You Make Me Begin

Luku 54: Mammutteja?

15.1 su

Seuraavana päivänä siivosin Yoongin koko kämpän yrittäessäni pitää yhtä tiettyä suklaasilmäistä poikaa poissa ajatuksistani. Onnistuin siinä yllättävän hyvin, mikä tosin saattoi johtua ainoastaan siitä, että joka ikinen pienikin liikahdus teki paljon kipeämpää kuin olisi uskonut.

Potkaisin vahingossa itseäni jalkaan ja päätin lopultakin lähteä ulos jo putipuhtaasta asunnosta. Olin oikeastaan aika ihmeissäni työni jäljestä, sillä en todellakaan siivonnut melkein koskaan, enkä näin ollen ollut siinä kovinkaan hääppöinen.

Kävelin portaat mietteissäni alas. Minusta tuntui vähän siltä kuin pääni olisi ollut sekaisin, ei sillä tavalla humalasekaisin vaan ennemminkin otin-yhden-rauhoittavan-liikaa-sekaisin. Tunnetta olisi voinut myös verrata siihen, että olisi koko päivän ollut puhelimella ja lähtenyt sitten salille urheilemaan.

Huokaisin tajuttuani, että jalkani olivat kuljettaneet minut aivan itsestään lähimpään baariin. Purin huultani, kun mietin surkeana vähäisiä käteisvarojani. Baarista hohkaava lämmin valo oli kumminkin liikaa entiselle ryyppääjän luonteelleni ja minun oli pakko astua ovesta sisään. Tunkkainen ilma löi vasten kasvojani, ja samassa muistinkin, miksi en ollut koskaan suosinut tätä nimenomaista juomapaikkaa.

Ripustin vaatteeni parin muun takin seuraksi naulakkoon ja hieroin kylmettyneitä käsiäni tuskastuneena yhteen. Sitten astuin kynnyksen yli syvemmälle huoneeseen.

Sisällä oli epäsiistiä ja likaista. Baaritiski oli lähes tyhjä, mutta nurkkapöydissä istui hämärännäköisiä vanhoja miehiä. Näin myös kaksi nuorta istumassa hiljaa rupatellen pöydän ylle kumartuneena aika lähellä ovea. Eivät kyllä olleet maailman parasta pubia valinneet.

Lähdin kulkemaan tiskiä vasten nojailevaa baarimikkoa kohti, mutta askeleeni pysähtyivät kuin palomuuriin, kun näin korkealla baarijakkaralla keinuvan pojan. Jeon fucking Jungkook istui epäsiistissä baarissa kaljatuoppi käsissään ja kittasi siitä alkoholia sisuksiinsa kuin maitoa tuttipullosta. Näky sai sydämeni käpristymään ja suuni mutristumaan. Olin samaan aikaan sekä järkyttynyt, surullinen ja huolissani. Ja tietenkin podin syyllisyyttä.

Astelin epävarmoin askelin nuoremman luokse ja jäin seisomaan hiljaa hänen taakseen. En tiennyt, mitä tehdä. Olisin halunnut laskea käteni humaltuneen pojan olalle ja viedä hänet hänen kotiinsa, mutta olin aika varma, ettei Jungkook olisi pitänyt ajatuksesta. Ehkä minun olisi pitänyt vain lähteä ja jättää poika tänne, mutta en yksinkertaisesti pystynyt. Olin nimittäin aika varma, ettei Jungkook edes ollut juonut aiemmin.

Hetken kantapäillä keinuttuani istahdin tyhjälle penkille entisen poikaystäväni viereen ja vilkaisin tuon kasvoja nopeasti. Ne hehkuivat kaikesta juomisesta ja näyttivät tahmaisilta. Baarimikko ilmestyi eteeni kuin tyhjästä ja kysyi kolean asiallisella äänellä:

"Mitä saisi olla?"

Hymähdin virnistäen pahansisuisesti. "Miten on, että alaikäisille myyään alkoholia? Saako näin nuoria ylipäätään päästää sisälle?" kysyin vittuillen ja vilkaisin merkitsevästi nuorempaa. Nuori ja komea baarimikko, joka ei todellakaan näyttänyt kuuluvan tällaiseen sikalaan, mutisi jotain hiljaa ja veti kätensä suklaanruskeiden hiustensa läpi. Värähdin epämääräisestä mahanpohjaa kutkuttavan inhon vaikutuksesta ja käännyin Jungkookin puoleen.

Nuorempi oli hiljentynyt ja jähmettänyt täysin, lukuun ottamatta täriseviä käsiään. Hän katsoi minua epäuskoisena, mutta irvisti sitten. "Painu he- Mee pois!"

Pudistin päätäni jämäkästi ja laskeuduin alas korkealta jakkaralta. Tartuin Jungkookin käsissä olevaan tuoppiin ja irrotin sen hänen otteestaan. Laskettuani mukin tiskille kiinnitin katseeni lujasti Jungkookiin.