Joonas
Vittu, olisin juuri äsken saattanut päästä suutelemaan ihastukseni kanssa, mutta joku neropatti päätti soittaa hänelle juuri nyt.
Tunnen olevani aika mukavan punainen, mutta jaa. "Sori" Joel sanoo, raapii niskaansa, ja vastaa puhelimeen. Itse alan syömään leipääni hiljaa.
Tekisi mieli alkaa itkeä, mutta en kehtaa. Ei tällaisessa ole mitään syytä alkaa itkemään. En todellakaan halua että tuo jätkä saa tietää miten heikko oikeasti olen.
"Mun pitää mennä. Nikolla oli joku juttu mikä ei voi oottaa. Pärjääks?" havahdun Joelin ääneen. Totta kai hänen pitää lähteä, niin minun tuuria.
"Pärjään, oonhan mä aikunen ihminen" naurahdan luoden feikkihymyn kasvoilleni. Ehkä se menee läpi, tai sitten tuota jätkää ei kiinnosta. Niinhän se tietysti on.
"Nähää huomenna treeneis" hän sanoo, ennen kuin häipyy eteiseen. "Juu" mutisen itsekseni, samalla pidättäen kyyneleitäni. Heti kun ovi on mennyt kiinni, ja kuulen viereisen oven avautuvan, purskahdan itkuun.
Onneksi yläkerrassa joku alkaa huudattamaan musiikkia, niin itkemiseni ei kuulu vahingossakaan Joelin asuntoon. Vasta olisin kusessa...
~~~~~
Joel
"Missä helvetissä Porko viipyy?" Aleksi huokaisee jo turhautuneen kuuloisena. "Joel näiks sä sitä?" hän jatkaa, ja katsoo minua. "En" vastaan lyhyesti. Alan itsekin huolestumaan.
Tiedän kyllä että tein Joonakselle paskasti vain lähtemällä, vaikka meidän olisi pitänyt puhua. Että olenkin idiootti. Jos en tietäisi mitä se jätkä tekee, olisin varmaan sortunut itsekin viiltelemään.
Huokaisen melkein ääneen helpotuksesta, kun ovi käy viimein, ja Joonas astuu sisään. Hänellä on huppu päässä, mutta kerkesin silti nähdä hänen itkuiset ja väsyneet kasvot.
"Joonas missä sä oot ollu?" Olli kysyy, ja menee kitaristin luokse, joka ottaa hitaasti kenkiään pois jalasta. "Kotona" kuulen hänen mutisevan.
"Herranjumala miltä sä näytät. Ooks nukkunu ollenkaa?" Olli jatkaa samalla pitäen käsiään Joonaksen olkapäillä. Puraisen huultani etten alkaisi huutamaan, sillä tämä kaikki on kuitenkin minun syytä.
"En mä saanu nukutuks. Ehkä joskus aamulla vähäsen? Sori ku oon myöhäs" Joonas vastaa hiljaa. Sattuu nähdä hänet tuossa kunnossa, mutta ihan oikein minulle.
"Miks sä näytät noi itkeneeltä?" Olli kysyy hiljaa, mutta kuulen sen siitäkin huolimatta. "Näin painajaista" kuulen hattarapään vastaavan hiljaa. Ihan selvästi valehtelee.
"Voi sua. Mee ottaa kahvii nii piristyt" brune mies kehottaa, ennen kuin menee Aleksin luokse. He ilmeisesti alkavat keskustella uuden biisimme sanoituksista, en tiedä eikä kiinnosta.
Huomaan Joonaksen kävelevän ohitseni keittiöön. Hän ihan selvästi välttelee katsettani. Päätän puhua hänelle, mutta en vielä. Antaa hänen juoda ensin sitä kahvia.
Joonas
Meinaan saada jonkun paskahalvauksen, kun tunnen jonkun kädet lantiollani. Käännän katseeni taakseni huomatakseni Joelin takanani.
"No terve" mutisen, samalla ottaen viimein kahvistani ensimmäisen hörpyn. "Terve terve" blondi vastaa, lähtemättä minnekään.
Olen hänen ja keittiön tason välissä, joten en pääse tästä minnekään. "Mitä sä siinä?" päätän kysyä. "Voidaanks puhuu?" hän esittää kysymyksen.
Tiedän, meidän pitäisi. Menetin oikeasti yöuneni tuon takia, ja heikkona paskana viiltelin. Tällä kertaa vatsaani, niin Joel ei saa tietää. "No anna mun ees juua tää kahvi eka" vastaan lopulta.
"Toki. Sori" hän pahoittelee, ja menee kauemmas. Hymähdän itsekseni samalla yrittäen pitää sykkeeni normaalina. Jännittää nimittäin liikaa.
Yritän juoda kahvini hitaasti, jotta minulle jäisi enemmän aikaa miettiä mitä sanon. Siltikin syystä tai toisesta saan kuppini tyhjäksi nopeammin kuin olisin halunnut.
On se kumma juttu miten aina käy juuri niin kuin ei haluaisi. Lasken tyhjän kahvikuppini lavuaariin, ennen kuin käännän katseeni Joeliin. Hän nappaa varovasti kädestäni kiinni, ja lähtee jonnekin.
Nähtävästi taukotilaamme. Muut ovat ilmeisesti äänittämässä jotakin, joten saamme olla kahdestaan. Istun sohvalle ensimmäisenä. Petyn ehkä hiukan, kun tuo jätkä jää aika kauas minusta.
Ei siinä, ihan niin kuin hän olisi kiinnostunut minusta. Sitä kyllä mietin, miksi hän meinasi suudella minua eilen, mutta ei kai siinä sitten. "Joonas" Joel aloittaa varovasti.
"Mm" mutisen osoittaakseni sen, että kuuntelen häntä. "Näiks sä oikeesti painajaista ja sen takii et nukkunu yöllä?" hän esittää kysymyksensä.
Tunnen kyyneleiden nousevan silmiini. Olenko oikeasti näin paska valehtelemaan? Ilmeisesti. Pudistan varovasti päätäni repien jännittyneenä kynsiäni.
"Jäiks sä miettii tätä?" Joel sanoo, mitä kyseenalaistan. Samassa hän kietonut kätensä niskani taakse, ja vetänyt huuleni omillensa hellästi.
Saanko kiljua? Lupaan, tämä on unta. Ei näin voisi käydä minulle. Ei mitenkään...
***
Tällasta 😭