Tw 😈
Joel
"Missä helvetissä se Porko taas on?" Olli huokaisee. Sitä minäkin mietin. Koko jätkää ei ole näkynyt eikä kuulunut. Alan oikeasti huolestumaan.
Kello on jo puoli kolme. Olemme kaikki yrittäneet soittaa ja laittaa viestiä Joonakselle, mutta ei hän vastaa. Kerroin kyllä jätkille nähneeni sen hattarapään viimeeksi eilen.
Alan jo epäillä sitä pahinta, sillä ei oikein auta tietää Joonaksen viiltelystä. "Heii, se on varmasti taas nukkunu pommiin" Niko sanoo koittaen rauhoitella tilannetta.
Kai hänkin huomasi miten hermostunut olen. Eikä tämä adhd ainakaan auta asiaa. "Vittu mä en kestä. Mä lähen kattoo missä se Joonas on" huokaisen.
"Kerro meille jos saat tietää jotain" Aleksi huikkaa, kun olen jo eteisessä. "Joo" vastaan, ennen kuin lähden studion ovesta ulos.
~~~~~
Etsin vara-avainta. Olen täysin varma että olen saanut sellaisen Joonakselta, juuri tällaisia tilanteita varten. Viimein kun löydän avaimen, käteni alkavat täristä.
Saan kuitenkin suhteellisen nopeasti oven auki. "Joonas?" huhuilen. Lähden kävelemään eteisestä olohuonetta kohti. "Jo-" kerkeän aloittaa, kun huomaan tutun jalan vessan oven luona.
Otan pari juoksuaskelta samalla kun kaikki pahimmat skenaariot pyörivät mielessäni. Pelkään koko ajan pahinta, mutta pian selviää osuuko arvaukseni oikeaan vai ei. Toivottavasti ei...
Jään katsomaan suu auki edessäni olevaa näkyä. Tunnen kyyneleiden valuvan silmistäni, samalla kun yritän epätoivoisesti haukkoa happea.
Etsin tärisevällä kädelläni puhelimeni, ja soitan ensimmäiseen numeroon mikä tulee vastaan. "Löysiks Joonaksen?" Olli kysyy ensimmäisenä. "Joel?" hän jatkaa.
"Tu-tu-tulkaa tä-tänne" änkytän, ennen kuin lopetan puhelun. Soitan seuraavaksi hätänumeroon samalla yrittäen kävellä Joonaksen luokse.
Siinä hän makaa, vessan lattialla verisenä, täynnä mustelmia. Sokeakin osaa sanoa ettei hän ole voinut itse tehdä noita. "Ka-kaikki jä-järjestyy" kuiskaan.
Silitän peukalollani Joonaksen poskea, mikä tuntuu kylmältä. Hänen nenästään tulee verta edelleen pienesti, ja hänen toinen silmä on mustana.
Anna vaan jos ja kun saan tietää kuka tämän teki. Hänelle ei todellakaan käy hyvin, sen lupaan. Kuulen ovikellon soivan, joten täristen yritän päästä tästä ylös.
Huomaan olevani itsekin jo aika veressä, mutta ei voisi vähempää kiinnostaa. Huomaan hoitajien lähtevän vessaa kohti samalla kun itse purskahdan itkuun.
"Se-selviiks Jo-joonas?" kysyn, kun he ovat hetken aikaa tutkineet häntä. "Emme osaa sanoa" hoitaja pahoittelee. Nyökkään yrittäen jaksaa odottaa jätkiä paikalle.
"Viemme hänet sairaalaan. Haluatko tulla mukaan?" hän jatkaa. Nyökkään nopeasti. Todellakin haluan olla Joonaksen tukena, vaikka hän ei olisikaan tajuissaan.
~~~~~
"Joel mikä on?" Niko kysyy samalla juosten luokseni. Samassa huomaankin olevan hänen tiukassa halauksessa. Purskahdan entistä pahempaan itkuun.
"Jo-jo-joonas.." yritän selittää, mutta voitte hyvin huomata miten onnistuu. "Shh, rauhotu eka. Kaikki järjestyy, Porko on vahva ja selvii mistä vaan" brune kuiskaa ja istuu alas.
Hän pitää minua sylissään halaten minua edelleen tiukasti. "Mä-mä lö-löysin se-sen ve-verisenä ja-ja se-se o-oli se-selvästi ha-ha-hakattu" saan kerrottua.
"Joel ei oo mitää hätää. Joonas saa apuu. Sä tiiät ittekki et se jätkä selvii mistä vaan. Itke vaan rauhassa. Yritä siltiki hengittää mun kaa samaan tahtiin" Niko rauhoittelee silittäen käsiäni.
Huomaan Ollinkin poskille putoilevan kyyneleitä, samalla kun Aleksi pitää häntä sivuttaishalauksessa. Tommi taas valvoo sitä jos joku tulee kertomaan meille jotakin.
Rehellisesti sanottuna en selviäisi tästä ilman näiden jätkien tukea. En sitten mitenkään. Toivottavasti Joonaskin selviää, sillä ilman häntä, en elä minäkään...
***
Joo 😭