Timeskip joku 9 vuotta 🥲
Joel
"Joel auta mä en osaaaa" kuulen Vivecan huutavan turhautuneena. "Mitäs et ymmärrä?" kysyn ja jätän puhelimeni rauhaan. Menen tytön luokse ja katson hänen matikankirjaa.
"Siis mikä järki tässä niiku on?" hän huokaisee ja heittää vihkonsa minulle. Katson allekainlaskua hetken aikaa, ennen kuin naurahdan. "Kanttisko laittaa toho miinus nii tulis järkevämpi vastaus?" naurahdan.
"No mullahan on!" Viveca tuhahtaa ja katsoo vihkoaan, ennen kuin huokaisee uudestaan. "On mulla fiksu iskä" hän hymyilee. "En sanois noi mut kiitos. Oo vaa tarkempi, kyllä sä osaat" hymyilen ja lähden takaisin olohuoneeseen.
Istun sohvalle ja olen jo ottamassa puhelinta taskustani, ennen kuin pysähdyn miettimään elämääni. Minä ja Joonas olemme edelleen naimisissa, elämme onnellisina omakotitalossa.
Meillä on 12-vuotias tyttö. Uskokaa tai älkää, hän on edelleen hengissä, ja erittäin fiksu kun lähdetään miettimään kuinka järkevät vanhemmat hänellä on...
En tiedä mitä elämältäni enää haluaisin. Kaikki on juuri nyt niin kuin pitääkin olla. En vaihtaisi tätä mistään pois. Huomaan Joonaksen soittavan minulle, joten totta kai vastaan puheluun.
Joonas: Rakas voisiks kattoo jääkaappii?
Minä: Joo voin
Joonas: Kiitti
Minä: Ei mitää
Joonas: ...
Minä: ...
Joonas: No mitä puuttuu?
Minä: En tiiä
Joonas: Miten nii et tiiä?
Minä: No en mä nyt ulkoo muista sen sisältöö
Joonas: No just sen takii sä katotki sitä
Minä: ...
Joonas: ...
Minä: Aa nii sinne sisälle joojoojoo
Nousen sohvalta ylös ja lähden katsomaan sinne jääkaapin sisälle. Kuulen Joonaksen nauravan hulluna langan toisessa päässä.
Minä: Tuo jotaki mistä tehää ruokaa ja sit energiajuomat alkaa olemaa lopussa
Joonas: Okei joo. Nähää pian, oot rakas
Minä: Juu, säki mulle. Moikka
Joonas: Moi
Lopetan puhelun huvittuneena. On minullakin kyllä aivotoiminta. Toki nukuin vähän huonommin viime yönä jostain syystä, niin laitetaan ihan sen piikkiin.
"Iskä.." kuulen Vivecan sanovan tällä kertaa vessasta. "No?" kysyn ja kävelen vessan ovea kohti. "Öö.." hän huokaisee jotenkin hermostuneen oloisena. "Mu-must tuntuu et mun kuukautiset alko" hän sanoo lopulta.
Tuijotan seinää hieman järkyttyneenä, ennen kuin kerään itseni. "Okei. Hyvä ku kerroit. Mä en näistä jutuista sattuneesta syystä ymmärrä mitää, mut ooks sä saanu esimerkiks koulusta siteitä?" kysyn raapien niskaani.
"Eeen.." Viveca vastaa. "Aa okei.. No tota ööh, laita vaikka paperii nii mä soitan Joonakselle et tuo jotaki kaupasta ku se siellä kerta on" totean ja etsin mieheni numeron lähtien olohuoneeseen.
Minä: No moi
Joonas: Moi. Tuliks ikävä?
Minä: Ei taisiis joo mut öö tota..
Joonas: Mitä nyt?
Minä: Ooks sä vielä siellä kaupas?
Joonas: Oon
Minä: Hyvä
Joonas: Mitä?
Minä: Ööh.. Vivecalla alko kai menkat äskön nii jos jotaki siteitä toisit..
Joonas: Aa.. Okei. Hyvä ku soitit
Minä: Joo. Mitä mun pitäs tehä?
Joonas: Ai nyt?
Minä: Nii
Joonas: No tota.. en minä tiiä
Minä: No en minäkää
Joonas: Käske laittaa paperii ja oottaa et tuun kotia
Minä: Nii mä sanoin jo
Joonas: No hyvä. Mut ei mulla mee kauaa, moikka
Minä: Moro
"Joonas tulee kohta kotia" huudan puhelun loputtua. "Okei hyvä" Viveca huutaa takaisin. Raavin niskaani samalla prosessoiden tätä koko asiaa. En minä vittu ajatellut sen nyt tapahtuvan.
En kyllä tiedon milloin muulloinkaan, mutta siitä huolimatta. Onneksi Joonas on järkevämpi ja tietää miten toimia. Muuten olisin auttamattomasti kusessa.
Joonas
Katselen sidepaketteja yrittäen miettiä mitä helvettiä noista pitäisi ostaa. Ei minulla ole yhtään mitään tietoa. Ei kukaan ole kertonut tällaisista. Tekisi mieli soittaa Joelille mutta ei hänkään tiedä tämän paremmin.
"Hei, olisiks tarvinnu apuu?" myyjä kysyy hymyillen. Tämähän tästä vielä puuttuikin. "Joo. Mun tytöllä alko kuukautiset ja mun pitäs ostaa sille jotaki näistä mut en tiiä et mitä" selitän.
"Minkäs ikäinen hän on?" nainen kysyy ja katsoo minua jonkin verran huvittuneena. "Kakstoista ja pari kuukautta päälle" vastaan vilkaisten kelloa.
"Joo. Kokeilemallahan selvii mikä merkki toimii parhaiten mut näin ensiksi nii näillä varmaan pärjäis. Hänhän voi sitten itse käydä ostaa ja tutustuu asiaan paremmin" myyjä selittää ja antaa minulle neljä pakettia.
"Joo. Kiitos paljon" kiitän hymyillen, laitan siteet ostoskoriin ja jatkan matkaani. Toivottavasti noilla nyt pärjää sen verran että Viveca voi käydä itse ostamassa. Ainakin luulisi niin kun nainen neuvomassa.
***
Oonks ihan kauhee ku meinaan huutonauraa mielikuville 😭