Tw
Joel
Yritän epätoivoisesti hakata seinää rikki. Tiedän, aivan helvetin hullua, mutta kun en pääse muuten Joonaksen asuntoon.
Heittelen tuoleja seinää kohti. Menisi nyt rikki edes vähäsen! Kuulen palohälyyttimien huutavan, mutta en ole poistumassa.
"Jes" huokaisen, kun saan seinän menemään rikki. Potkin sitä lisää, jotta mahtuisin menemään aukosta sisään. "Joonas!" huudan. Tärisen aivan järkyttävästi.
Itsellänikin joku paniikkikohtaus menossa, mutta en välitä vittuakaan. Irvistäen pääsen raosta Joonaksen asuntoon. Olen varmaan ihan verillä.
Meinaan, ei kovin siistin näköinen sisäänkäynti tullut. Juoksen makuuhuoneesta olohuoneeseen. Huokaisen helpotuksesta, kun näen Joonaksen.
Ei kyllä auta, kun hän makaa pyörtyneenä keittiön lattialla puukko kädessään, mutta ainakin löysin hänet. Arvioin ettei minulla ole aikaa soittaa Ollille, joten juoksen poikaystäväni luo.
Nostan hänet varovasti syliini. "Rakas sä selviit. Sä et voi jättää mua" kuiskaan. Mietin hetken aikaa mistä olisi järkevintä mennä. Lähden hänen ulko-ovea kohti, mutta vain savua on vastassa.
Ei siis sieltä ainakaan. Paniikissa päätän mennä raosta omaan kämppääni, ja sitä kautta yrittää päästä paremmin. Sehän vasta olisi kun itse pyörtyisin.
"Anteeks" sanon, ja varovasti heitän osittain Joonaksen asuntooni. Menen itse perässä, ennen kuin nostan hänet takaisin syliini kunnolla, ja lähden ovelle.
Vedän keuhkot täyteen ilmaa, ennen kuin avaan oven, ja juoksen portaat alas. En näe melkein mitään, savu kirvelee silmiäni, tuntuu että pyörryn itse ihan juuri, mutta jatkan silti matkaa.
Pian pääsen ulos, missä on kerrostalon asukkaita. Haukon happea, ja painan Joonasta enemmän itseäni vasten. Tajuan vasta nyt yrittää kokeilla hänen sykettä.
Huomaan Ollin huomaavan minut, sanovan ilmeisesti muille jätkille jotakin, ennen kuin he kaikki juoksevat luoksemme.
"Vitun hullu" Olli henkäisee kuitenkin helpottuneena, että selvisimme. "Mä en tu-tunne sykettä" änkytän katsoen muita paniikissa.
"Mä huolehin Joelista, kattokaa te Joonaksen tilanne" Nikon sanoo. Lasken poikaystäväni hellästi maahan katsoen häntä itkien.
Nikon avustuksella saan itseni ylös maasta. Purskahdan kunnon itkuun halaten häntä tiukasti. Vasta nyt ambulansseja ja paloautoja saapuu paikalle.
"Joonas on viillelly" Aleksi sanoo järkyttyneenä, samalla yrittäen löytää kyseisen miehen sykettä. "Mä vittu tiedän" parkaisen.
"Shh. Kaikki järjestyy" Niko sanoo, ja halaa minua tiukasti. Itken häntä vasten varmaan koko elämäni edestä jälleen. Yritän siinä samalla saada edes jotenkin happea.
"Joel haluuks mennä Joonaksen mukaa?" Tommi kysyy. Vilkaisen ympärilleni mitä tapahtuu. Joonasta nähtävästi viedään sairaalaan.
"Joo" sanon nopeasti. "Mä voin tulla mukaa" Olli tarjoutuu. Nyökkään. Viimeisillä voimillani juoksen ambulanssin luokse, ja nousen kyytiin Ollin kanssa.
"Rakas älä jätä mua" kuiskaan, samalla pitäen tuon hattarapään kylmästä kädestä kiinni. Tuntuu siltä ettei kyyneleet lopu millään. Miksi aina Joonas, miksi en minä?
"Joel yritä hengittää mun kaa samaan tahtiin. Muuten säki pyörryt" Olli sanoo katsoen minua vakavana. "En mä vittu osaa" valitan pitäen katseeni Joonaksessa.
"Mä autan. Joonas saa ihan pian apuu. Kaikki järjestyy vielä" tämä sanoo, ja silittää selkääni hellästi. Voisinkin uskoa, että tästäkin selvitään.
Silmissäni alkaa jo näkyä mustaa. "Voitteks antaa Joelille happee tai jotai?" kuulen Ollin sanovan. En tiedä mitä hoitaja vastaa, mutta tunnen miten minut istutetaan johonkin.
Samassa tunnen jonkun naamarin kasvoillani, ja saan sen kautta edes jotenkin happea. "Joel ei oo mitää hätää" Olli sanoo yllättävän rauhallisesti pitäen kädestäni kiinni.
Katson Joonasta kyynelten alkaessa pikku hiljaa vähentyä. En tiedä onko tässä hapessa jotakin rauhoittavaa, mutta sydämeni syke alkaa myöskin rauhoittumaan.
"Kaikki järjestyy. Joonas on selvinny pahemmastaki" brune kuiskaa, ja siirtää hiuksiani pois kasvoiltani. Sydämeni jättää lyönnin välistä, kun huomaan poikaystäväni kaulan. Ei...
***
Kirjottelin tässä vähä lukuja... Pitäskö julkasta? ☺