27.12 ti
Makasin Jungkookin sängyssä unisena. Olimme koulun jälkeen kävelleet aavistuksen vaivaantuneessa hiljaisuudessa bussipysäkille ja ajaneet bussilla meille. Minä olin käynyt nopeasti hakemassa hammasharjani ja yövaatteet sisältä Jungkookin odottaessa rapussa. Sitten olimme ajaneet nuoremman kotiin. Ihan vain hänen pyynnöstään, ja koska voimme. Yksi yö yksin olisi kyllä muutenkin tuntunut aika ylitsepääsemättömältä ajatukselta.
"Joko sä oot valmis?" marisin vaihtaen asentoani vaivalloisesti. "Me ollaan opiskeltu koko päivä."
Se oli totta. Jungkookilla oli jokin hyvin salainen projekti meneillään ja minulla riitti kirjallisia tehtäviä kaiken maailman liiketoimintasuunnitelmista. Aivoni olivat äärimmäisen solmussa ja äärimmäisen väsyneet. Halusin vain Jungkookin kainalooni ja untenmaille.
"Juu, ihan just", Jungkook sanoi hymyä äänessään ja vilkaisi nopeasti minua. Kohotin kulmiani ihmeissäni. Jungkook ei koskaan jakanut huomiotaan kenellekään tai millekään, kun hän kirjoitti vihkoseensa.
Odotin kärsivällisesti ainakin kymmenen minuuttia nuoremman raapustaessa vihkoonsa välillä kiivaasti, välillä hitaasti nautiskellen. Hän oli ihanaa katseltavaa – pakko myöntää – mutta valuin rauhallisen näyn edessä yhä lähemmäs ja lähemmäs unta.
"Nyt ne vaatteet pois ja sänkyyn", murahdin lopulta, kun en jaksanut odottaa enää yhtään kauempaa. Jungkook hätkähti ja sulki vihkonsa.
"Mitä ihmettä, Taehyung?" tummahiuksinen ihmetteli työntäessään vihkonsa työpöydän ylälaatikkoon.
"En mä sitä niin tarkottanu", naurahdin päätäni pudistaen. Jungkook vain katsoi minua epäilevästi. "Tuu tänne, hönö", pyysin pehmeästi kohottaen aavistuksen peittoa.
"Ihmeen kiimanen", Jungkook mutisi mutta nousi seisomaan ja käveli sängyn eteen.
"Ite oot", lausahdin leppoisasti saaden nuoremman hymyilemään. Katselin Jungkookin yöhousujen alta esiin luikertelevaa arpea. Se oli vaalea, epäsiisti ja kiemurteli aavistuksen. Se kapeni loppua kohden, kun painamiseen käytettyä voimaa oli vähennetty. En voinut edes kuvitella, kuinka paljon se oli sattunut. Kurottauduin koskettamaan arpea hyvin yllättäen saaden nuoremman hätkähtämään rajusti.
"Sori", mutisin, mutta Jungkook vain puisti päätään. Annoin sormieni hivellä arven rosoisia reunoja hellästi. Tunsin, kuinka Jungkook värähti jokaista kosketustani ja lopulta ikään kuin hivuttautui sänkyyn niin, että yhtäkkiä huomasin hänen makaavan vierelläni kasvot minuun päin.
"Moi, Tata", Jungkook mutisi hiljaa. Käteni oli liukunut itsestään nuoremman kyljelle, ja sormeni olivat puoliksi tuon paidanhelman alla.
"Moi." Haistelin nuoremman makeaa tuoksua. En osannut sanoa, mitä se oli, mutta jotain järkyttävän hyvää kumminkin. Jungkook suukotti hellästi huuliani ja vetäytyi kauemmas. Hänen katseestaan erottui pilkahdus väsymystä, mutta se katosi nopeasti vakavamman ilmeen ilmestyessä tuon kasvoille. Hän halusi puhua.
"Hei, kuule –"
"Mä haluaisin oikeesti nukkuu, Jungkook. Mä oon hirveen väsyny."
Jungkook puhalsi raskaasti ilmaa huuliensa välistä. "Sun pitää puhua. Jos ei mulle, nii ainaki jollekki."
"En mä -" En tiennyt, mitä sanoa.
Ei minulla ollut ketään, jolle puhua? En halunnut puhua? Oli helpompi vain olla hiljaa?
"Niin?"
Huokaisin raskaasti ja pudistelin päätäni toimettomana. Väsytti. "En mä vaan tiiä."
YOU ARE READING
You Make Me Begin
Romance"Musta tuntuu, et tarviit vaan ihan jäätävän määrän hellyyttä." (Saattaa) sisältää: - Smuttia & muita seksuaalisia kohtauksia - Rumaa kielenkäyttöä - Alkoholia - Väkivaltaa - Bxb - Homofobiaa - Viitteitä raiskaukseen - Huonoa itsetuntoa - Viitteitä...
