Parin viikon timeskip :)
Joonas
"Joel mä en jaksa enää" valitan. "Pakko jaksaa" hän tsemppaa, ja pörröttää hiuksiani. "Noku en jaksa" tuhahdan, ja laitan käteni puuskaan lapsellisena, istuen keskellä eteistä.
"Viimeset laatikot kulta" Joel kuiskaa, ja painaa pusun poskelleni. "Kanna ite" mutisen. "Mut siinä menee enemmän aikaa" hän huomauttaa. "Sitte menee" tuhahdan, ja nostan katseeni häneen.
"Joonaaas, tulisit nyt" kihlattuni pyytää ottaen koiranpentuilmeen käyttöön. No mennään sitten. Nousen lattialta ylös samalla kun selkäni naksahtaa. Sehän meni lahjakkaasti.
Kipitän portaat alas ja käyn hakemassa pari pientä laatikkoa autosta. Ihan pian olisimme virallisesti muuttaneet yhteen hienoon omakotitaloon. Vain me kaksi. Toistaiseksi.
Myimme molempien kämpät, ensin totta kai korjaten sen reiän Joelin keittiöstä ja minun makuuhuoneesta. Olimme koko ajan vain Joelin luona, joten ei mitään järkeä maksaa kahdesta kämpästä.
Joten päätimme sitten muuttaa tänne. Vähän kauemmas Helsingin keskustasta, mutta ei täältä ole kovin pitkä matka yleissivistyksen pariin. Taikka jätkien luo tai studiolle.
"Se olis siinä" Joel huokaisee, ja lukitsee autonovet. "Viimein!" huudahdan. "Ihan rauhassa" hän naurahtaa, ja tulee luokseni. Makaan siis keskellä olohuonetta, sillä miksikäs ei.
On se muuttaminen rankkaa puuhaa. Ainakin kaikkien tavaroiden kantaminen. Jätkillä oli muka tärkeämpää tekemistä, että minun ja Joelin piti selvitä tästä kahdestaan.
"Mieti et kohta ollaan naimisissa ja voidaan hankkii meille sulonen lapsi" Joel unelmoi, samalla istuen päälläni. "Enks mä oo enää sulonen?" kysyn mutristaen huuliani.
"No en nyt tiiä. Ehkä, ehkä et" hän virnistää, ja painaa pari pusua huulilleni. "Tuutko suihkuu matkaa?" hän jatkaa, ja nousee päältäni.
"Voinhan mä tulla" virnistän ja nousen Joelin avustuksella. Meinaan kompastua heti yhteen pahvilaatikkoo. Onneksi kihlattuni saa minut kiinni. Niin kuin aina ennenkin.
"Ootko ottanu jotai vettä vahvempaa?" hän virnistää, ja kantaa minut kylpyhuoneeseen. "En kai" naurahdan. Tiedän, tosi vakuuttava vastaus.
"Jaahas" Joel hymähtää, ja alkaa riisua minua, ihan kuin en itse osaisi.
~~~~~
Joel
Puramme Joonaksen kanssa laatikoita. Tai no, minä puran, Joonas yrittää selvittää milloin olisi hyvä aika pitää häämme. Eihän sillä niin ole kiirettä, riittää että olemme kihloissa.
Ihan siis sitä miettien että voisimme adoptoida meille lapsen. Jätkille emme ole sanoneet asiasta vielä yhtään mitään. Antaa tulla täytenä yllätyksenä heille.
"En vittu jaksa enää" tuhahdan, ja lopetan tavaroiden järjestelemisen. Menen Joonaksen luokse olohuoneeseen, ja seuraan mitä hän tekee puhelimellaan.
Nähtävästi katsoo fanien storyja ja edittejä. "Rakas kato tää" hän sanoo yhtäkkiä, ja näyttää minulle puhelintansa. Joku on tehnyt todella hienon editin minun kosimisesta.
"Toi oli mahtava hetki" hän jatkaa, ja käpertyy syliini. "Siitä alkaen ku vastasit" naurahdan. "Höpsö, totta kai mä suostuin" Joonas tuhahtaa, ja painaa pusun huulilleni.
"En olis muuten ikinä uskonu et sä tykkäisit musta" hän jatkaa, ja painaa päänsä rintakehälleni. "En mäkää" naurahdan, ja silittelen hänen hiuksia.
"Et vissii huomannu mun tuijotusta" hymähdän. "En mä ees tajunnu et kattoit mua normaalii enemmän" kihlattuni toteaa, ja katsoo minua jotenkin todella rakastuneen näköisenä.
Ehkä hän sitä onkin, kerran suostui miehekseni. Ja on jaksanut katsella naamaani jo yli vuoden. On tämäkin vuosi mennyt nopeasti. "Joel arvaa mitä?" Joonas sanoo yhtäkkiä.
"No mitä?" kysyn. "Mä rakastan sua enemmän ku mitää tai ketää" hän sanoo hymyillen. "Nii mäki rakastan sua kaikista eniten" kuiskaan, ja vedän hänen huulet omilleni hellästi.
"But even hell feels like home when we're holding hands" laulan hitaasti, samalla napaten Joonaksen kädestä kiinni. "From the very start you had my heart" Joonas laulaa hiljaa hymyillen suloisinta hymyään.
***
Ens luvussa tapahtuu ku en vittu jaksa keksi tähän enää yhtää mitää 🥲🤝