16.12 pe
Jungkook hyräili hiljaa jotain laulua, jota en ollut aiemmin kuullut. Hän pyöritteli harmaata kynää kädessään ja rustaili silloin tällöin jotain pastellinsiniseen muistivihkoonsa. Poika oli vihossaan jo reippaasti yli puolen välin ja tarvitsisi kohta uuden.
Välillä hyräily lakkasi hetkeksi mutta jatkui taas pian. Tummanruskea hiuskiehkura roikkui puoliksi Jungkookin silmien edessä, mikä häiritsi minua suunnattomasti. Lopulta luovutin esseeni suhteen ja nousin sängyltä hiljaa. Kävelin valkoisen kirjoituspöydän luokse saaden nuoremman olemuksen valpastumaan. Uskalsin pyyhkäistä hiuskiehkuran Jungkookin korvan taakse ilman pelkoa, että nuorempi olisi säikähtänyt.
"Eikö sun pitäis tehä sitä esseetä?" Jungkook kysyi hymynkare suupielessään. Oliko poika tyytyväinen aiheuttamaansa tapahtumaan, kuten ilme kertoi? Huh?
"Ei pysty, ei kykene", murahdin huultani purren.
"No? Mikä mättää?" Jungkook kysyi viattomasti ja nuolaisi huultaan muka tahattomasti. Minä kyllä tunnistin flirttailun sellaista tavatessani. No, sitä saa mitä tilaa. Kumarruin nuoremman puoleen ja vein suuni aivan tuon korvan juureen.
"Ku on niin seksikäs jätkä, ettei pysty olla", murahdin matalalla äänellä. Jungkookin jäsenet jännittyivät, ja kynä puristui tiukemmin sormien väliin.
"Mitä sä -"
"Mitä sä? Ite alotit", sanoin hyvilläni ja näykkäisin hellästi nuoremman korvalehteä. Jungkook värähti ja käänsi kasvojaan aavistuksen oikealle. Saatoin tuntea hänen poskistaan huokuvan kuumotuksen. Kuljetin huuliani Jungkookin leukalinjaa pitkin, kunnes ne löysivät aavistuksen kosteat, pehmeät huulet. Annoin toisen käteni liukua nuoremman vasemmalle kyljelle huultemme liikkuessa kevyesti toisiaan vasten. Vedin huuleni pois Jungkookin vastaavilta ja kumarruin enemmän, jotta pääsin tummahiuksisen vaalean kaulan kimppuun. Suutelin hellästi, pyöritellen kieltäni nuoremman iholla.
"Taehyung..."
Pidin kuulemastani, todellakin pidin siitä. Sormet polttava, tukahtunut kuiskaus aivan korvani vieressä. Oikea käteni puristui hellästi Jungkookin käsivarren ympärille ja liukui sitä pitkin alas, kohti rannetta. Juuri sillä hetkellä minua harmitti, että Jungkookilla oli yllään ylisöpö Puman sininen huppari, vaikka siitä yleensä kovasti pidinkin.
Hiljainen inahdus palautti minut takaisin tekemisiini, ja lopultakin sain tarpeeksi rohkeutta vetää nuoremman ylös tuolista, tiukasti itseäni vasten. Kynä kolahti lattialle ja vihko jäi aukinaisena pöydälle, mutta me emme välittäneet.
Jungkook oli siinä. Lujasti minua vasten, kiihkeänä huulillani, hieman ujona mutta normaalia määrätietoisempana. Ja se oli todellista, ei mikään aidon tuntuinen päiväuni.
Monen viikon itsehillintä ja padotut tunteet purkautuivat kerralla - ja lujaa. Kaikki varovaisuus katosi minusta kuin tuhka tuuleen. Tartuin Jungkookista lujemmin ja vein hänet houkuttelevan näköisen sängyn luokse rikkomatta suudelmaa. Kaadoin nuoremman sängylle ja mätkähdin pehmeästi hänen päälleen. Jungkook jähmettyi, tajusin sen jossain aivojeni sopukoilla mutta en antanut sille valtaa päättää toiminnastani.
"Hei, Taehyung", Jungkook mutisi epävarmalla äänellä, mutta kuulin sen kuin veden läpi. Se ei ollut todellista. Suutelin tuon kaulaa ja puristin silmät tiukasti kiinni. En välttänyt Jungkookin heiveröisistä käsistä, jotka koittivat jostain kumman syystä työntää minua poispäin itsestään.
