17.1 ti
"Kuulit oikein", sanoin katsellen sängyllä silmät kiinni makaavaa Jungkookia. Minun teki hirveästi mieli vain unohtaa koko olen-Jiminin-veli-ja-tahdon-tavata-hänet juttu ja puhua Jungkookille. Halusin selvittää asiat perinpohjaisesti ja pyytää jälleen kerran anteeksi.
"Mitä helvettiä?" Jiminin keveä ääni kysyi luurin toisesta päästä kireänä. "Saatana."
"Hei –"
Tyynnyttely-yritykseni katkesivat äkäiseen tuut tuuttiin. Laskin puhelimen korvaltani ja kurtistin kulmiani mietteliäänä. Mitäköhän sanoisin Jihyunille?
"Mitäs Jimin?" Jungkookin hiljainen ääni kysyi soljuen pehmeästi kuuloalueelleni. Olin jo korviani myöten rakastunut tuohon poikaan; täytyikö hänen äänensäkin tehdä minut hulluksi?
"No siis et varmaan halua kuulla, mitä se sanasta sanaan sano", naurahdin hiljaa. "Hän sanoi kaikkea rumaa hyvin epäuskoisesti. En oikee saanu selvää, mitä mieltä se asiasta oli oikeesti oikeestaan."
Jungkook hymyili toisella suupielellään kevyesti, mikä sai minut menemään varovasti lähemmäs. Laskeuduin sängylle makaamaan, jolloin nuorempi yhtäkkiä nousikin ylös. Säikähdin aika paljonkin mutta rauhoituin, kun Jungkook selitti jotakin hampaitten pesusta.
Kolme varttia myöhemmin kuivasin käteni vessan seinällä roikkuvaan pyyhkeeseen ja käväisin nopeasti keittiössä juomassa lasin vettä. Hipsin sydän pamppaillen olohuoneen läpi makuuhuoneen ovelle. Paidaton Jihyun virnisti minulle ja viittoi joitain hyvin epäsoveliaita käsimerkkejä. Jätin nuoremman huomiotta ja siirryin hengittämään samaa ilmaa Jungkookin kanssa.
"Hyung!"
"Sori", ulvahdin painaen käteni nopeasti kasvoilleni. Pitikin saapua juuri, kun Jungkook oli vaihtamassa vaatteitaan. Niin minun tuuriani. Olin selvästikin alitajuisesti päättänyt pilata suhdettamme vieläkin enemmän. Tosin en ollut aivan varma, kuinka vihainen Jungkook minulle oikeastaan edes oli.
"Aiotsää kauankin siellä ovella seistä?"
Jungkook kuulosti siltä, että koitti kovasti olla urhea ja rento kuin tilanne ei olisi ollut hänelle mitään. Hyvistä yrityksistä huolimatta hän ei siinä oikein onnistunut. Laskin käteni alas ja jäin hetkeksi tarkastelemaan nuorempaa. Tulin jälleen kerran siihen lopputulokseen, että hänellä oli kauniit kasvot, ihan kuin enkelillä.
Sujahdin vällyjen väliin Jungkookin vierelle ja käännyin oikealle kyljelleni, jotta näkisin nuoremman mahdollisimman hyvin. Hän oli niin Jungkook, etten osannut edes kuvailla näkemääni paremmin.
"Älä tuijota mua", poika sanoi yhtäkkiä ja avasi silmänsä. "Kuulikko?"
Riistin katseeni irti hänestä väkivalloin ja kellahdin takaisin selälleni. Jäin tuijottamaan kattoa. Oli hiljaista. Halusin katsoa häntä. Halusin haistella hänen tuoksuaan. Halusin painaa kasvoni tuon hiuksiin. Halusin taas saada rakastaa häntä.
Yhtäkkiä tunsin kevyen kosketuksen hartiallani ja pian huomasin Jungkookin jo kaivautuneen varovasti kainalooni. Olin niin hämmentynyt (mutta tietenkin myös iloinen), etten saanut sanaa suustani. Nuoremman värisevä hengitys kutitteli ihanasti kaulaani. Sydämeni hakkasi kylkiluitani vasten melkein niin paljon, että sattui.
Hetki jos toinenkin kerkesi vierähtää ennen kuin uskaltauduin kiertämään käteni varovasti nuoremman selän alta vyötärön ympärille. Jungkook hätkähti hieman mutta huomasi kai pian kosketuksen tuttuuden, sillä tunsin hänen rentoutuvan itseäni vasten.
"Jungkook?" kysyin hiljaa rikkoen huoneessa lepäävän täydellisen hiljaisuuden.
"Mm?"
"Ei mitään."
YOU ARE READING
You Make Me Begin
Romance"Musta tuntuu, et tarviit vaan ihan jäätävän määrän hellyyttä." (Saattaa) sisältää: - Smuttia & muita seksuaalisia kohtauksia - Rumaa kielenkäyttöä - Alkoholia - Väkivaltaa - Bxb - Homofobiaa - Viitteitä raiskaukseen - Huonoa itsetuntoa - Viitteitä...
