Toi kansikuva vittuili mulle nii nyt toi kuva on tossa toisenki kerra 🤝
Joonas
"Joonas Henrik Porko vois nyt oikeesti keskittyy" Nikon ääni palauttaa minut takaisin tähän maailmaan. Käännän nopeasti katseeni häneen, sillä se oli taas eksynyt siihen toiseen bändimme solistiin.
"Joo" vastaan, samalla nousten sohvalta ylös. Menen kitarani kanssa Aleksin luokse, sillä seuraavana äänitettäisiin kitara uudesta biisistämme.
"Anna mennä vaa" porukan nuorin sanoo, jolloin nyökkään, ennen kuin alan soittamaan. En keskity mihinkään muuhun, joten minulta jää huomaamatta Joelin katse itsessäni.
"Ota toi kohta vielä uusiks. Muista se mikä keksittii siihen lisäyksenä" Aleksi ilmoittaa hetken päästä, jolloin lyön itseäni otsaan. "Unohin" naurahdan.
Ei sinänsä minun kohdallani mikään ihme, sillä aivotoimintani on mitä on. No jaa, on sillä tähänkin asti pärjätty, varsinkin baarissa, joten kaikki hyvin.
Joel
Katson ajatuksissani Joonaksen soittamista hymyillen. On tuo jätkä söpö kun hän vetää noin täysillä ja tunteella, vaikka onkin pelkkä äänitys menossa.
Vastako hän on lavalla elementissään. Siinä sitten yrittää keskittyä vetämään keikkaa, kun on niin innostunut mies lähellä, mihin sattuu olemaan kusessa.
"Sun vuoro Hokkandeerus" sen enkelin ääni palauttaa minut takaisin tähän maailmaan. Nostan katseeni hänen silmiin loihtien hymyn kasvoilleni.
"Mm" mutisen. Nousen sohvalta, ja menen Aleksin luokse. Luen vielä nopeasti sanoitukset, sillä enhän minä niitä muista kun niitä muutetaan jatkuvasti.
~~~~~
"Mä lähen jo" ilmoitan, kun olemme saaneet tehtyä uutta musiikkia aika paljon. Saan vain muminaa vastaukseksi, joten lähden eteiseen pukemaan kengät ja takin.
"Mäki lähen jo" kuulen Joonaksen sanovan, ja samassa tuo hattarapää on ilmestynyt luokseni. "Tuliks millä?" kysyn, samalla kaivaen autoni avaimet.
"Juosten. Kuten muistat, meinasin myöhästyy" blondi mies naurahtaa, jolloin naurahdan itsekin. Tuo jätkä osaa kyllä piristää noinkin pienellä jutulla.
"Haluuks kyydin?" päädyn kysymään. Olisi varmasti ihan kohteliasta, kerta samaan kerrostaloon olemme menossa. Olemme siis naapureita, mikä on aika hauska juttu, kun olemme samassa bändissä.
"Joo, käy. Ei tohon Suomen ilmastoon voi luottaa" Joonas naurahtaa söpösti, jolloin nyökkään. Avaan oven ja herrasmiehenä päästän tuon blondin ensin.
Lähdemme kävelemään autoani kohti. Tuulee kyllä ihan mukavasti, mutta onhan nyt jo syyskuun alku. Vielä ei ole mitään lunta tiedossa, vaikka asummekin Suomessa. Ei sitä silti tiedä.
Joonas
"Laita jotain musiikkii, mitä ite haluut" Joel sanoo, kun on lähtenyt ajamaan, ja olemme vain olleet tässä hiljaisuudessa. Nyökkään, ennen kuin kaivan puhelimen taskustani, ja yhdistän sen autoon.
Etsin Spotifystä soittolistaani, mitä kuuntelen aina. Jotenkin rauhoittavaa, ja onhan siellä biisejä mihin purkaa vitutusta. "Sellasta" tuo blondi solisti toteaa, kun ensimmäisenä kuuluu bändimme tuotannon Fever.
"No mitä? Helvetin hyvä biisi et kyllähän sitä nyt kuuntelee" naurahdan esittäen loukkaantunutta. "On joo. Onks sulla muuten mitää suunnitelmii illalle?" Joel jatkaa pitäen katseensa tiessä.
"Ei kai. Miten nii?" vastaan, samalla yrittäen hengittää. Ajatella jos hän pyytäisi minua luokseen. En ehkä kestäisi, sillä yksinkertaisesti olen korviani myöten kusessa tuohon jätkään.
Ihme että muut eivät ole huomanneet mitään, tai sitten vain sanoneet. Kumpikin hyvin mahdollisia vaihtoehtoja. Havahdun takaisin tähän maailman Joelin vastatessa minulle.
"Eiku mietin vaa et olisiks halunnu tulla mun luo? Ei sillee oo parempaa tekemistä ja nii" hän sanoo, ja naputtelee sormillaan auton rattia selvästi hermostuneena.
"Totta kai. Muutenki ku naapurissa asut" vastaan, yrittäen peittää innostusta äänestäni. Vittu mikä pikkulapsi olen, ei tällaisesta pitäisi innostua.
Tai ei ehkä, mutta kun on ihastuksesta kyse, niin sitten on ehkä hieman eri asia. Ennen kuin huomaankaan, olemme jo tutun kerrostalon pihassa.
"Kiitti kyydistä" kiitän pienesti hymyillen, samalla poistuen autosta. "Ei mitää. Pitäähän sitä naapurii auttaa" Joel virnistää, jolloin tunnen pienen punan poskillani.
Käännän katseeni ulko-oveen lähtien kävelemään sitä päin. Sehän meinaa sitä, että minulla on joitakin mahdollisuuksia Joeliin. Hän sanoi 'naapuri', ei kaveri.
Tiedän, toiveajattelua, mutta toivossa on hyvä elää, vai miten se meni? Havahdun taas tähän maailmaan, kun Joel kiroilee vieressäni. "Unohtuks avaimet?" sanon yrittäen pitää pokkaani.
"Turpa kiinni. Voiks sun luo tulla?" hän kysyy samalla raapien niskaasa. "Voi. Jos siis mullakaan on avaimet" naurahdan, alkaen tutkimaan taskujani.
Yhtäkkiä tunnen tuon blondin jätkän käden perseelläni. Lopetan suurinpiirtein hengittämisen. Ensimmäinen ajatus on, mitä helvettiä, ja älä lopeta.
***
Joo. Uus kirja, u welcome. Huomenna lisää jos muistan julkasta + laittakaa kommenttii miltä vaikuttaa 🥲