Joel
On tuo jätkä kyllä kunnon Sherlock. Ei häneltä vain voi salata yhtään mitään. Toisaalta kai ihan hyvä juttu, mutta sitten taas ei. En voi järjestää hänelle mitään, sillä käytöksestäni kyllä huomaa jos suunnittelen jotakin.
"Joel rakas sä pystyt tähän kyllä" Joonas tsemppaa, ja painaa pusun huulilleni silittäen käsivarsiani. "Mm" mutisen tuijottaen häntä silmiin. En edes tiedä mistä minun pitäisi aloittaa.
"Kerropa nyt ensinnä kauan oot miettiny tota" blondi auttaa, ja käpertyy syliini. Hyvä, en jaksaisikaan pitää mitään katsekontaktia juuri nyt. "Viimeset 10 minuuttii" totean hiljaa.
Tässä nähdään miten hyvin Joonas tuntee minut. Hän huomaa heti jos kaikki ei ole kunnossa. Olisi varmaan huomannut aivan heti, jos hän ei olisi ollut nukuttamassa Vivecaa.
Vilkaisen makuuhuoneen suuntaan, ja huomaan tytön tuhisevan rauhallisena sängyssään. "Okei. Miten sä päädyit ajattelee tollasta? Ollaanhan me selvitty vaikka ja mistä tähänki asti" mieheni jatkaa tenttaustaan.
"Tuli vaa mielee. Ja tiiän, mutku edelleenkää ei tiietä kuka tän kaiken teki" huokaisen ja nojaan päätäni sohvan selkänojaan. Samalla silitän noita pörröhiuksia. Kyllä te tiedätte, adhd.
"Kyllä se saadaan vielä joskus selville. Ja sitä paitsi mä oon turvassa sun kanssa, eikä siitä tyypistä oo kuulunu mitää pitkää aikaa" Joonas kuiskaa, ja vääntelee sormiani yrittäen pitää minut rauhallisena.
En siis mitään paniikkikohtausta ole saamassa, ainakaan tietääkseni. En vain halua puhua tunteistani tai mitään. En vain vittu osaa. Hyvä kun saan edes ajatuksistani selvää. Onneksi hän ymmärtää. Muuten oltaisiin kusessa.
"Mut mä rakastan sua enemmän ku mitää. En tiiä mitää mistä suuttusin nii paljon et haluisin erota" hän jatkaa, ja halaa minua tiukasti. "Mäki rakastan sua, ja samoin. Vaikka onhan sun kännisekoilut nähty.." virnistän.
"Äläpä siinä vittuile, itte oot paras puhuja!" Joonas älähtää, ja alkaa kutittamaan minua. "Joonas vitun Henrik saatanan Porko!" kiljaisen ja alan nauramaan samalla kun kiermurtelen hänen alla.
Joonas
Tällainen mato-tanssi tähän väliin Joelilla. Aika mielenkiintoisia ideoita tuon jätkän päässä, pakko myöntää. "Mä tiedän, mulla on kiva nimi" virnistän ja lopetan mieheni kutittamisen, ettei Viveca herää tämän takia.
"Sepä hyvä" hän virnistää, ja vetää minut suudelmaan. Hymyillen liikutan huuliani samaan tahtiin hänen vastaavien kanssa. "Mitä sä haluut tehä?" kysyn herrasmiehenä.
"Olla sun kaa" Joel virnistää. "Haha. Ei vaa oikeesti" hymähdän. "Katotaanko joku leffa?" hän ehdottaa, ja ihailee silmiäni. "Sopii. Sä saat päättää" sanon nopeasti, ja nousen hänen päältä.
Lähden hakemaan jäätelöä, sillä haluan piristää Joelia. Ja ylipäätänsä saada hänen ajatuksia muualle kaikesta paskasta. Onhan meillä mennyt viime aikoina suhteellisen hyvin, ei sillä.
Kun palaan olohuoneeseen, mieheni on jo valittanut leffan. "Nii tietysti" naurahdan, kun televisioruudulla lukee Venom. "Nii nii" Joel virnistää. Vedän hänet syliini ja omistavasti kiedon käteni hänen ympärille.
"Ai sä toit jätskii?" hän ilahtuu, ja pussaa minua poskelle. "Joo. Joelskiille jätskii" virnistän, ja repeän nauramaan. "Rakas vanha juttu jo" blondi yrittää puolustella, mutta alkaa nauraa myös.
Joel
Leffa on vähän yli puolessa välissä, kun silmäni alkaa painua kiinni. Kiedon käteni paremmin mieheni ympärille ja kiehnään päälleni hänen rintakehästä hyvän paikan.
Nukahdan lopulta Joonaksen päälle hänen silittäessä hiuksiani rauhassa. Kuulen hänen sammuttavan television, ja pian hän jo kantaakin minut sänkyyn.
En jaksa reagoida noista mihinkään, vaan jatkan nukkumistani.
~~~~~
Herään muutaman tunnin päästä Vivecan itkemiseen. Haukotellen käännän kylkeäni ja olen jo nousemassa, kunnes Joonas painaa pusun huulilleni ja painaa minut takaisin makuulle.
Siristellen seuraan kun hän nostaa Vivecan sängystään ja alkaa rauhoittelemaan häntä. "Hyvä iskä" lässytän unisena, ja ennen kuin huomaan, niin olen jälleen höyhensaarilla.
***
Aika random luku mut no 🥲