You Make Me Begin

Luku 24: Mitä sä haluaisit sen olevan?

21.11 ma

Vedin ohutta tuulitakkia paremmin ympärilleni ja tihensin askeleitani. Ulkona oli alkanut viilentyä, ja kunnon paksu toppatakki tulisi pian tarpeeseen.

Minulla oli ristiriitaiset tunteet tulevaa päivää kohtaan. Toisaalta olin iloinen, koska näkisin Jungkookin, mutta toisaalta ajatus vakavamielisestä keskustelusta hirvitti. Ja minä tiesin, että Jungkook haluaisi keskustella. Häntä pelotti koko juttu - tai ainakin hermostutti hyvin paljon - eikä puhumattomuus auttaisi tilannetta.

Jimin oli tänään ensimmäistä kertaa töissä, ja minä toivoin vain, ettei hän saisi potkuja heti ensimmäisenä päivänä.

¤

Mutisin huomenet saapuessani Yoongin ja Jungkookin luokse, joista toinen kävi selvästikin tiivistä chattia puhelimellaan ja toinen luki jonkinmoista kirjaa, jossa oli vähintäänkin viisisataa sivua.

Molemmat mutisivat hajamieliset vastaukset, eivätkä kiinnittäneet minuun sen suurempaa huomiota. Istuin nuoremman vasemmalle puolelle ja kumarruin aavistuksen tuon kirjan ylle.

"Mitäs sä luet?" kysyin hiljaisella äänellä. Jungkook ei hätkähtänyt tai osoittanut muutenkaan yllättyneisyyttä. Näin sivusilmällä hänen purevan huultaan, minkä tarkoitusperästä en ollut aivan varma.

"Musiikin historiaa", tummahiuksinen mutisi vilkaisten minuun. Olimme hetken hiljaa ennen kuin Jungkook jatkoi: "Millon me muuten puhutaan?"

"Ai mistä muka?" kysyin viattomasti. Kuulin, kun Yoongin puhelin alkoi soida, ja poika vastasi siihen perinteisellä, ällösöpöllä kutsumanimellä.

"Siitä. Tai niistä."

Käänsin katseeni kokonaan Jungkookin kasvoihin. Hän piti oman katseensa tiukasti kirjan sivussa, mutta silmät eivät enää seuranneet kirjainrivejä.

"Okei", huokaisin ja nousin penkiltä ylös. Jungkook paukautti kirjan äänekkäästi kiinni saaden Yoongin luomaan meihin paheksuvan katseen. "Me tullaan kohta", huikkasin mustahiuksiselle, joka puhui parhaillaan tulevan illan ruuasta. Hän nyökkäsi minulle nopeasti ja naurahti sitten jollekin Jiminin sanomiselle.

Tartuin Jungkookin ranteeseen ja lähdin johdattelemaan häntä kohti poikien vessoja, jotka olivat tulleet jo hyvin tutuiksi. Tunsin monia kiinnostuneita katseita mutten välittänyt niistä. En jaksanut enää välittää.

"No niin."

Suljin veeseen oven huolellisesti perässäni päästäen irti Jungkookin kädestä. Nuorempi katsoi minua hiljaisena, leuka alas painettuna.

"Älä nyt", hymähdin kävellen tummahiuksisen luo. Hän nojasi kevyesti likaiseen seinään ja silmäili varpaitaan.

"Mitä?"

Hymyilin pienesti ja kohotin käteni nostaakseni nuoremman leuan ylös. Jungkook hätkähti pienesti kosketustani. Hänellä oli sama huppari kuin edellisenä päivänä, mikä sai mukavan lämmön leviämään sisälleni. Viimeviikkoisesta kalpeudesta ei ollut enää jälkeäkään vaikkakin Jungkookin iho oli silti vaalea. Se oli melkein pari sävyä vaaleampi kuin omani, jossa näkyi vielä jälkihäivähdys kesäisestä rusketuksesta.

"Sä halusit puhua jostain", sanoin antaen käteni tipahtaa takaisin kylkeni viereen.

"Niin... Niistä suudelmista", Jungkook lähes kuiskasi. Hymyilin vinosti ja hellin katseellani nuoremman ujoa ilmettä. Söpöä.

"Mitä niistä?" kysyin kiusoitellen.

"Teetsä aina näin?" Jungkook kysyi yhtäkkiä vakavalla äänellä.