You Make Me Begin

Luku 27: Nenä linttaan

11.12 su

"Mä en enää ikinä mee bileisiin", julistin astuessani Yoongin kämpän ulko-ovesta sisään. "Ja tekin vaa imuttelette täällä."

Jimin laski jalkansa Yoongin lantion ympäriltä hitaasti ja veti kätensä pois tuon paidan alta. Vanhempi päästi Jiminin pois itsensä ja seinän välistä ja livisti sitten kylpyhuoneen suuntaan.

"Mee jo olohuoneeseen me... me tullaan kohta", Jimin mutisi vähän pihalla kaikesta ja katosi sitten keittiöön.

Päätäni pudistellen riisuin ulkovaatteeni ja kävelin rauhallisesti olohuoneeseen. Televisio pyöritti itsekseen jotain kokkiohjelmaa dramaattisten äänitehosteiden kera. Tuhahtaen vaihdoin kanavaa ja jäin tuijottamaan jotain vanhuksille suunnattua jumppaohjelmaa. Eikö televisiosta tullut mitään järkevää tähän aikaan päivästä?

"Niin mitä siellä tapahtu?" Jimin kysyi suvaitessaan viimein saapua seurakseni. En oikein viihtynyt vihamielisen karvakasan kanssa kaksin.

"Ensinnäkin ylenpalttinen alkoholin kittaus saa aikaan ihan hirveän krapulan", huokaisin. Yoongi ilmestyi huoneeseen neutraali ilme kasvoillaan ja tuli istumaan sohvan toiseen laitaan. Jimin istui poikaystävänsä syliin, joka kuitenkin työnsi nuoremman vierelleen, istumaan ihan omalle perseelleen.

"Istu nyt hetki siinä", Yoongi mutisi purren hammasta. Jimin virnisti vahingoniloisesti.

"Niin, sen lisäks?" blondi - tai suurin-osa-blondi - kysyi palaten alkuperäiseen aiheeseen.

"Kauheesti kiimasia mimmejä", huokaisin. Jimin katsoi minua mietiskellen, ja Yoongikin näytti epäileväiseltä. "En mä nyt ketään alkanu siellä nussii senkin epäileväiset per-"

"Joo, joo. Piti vaan varmistaa", Jimin keskeytti kiihtyneen puheeni ja virnisti. "Sä taiat oikeesti olla tosissas?"

"Elähän nyt mee asioiden edelle. Katotaan nyt."

Olinko minä tosissani?

¤

12.12 ma

"Hei, Taehyung", Jungkook tervehti saapuessaan luokseni syrjäisille naulakoille. Valaistus oli hieman hämärä ja maanantaimasis painoi näkökenttää, mutta erotin nuoremman kasvot häiriötekijöistä huolimatta selvästi. "Miks mun piti tulla tänne?"

Hymyilin hieman vinosti tummahiuksisen hämmentyneelle ilmeelle. "Siks."

Liikuin aivan Jungkookin iholle ja kallistin aavistuksen päätäni. Tartuin toisella kädelläni naulakosta ja nojauduin kevyesti sitä vasten. Nuorempi vilkaisi taakseen mutta käänsi katseensa nopeasti takaisin. Tiesin, että hän varmisti pääsevänsä esteettömästi pois tilanteesta, jos sille tulisi tarve. Ei se minua haitannut, pääasia oli, ettei Jungkook tuntisi oloaan turvattomaksi tai ahdistuneeksi.

"Miten sulla meni siellä sun isovanhemmilla?" kysyin hiljaa. Tiesin että kiusoittelin tummahiuksista tahallani ja tiesin, että Jungkook tiesi sen. Mutta kyllä minua oikeasti kiinnosti.

"Ihan hyvin", Jungkook vastasi aavistuksen värisevällä äänellä. "Me katottiin vanhoja kuvia ja leivottiin. Kävin isoisän kanssa mielenkiintosta keskusteluu kaloista."

"Mä haluun nähä niitä kuvia myös. Susta ja sun perheestä", kerroin nautiskellen nuoremman läheisyydestä. Hänen olemuksestaan suorastaan huokui malttamattomuus ja itsehillintä, mikä sai minut hymyilemään. Puristin lujasti naulakon sileää puupintaa ja koitin pitää itseni kasassa vielä hetken.

"Ne oli ihan hirveitä", Jungkook vastusteli. "Ei sun tarvii nähä niitä."

"Tarvii. Mä haluun tuntee sut, Jungkook", lipsautin. Minun ei todellakaan ollut ollut tarkoitus viedä juttua näin syvälliseksi mutten aikonut vetää sanoja takaisinkaan. Muutenkin se taisi olla totta.