ääni kuuluu, ja pian hän on ilmestynyt portaiden alapäähän. Nyökkään päätäni taaksepäin, jolloin hän tulee luokseni. "Auta mua pakkaa tavaroita ku Joonas ei sais herää" ilmoitan hiljaa.
"Okei. Saiks sen rauhottuu?" Eemil kysyy, ja menee huoneeseeni. "No mitä veikkaat?" viisastelen. Istun työpöytäni tuolille, ja silittelen poikaystäväni hiuksia hänen tuhistessa sylissäni.
"Meinasiks itte ajaa Joonaksen porukoile?" veljeni kysyy. "No joo o. Jos nyt voisit vaa auttaa ja jättää ne vittuilut siksee" huokaisen. Päätän lähteä jo autolle, niin saa hattarapääni nukkua rauhassa.
Eemil
Pakkaan Joelin ja Joonaksen tavaroita. Huomioni osuu yhteen huppariin, mikä vaikuttaa Joelin hupparilta. Ei siinä muuten mitään, mutta ranteen kohdalla on hieman verta.
Mietin hetken aikaa olenko tulossa hulluksi. Jospa se on vain joku hillotahra. Siinähän on ihan järkevä selitys. Vaikka Joelin elämä ei aina ole täydellistä, ei hän nyt kuitenkaan viiltelisi.
Saan kaikki tavarat pakattua, joten lähden alakertaan. Joel on nähtävästi sanomassa heippoja Oskarille ja vanhemmille. Saisi tuokin jätkä käydä täällä useammin, kun näemme näin harvoin.
"Tässä olis" sanon, ja nostan kahta kassia kädessäni. "Tuo jooko autoon" Joel pyytää. Huokaisen, ja menen tämän edeltä ulos.
Joel
Olin kävelemässä eteiseen, jotta saisin kengät ja takit matkaan, mutta totta kai äiti alkoi kyselemään kaikkea: "Joko te lähette? Mikä Joonaksella on?".
"Joo. Joonas sai paniikkikohtauksen ja nukahti sen jälkee" selitin. "Voi että. Sano terkkui Tuulalle ja Jounille!" äiti huolehti. "No joo joo" naurahdin.
Eemil tuli hetken päästä kassiemme kanssa. Käskin tätä viemään tavarat jo autoon. Sanoin vielä heipat, ennen kuin menin eteiseen, otin kaiken tarvittavan, ja lähdin ulos.
~~~~~
Hetken päästä olen päässyt Joonaksen lapsuudenkodin pihaan. Joonas nukkuu edelleen vieressäni. Ihme unikeko, ei voi muuta sanoa hänestä.
Nousen autosta, ja vien ensin kassimme sisälle. Kukaan ei ainakaan vielä ole reagoinut mitenkään tulooni, joten onnistuin kai ensimmäistä kertaa elämässäni tulemaan hiljaa. Ei siis sillä tavalla...
Menen pelkäjän paikalle, missä poikaystäväni nukkuu kuola valuen. Hymyilen näylle, ja otan hänestä kuvan muistoksi.
Otan Joonakselta turvavyön pois, ja nostan hänet syliini varoen ettei tuon pää kolahda kattoon. Lähden kävelemään sisälle hitaasti, sillä ei minulla mikään kiire ole.
"Mutku mm.." Joonas mutisee olkapäätäni vasten, jolloin sydämeni meinaa sulaa. "Oot sulonen" kuiskaan, ja painan tämän poskelle hellän pusun.
"No kuis se nyt Joonasta pitää kantaa?" Tiina kysyy virnistäen. "Nukkuu" vastaan. Potkin kengät pois jaloistani, ja nostan poikaystävääni paremmin syliini, ettei hän tippuisi vahingossakaan.
"Mikä Poosulla on?" Tuula kysyy, ja katsoo poikaansa. "Joonas sai paniikkikohtauksen ja nukahti sen jälkee" kerron, ja kävelen hattarapään huoneeseen.
Lasken Joonaksen sängylle, ja silitän tämän poskea hetken aikaa, ennen kuin jätän hänet nukkumaan rauhassa. Menen muiden luokse olohuoneeseen katsomaan jääkiekkoa.
"Nii susta tuliki laulaja eikä jääkiekkoilija" Jouni huokaisee toteavaan sävyyn. "Niinpä nii" totean itsekin. Joonaksen perhe on melkeinpä kuin neljäs perhe. Ensin oma, sitten fanit, sitten jätkät, ja sitten Joonaksen porukat.
Joonas
Olemme lentämässä Saksaan, sillä illalla olisi siellä keikka. Hymyilen Joelille, ja pidän tämän kädestä kiinni. Yhtäkkiä jostain päin lentokonetta alkaa kuulua omituista ääntä.
Katson ahdistuneena Joelia, ja puristan tämän kättä. "Kaikki hy-" hän ehtii sanoa, ennen kuin kuuluu vain helvetin iso räjähdys, ja kaikki pimenee.
Minun ja Joelin kädet irtoavat...
***
Sitä historiaa piti lukee... 😆
YOU ARE READING
Maybe I was born to be broken // Joel x Joonas ✅️
Fanfiction(Valmis) Kahden miehen elämä ei ole millään tavalla täydellistä. Toisella on ongelmia leikkiä puukon kanssa, toinen ei oikein osaa puhua tunteistaan. Toisella alkaa olemaan vaikka ja mitä ongelmia, toinen ei oikein osaa enää auttaa. Nämä kaksi herra...
