Tw 😉
Joel
Kello on jotain puoli seitsemän, kun Joonas nousee sylistäni hymyillen edelleen, ja lähtee hakemaan makuuhuoneesta kuulemma lahjaani.
En kyllä rehellisesti sanottuna tarvitse yhtään mitään. Okei joo Joonaksen, mutta hän on jo minulla ja olen saanut ihastella hänen aitoa hymyä melkeinpä koko päivän.
Mutta jos hän väittää ettei tarvitsisi mitään, niin se olisi jo valetta. Viimeisimmän kuukauden aikana on tapahtunut niin paljon kaikkea, että on hyvä vain olla ja rentoutua.
Sitä Joonas nimittäin tarvitsee. Hän yliajattelee hirveän paljon ja joutuu kohta pelkäämään liikkuessaan yksin. Mutta nyt olemme keskellä ei mitään. Vain me kaksi.
"Tää on pelottavaa" Joonas sanoo pitäen jotain pakettia selkänsä takana. "Mitä sä niikö pelkäät?" naurahdan. "En mä tiiä. Et tää on aivan paska?" hän mutisee ja tulee viereeni istumaan.
"Joonas ei. Vaikka sä hakisit mulle havunneulasen pihalta, nii mä arvostaisin sitä silti, koska se on sulta" sanon silittäen hänen käsivartta. "Ihme jätkä" hän hymähtää ja antaa minulle aika pienen paketin.
"Mä en tiiä mahtuuks tähä dildoo" virnistän. "Voi vittu Joel!" hattarapää älähtää kikattaen. Alan avaamaan varovasti pakettia, mikä on ihan paketoitu.
"Mua vähän jännittää ku sun ideat on aika..." yritän miettiä sopivaa sanaa. "No, Porkomaisia" naurahdan. "Avaa nyt se" Joonas hoputtaa. Huomaan hänen selvästi jännittävän mitä mieltä olen.
Avaan rasian, ja suljen sen heti. "Joonas ei" kuiskaan kyynelten valuessa poskelleni. "Joo" hän vastaa hymyillen hieman. "Tää on täydellinen" kuiskaan, ja avaan rasian uudestaan.
Otan sieltä korun, jossa on sydän kahdessa osassa, mutta silti yhdessä. Molemmissa lukee J. Tämä on oikeasti kaunein lahja mitä olen ikinä saanut.
"En mä uskalla koskee tähän" valitan. "No anna tänne" Joonas naurahtaa hymyillen, ottaa korun kädestäni, ja laittaa sen vasempaan käteeni.
"Tietäsitki miten paljon mä rakastan sua" kuiskaan pyyhkien kyyneleitäni pois. "Nii mäki sua" hän kuiskaa, tulee syliini, ja painaa huulensa omilleni.
Asetan käteni hänen lantiolle, ja nautin vain tästä hetkestä. Kaikki on oikeasti mennyt juuri niin kuin pitääkin mennä. Mitä vain voi toki vielä tapahtua, mutta kuitenkin.
Nähtävästi sekin että saan stondiksen Joonaksen liikkuessa sylissäni...
Joonas
Tunnen jotain kovaa perseeni alla. "Aijjaha" virnistän Joelille, joka on punastunut söpösti. Ainahan hän on söpö, mutta nyt varsinkin.
"Jaksaks sä auttaa?" hän kysyy muuttuen koko ajan punaisemmaksi. "Ehkä" virnistän. Painan hänen pään sohvan selkänojaa vasten, ja alan imemään siihen fritsua.
"Joonash saatana" tuo huokaisee, asettaa kätensä lantiolleni, ja liikuttaa minua hänen sylissä, vahvistaen hänen ongelmaa entisestään. "Meeh jooko asiaanh" hän hoputtaa.
"Oho. Jätkähän on kiimanen" virnistän. Joel kai saa minusta tarpeekseen, sillä hän vetää hupparini pois, nousee minä sylissään ja lähtee makuuhuoneeseen.
Suudelmamme -mikä hetki sitten alkoi-, keskeytyy kun hän heittää minut sängylle. Onneksi on parisänky, niin ei ole niin suurta vaaraa tippua.
Ei mene kauaa, kun Joel on saanut meidät molemmat riisuttua, ja tällä hetkellä laittaa käsiini käsirautoja. Itse suutelen hänen rintaa sen verran minkä pystyn.
"Aika seksikäs" hän virnistää katsoen täysin alastonta kehoani. "Ite oot" mutisen punastuen. "Sulonen" hän kommentoi, painaa pusun nenänpäähäni, ja siirtyy taaksepäin.
Ei valitettavasti mene eteenpäin. Miten luokkaavaa. "Saatanah" älähdän osittain kivusta, kun tunnen hänen työntyvän hellästi sisääni. "Minä vaan" Joel virnistää ja silittää poskeani.
"Onhan kaikki hyvin?" hän varmistaa. Nyökkään yrittäen tottua siihen, että poikaystäväni kyrpä on perseessäni. Ei nimittäin ihan joka hetki ole siellä...
Nyökkään uudestaan, ja pian hän alkaakin liikkumaan sisälläni nopeuttaen tahtiaan. "Joelhh" voihkaisen, ja painan silmäni kiinni.
"Joonashh" hän vastaa, alkaen imemään rintakehääni fritsuja. "Nopeempaah" pyydän, puristaen käsiäni nyrkkiin. Että joku voikin tuntua näin hyvältä.
***
62 luku ja eka smutti 🥲 Don't worry pervot, jatkan tätä vielä ens luvussa ✨