Joel
Tuijotan seinää edessäni. Ei mitään tietoa paljonko kello on, miten Joonas voi, olenko nukahtanut jossakin välissä, tai mistään muustakaan.
Tuntuu siltä etten oikeasti tunne mitään. Olen itkenyt niin paljon, ettei kyyneleitä enää tule, olen yliajattelut jo kaikki pahimmat skenaariot, joten voi niistäkään enää panikoitua.
Läpsäisen itseäni poskelle. Elossa ja hereillä olen. Etsin puhelimen käteeni, ja katson kelloa. Puoli neljä. Yöllä. Tarkalleen 3.37. Hymähdän itsekseni.
"Joel?" kuulen Nikon sanovan makuuhuoneen ovelta. Itse istun sohvalla. Mumisen hänelle jotain epämääräistä vastaukseksi.
"Sun pitäs yrittää lepää" hän sanoo, ja istuu viereeni. "Ei väsytä" vastaan, enkä käännä katsettani mihinkään. "Joel oikeesti. Se on se ja sama missä sä ootat Joonaksesta tietoo, antaa lääkäreiden tehä työnsä rauhassa" tuo jatkaa.
"Mut jos tulee jotai vakavaa. Niin ku sillon kerran" mutisen, ja hautaan kasvot käsiini. "Sitä me ei voia tietää. Mut lupaa ees yrittää nukkuu, okei?" Niko sanoo, ja silittää selkääni.
"No okei" huokaisen. En jaksa alkaa väittelemään yhtään mistään, kun ei se mitään hyödytä. "Kiitti" brune kuiskaa, taputtaa olkapäätäni, ja lähtee makuuhuoneeseen.
Voisinpa minäkin nukkua kotonani kumppanini kanssa, mutta ei. No, antaa Minnan ja Nikon olla onnellisia. Sentään kaikkien elämä ei sisällä niin paljon draamaa kuin minun ja Joonaksen.
~~~~~
Avaan silmäni sokaistuen heti. Yritän kääntää kylkeä auringolle, mutta selkäni vain naksahtaa. Sohva ei ole mikään paras paikka nukkua, mutta parempi tämäkin kuin kova lattia.
Vilkaisen kelloa, ja huokaisen turhautuneena. Vasta puoli kahdeksan. Kuulen Minnan tekevän ilmeisesti aamupalaa keittiössä. Tajuan katsoa puhelintani, jos joku on soittanut.
Ei ole. Tai siis on, molemmat veljeni, vanhempani, ja Olli varmaan sata kertaa. Mietin, mikä helvetti on nyt niin tärkeää, kun pitää soitella.
Huokaisten päätän soittaa Ollille, sillä hänellä on selvästi jotain tärkeää asiaa, kun on soittanut mahtavat 93 kertaa. Kas, oikein syntymävuoteni.
Minä: Huomentaaa
Olli: No viimein sä soitit!!
Minä: No nii. Mikäs hätänä?
Olli: No ootko sattunu kattoo uutisii?
Minä: No en. Oisko pitäny?
Olli: No jos haluut tietää mitä susta kirjotetaa nii olis ihan tarpeellista
Minä: Tä?
Olli: No odotas hetki
Minä: ...
Olli: "Minne nyt noin kova kiirre? Blind Channelin Joel Hokka ja Niko Moilanen nähty eilen juoksemassa nopeasti. Katso kuvat! Eilen illalla puoli yhdentoista aikaan suositun yhtyeen solistit on nähty juoksemassa Helsingissä. Pimeästä johtuen tarkkaa sijaintia ei tiedetä. Ohikulkija oli nähnyt ambulanssin ajavan sillalle miesten ollessa siellä. Sen enempää ei asiasta tiedetä. Uskotaan, että joku heidän läheisistä on ollut kaiteella istumassa."
Minä: Älä kuseta...
Olli: Käy itte kattoo. Missää ei lue kuka se tyyppi on
Minä: Vielä
Olli: No nii mut et sä sitä voi tietää
Minä: Silti. Tajuuks kui paskana Joonas on jos se paljastuu?
Olli: Jo-joonasko..?
Minä: Mm...
Olli: Ooks sä missä?
Minä: Nikolla
Olli: Okei. Meniks sairaalaan?
Minä: Menisin jos päästettäs. Niko otti avaimet jonneki ja Minna on jo hereillä, nii paskat täältä minnekää pääse
Olli: Ooks saanu nukuttuu?
Minä: Mahtavat kolme tuntii
Olli: On seki jo jotai. No mut se on tosiasia et sun kannattaa oottaa siellä ku sairaalassa
Minä: Mutku haluun nähä Joonaksen nii pian ku vaan voin
Tunnen pari kyyneltä poskellani. Aha, ei ne kyyneleet sittenkään loppuneet. Mutta kun sattuu ajatella Joonas makaamassa taas sairaalassa hakattuna.
Olli: Mikä sille siis tuli?
Minä: No se hakattii..
Olli: Mitä!?
Minä: No ainaki se oli aivan veres ja mustelmilla nii siitä päätellen
Olli: Ei helvetin helvetti. Nukkuuks Niko vielä?
Minä: Ei se varmaa kauaa
Olli: No mä tuun sinne. Moikka
Minä: Moi
Heti kun puhelu on loppunut, huokaisen sulkien silmäni. Nipistän itseäni uudestaan. Voisinko nyt vain herätä tästä painajaisesta?
***
Tää ei edistyny paskaakaa 😭