Luku 4: Normaalia Taehyungia

292 21 10
                                    

22.9 pe

Minun suunnitelmani tyssäsivät heti alkuun. Selvisi, ettei minulla ollut riittävästi pokkaa viemään tuota suloisuutta sänkyyn ja heittämään sen jälkeen pois samalla tavalla kuin likainen ja haiseva tiskirätti heitetään menemään.

Selvisi myös, että Jungkook oli mielenkiintoinen ja persoonallinen tyyppi kaiken ujoutensa alla. Ehkä olisin voinut saada hänestä ystävän.

Sain myös tietää, että opiskelulaitoksemme juorukellot toimivat erittäin tehokkaasti, ja alkoivat pistämään vaakakuppiin mainettani, ja toisella puolella oli tietenkin pahaa-aavistamaton ja viaton Jungkook. Se oli sinällään inhottavaa, sillä Jungkook oli - no tiedättehän te, erilainen - mutta minä en tietenkään ollut missään määrin luopumassa maineestani.

Joten tein sen mitä oli pakko. Ennen kuin minun ja Jungkookin orastava ystävyys kerkesi edes alkaa, minä jo tuhosin sen. Olisi tietenkin pitänyt tehdä se mahdollisimman nöyryyttävästi ja julkisesti, mutta en minä sentään niin julmasti hennonut hoitaa asiaa.

Niinpä päädyin Jungkookin liikuntatunnin päätteeksi odottamaan tuota pukuhuoneen nurkkaan. Painostava tuijotukseni lakkasi vain siinä hetkessä, kun nuoremmalla ei ollut pyyhettä lukuun ottamatta mitään päällään. En todellakaan halunnut tietää, miten kehoni olisi reagoinut nuoremman puolialastomaan vartaloon, jos jo pelkästään märät hiukset pistivät syvälle sisimpääni ja tunkeutui sen betonisen kuoren alle, joka oli hitaasti mutta varmasti pyyhkinyt pois kaikki ruumiilliset haluni. Jungkookilla ei oikeastaan ollut muuta vaihtoehtoa kuin jäädä kahdestaan kanssani tyhjenevään pukuhuoneeseen. Sen verran toimiva tuijotukseni oli.

"Mitä Taehyung?" Jungkook kysyi hiljaa oven kolahtaessa kiinni viimeisen oppilaan jäljessä. Hän katseli oven yläpuolella riippuvaa kelloa turhankin tarkasti. En tiedä, tekikö hän sen tahallaan vai ihan vain ujouttaan. Joka tapauksessa hän selvästi vältteli katsekontaktia kanssani. Ja ehkä ihan hyvä niin.

Työnsin itseni verkkaisesti irti seinästä ja astelin hitaasti Jungkookin eteen. Tuosta ilmeisestikin tuntui hirveän pieneltä, sillä parissa sekunnissa ujo poika oli jo noussut seisomaan poikien pukuhuoneen turvalliselta penkiltä. Tajusin yhtäkkiä olevani hyvin lähellä nuorempaa, mikä ei ollut mikään hyvä juttu.

"Mulla ois vähän asiaa", mutisin katuen jo päätöstäni. Jungkook kallisti aavistuksen päätään saaden hiuksensa heilahtamaan söpösti silmilleen. Hillitsin halun sipaista ne pois ja keskityin vain tuijottamaan Jungkookin tummanruskeita silmiä.

Se teki oikeasti pahaa. Nähdä toinen niin hauraana tietäen samalla, että kohta tuo olisi surullisempi. Jungkook hymyili pienesti, jolloin vasta huomasin tuon poskilla häälyvän hennon punan.

"Tae?" Jungkook sanoi kysyvästi ja heilautti kättään naamani edessä. Ei hän olisi voinut tietää, eihän hän olisi mitenkään voinut tietää, mutta silti lempinimeni käyttö antoi minulle tarvittavan voiman sanoa ne sanat. Jos olisi ollut vielä mahdollisuus vaihtaa kahdenkeskeinen pukuhuonekeskustelu julkiseen nöyryytykseen olisin tehnyt sen ilomielin, niin paljon tuo lempinimi minuun sattui.

"Me ei olla enää ystäviä", sanoin niin kylmällä äänellä kuin vain osasin. "Me ei enää ikinä tulla olemaan ystäviä, senkin paskiainen. Äläkä sano mua enää ikinä Taeksi tai sattuu."

En jäänyt katselemaan Jungkookin surullisia kasvoja vaan käännyin kannoillani ja lähdin kohti kotia. Minua ei enää tänään opiskelemaan saisi. Kaadoin matkalla pari roskakoria, enkä edes saanut kummastuneita katseita.

Niin, koska tämä oli sitä normaalia Taehyungia.

¤

Sinä iltana olin ryyppäämässä. Harrastin seksiä monen tytön kanssa - en mitenkään voinut tyytyä vain yhteen -, vaikka se olikin yhtä tuskaa, mutta kai halusin jotenkin rankaista itseäni tai jotain. Hyvin monen epätäydellisen tyydyttymisen ja kondomipaketin jälkeen join itseni niin umpihumalaan, että oli onni, etten saanut alkoholimyrkytystä. Ainakaan vakavammalla tasolla.

Se oli lapsellista mutta sai ollakin.

Mutta en olisi silti voinut siinä likaiselle matolle sammuessani uskoa, mitä aamulla tulisin näkemään.


Sanoja: 514

Side Effects on hyvä biisi 

Joo, onpas nää lyhyitä ☺

You Make Me BeginWhere stories live. Discover now