Se oli leikkiä! Tietenkin se oli leikkiä. Monet harrastivat sellaista. Minun pitäisi vain –
"Taehyung, lopeta. Lopeta!" Jungkookin epätoivoinen ääni kaivertui sydämeeni asti, ja vihdoin tajusin lopettaa. Helläsin käsieni otteeni nuoremmasta ja vedin huulet pois hänen kaulaltaan. Jungkook työnsi minut heti pois päältään, ja olin vähällä tipahtaa lattialle. Se olisi kyllä ollut minulle ihan oikein. Nuorempi vain makasi hiljaa paikoillaan ja tuijotti kyyneleisin silmin kattoa. Katselin tuon nopeasti nousevaa ja laskevaa rintakehää suurta syyllisyyttä tuntien.
"Jungkook, mä -"
"Ulos", hän totesi vain, hiljaisella, heikolla äänellä.
"Mutta -"
"Ulos!" Jungkook toisti kovempaa. Ei kai minun auttanut muuta kuin totella. En halunnut pahentaa tilannetta enää yhtään enempää.
Nousin hitaasti sängyltä ja katselin hetken Jungkookin kyynelistä täyttyviä silmiä. Hän ei katsonut takaisin, ei edes vilkaissut. Lähdin inhottavan hiljaisuuden vallitessa huoneesta ulos ja suljin oven takanani. Käännähdin selkä seinää vasten ja valuin sitä pitkin lattialle istumaan. Tuskissani painoin vääristyneet kasvot käsiini.
Mitä olinkaan mennyt tekemään?
Vitun yökyläily ja tunnevammaiset aistini.
Ulko-ovi kolahti ja iloinen pulputus kantautui korviini. Käänsin katseeni hitaasti ovensuussa seisovaan ruskeahiuksiseen tyttöön, jossa oli niin paljon Jungkookin piirteitä, että sydäntäni vihlaisi. Jungsun puristi kädessään valkeaa puhelinta, jonka näytöllä vilkkui keskeneräinen puhelu.
"Huhuu, Sun? Ootsä vielä siellä?" vaimea tytön ääni huhuili puhelimesta. Kuinka isolla ihmiset oikein pitivät puhelun ääniä?
"Joo, mun pitää lopettaa", Sun sopersi puhelimeen ja painoi sitten punaista luuria. Hän siirsi katseensa minuun ja katsoi minua posket punaisina hehkuen. "Onks oppa kotona?"
"Joo, on Jungkook", sanoin välinpitämättömällä äänellä. Juuri nyt en jaksanut tytön hämillisiä sönkötyksiä.
"No, mä olinkin vaan nopeesti käymässä", tyttö mutisi ja pujahti sitten omaan huoneeseensa.
Kuinkahan vanha tuo edes oli? Viisitoista? Neljätoista? Ehkä kumminkin viisitoista. Joo, niin Jungkook oli sanonut ensimmäisillä treffeillämme. Tosin eivät nekään mitkään viralliset treffit olleet olleet. Jos tästä selvittäisiin, Jungkook pitäisi viedä mahdollisimman pian ihan oikeille treffeille.
Kohta Jungsun saapui takaisin niin sanottuun eteiseen ja hymyili minulle ujosti. Hymy oli niin samannäköinen kuin tuon veljellä, että minua kouraisi taas rinta-alasta.
"Sano opalle terveisiä."
"Joo", sanoin. Kyllähän minä välitän terveiset eteenpäin. Jos siis pääsisin puhumaan tytön isoveljelle vielä aiemman jälkeen. Väänsin kasvoilleni pienen hymyn, joka sai nuoremman punastumaan entisestään. Nopeasti Jungsun katosi ovesta ja sen jälkeen seuranani oli vain painostava hiljaisuus.
Sanoja: 744
Kirjotin tän luvun inhottavinta kohtaa, koko tän tarinan tähän mennessä inhottavinta kohtaa ja sitten mun "normaalilta" (siellä on 15h musiikkia ja vaan pari BTS:n biisiä) soittolistalta tuli Inner Child ja meinasin oikeesti alkaa vetistellä siinä. Sattu niin sydämeen, ettei voinu kirjottaa enää yhtään pidemmälle (tiedän, säälittävää).
Toi on joku nolo yli vuojen vanha noutti, joka teki mieli jättää laittamatta, mutta laitoin sitten kuitenki jee
Mulla ei pariin päivään oo tehny mieli tehä yhtään mitään ja tuun kohta hulluks
YOU ARE READING
You Make Me Begin
Romance"Musta tuntuu, et tarviit vaan ihan jäätävän määrän hellyyttä." (Saattaa) sisältää: - Smuttia & muita seksuaalisia kohtauksia - Rumaa kielenkäyttöä - Alkoholia - Väkivaltaa - Bxb - Homofobiaa - Viitteitä raiskaukseen - Huonoa itsetuntoa - Viitteitä...
