Luku 5: Juoppohullu sika

318 23 9
                                    

23.9 la

"...ehyung! Taehyung... Taehyung! Herää senkin juoppohullu sika."

Käänsin vain tuskissani kylkeä ja uskottelin itselleni, ettei ääni ollut todellinen. Kuka muka minua kaipaisi?

"Voi helvetti, itsepähän tätä pyysit", joku tuhahti ja samassa olinkin jo läpimärkä. Suustani pääsi matala murahdus, kun ponkaisin istumaan. Päätäni vihlaisi ikävästi ja minun olikin laskeuduttava heti takaisin makuulle, kun päässä alkoi sen verran paljon heittämään. Siristelin varovasti silmiäni saaden vastaani ikävän kirkkaan valon.

"Herran Jumala, tunge se helvetin taskulamppu perseesees", mörisin krapulaisella aamuäänelläni.

"Ai Taehyung on alkanu homolinjalle", pirteä ääni myhäili vieressäni saaden jäseniini liikettä.

"Kuka helvetti se – Jimin!" Samassa hetkessä roikuinkin jo parhaan ystäväni kaulassa purren lujasti hammasta. Päätäni vihloi kuolettavan paljon, mutta olin todella todella iloinen vanhemman läsnäolosta.

"Moi hyung!" Jimin tervehti iloisena välittämättä siitä, että oikeasti oli itse se vanhempi osapuoli. Hän auttoi minut sohvalle istumaan, jolloin sain vihdoinkin silmäni aivan kunnolla auki ja pysyin tarkastelemaan ystäväni kasvoja tarkemmin kirkkaista väreistä välittämättä.

"Mitä sä – auh – tääl?" kysyin hämmentyneenä. Jimin ojensi minulle huolehtivaisena särkylääkkeen, jonka nielin kiitollisena ilman vettä.

"Tulin käväseen. Ja näköjään ihan hyvä että tulinki", Jimin mutisi nyrpistäen nenäänsä. "Sä haiset ihan seksiltä."

Naurahdin tukahtuneesti, kun muistin ryyppäämisen syyni. Se helvetin jätkä.

"Nyt suihkuun, sitten jutellaan."

En alkanut väittämään vastaan, sillä Jimin oli yksi niistä harvoista henkilöistä, joka osasi käsitellä minua ja tiesi, missä raja meni. Marssin siis suihkuun ja löysin itselleni puhtaan pyyhkeenkin tuntemattoman kylpyhuoneen alakaapista. Minulla ei ollut hajuakaan, missä mahdoin olla, mutta en antanut sen häiritä. Kävin pikaisesti viileässä suihkussa, sillä en halunnut alkaa miettimään liikaa, ja suihkussa tuli aina mietittyä. Siitä ei olisi seurannut mitään hyvää.

"No nyt näyttää paremmalta", Jimin hihkaisi minun raahautuessa keittiöön. Ihmettelin kovasti, kuinka en ollut oksentanut, vaikka yleensä minulta pääsee yrjö joka krapula-aamu. Päätäkään ei enää särkenyt niin kovasti. Suihku selvästikin auttoi.

Istuuduin keittiönpöydän ääreen ja otin vastaan Jiminin tarjoaman lautasen, jolla komeili pari pekoninpalasta. Blondi poika kävi vielä nopeasti jääkaapilla ja tuli sitten itsekin istumaan. Hän tyrkkäsi toisen jogurteista eteeni ja avasi sitten omansa. Jiminin alkaessa lapata mansikkajogurttia sisuksiinsa minä kävin kiinni pekoniin. Olimme hetken hiljaa, mutta sitten minä tunsin suurta tarvetta aloittaa keskustelu.

"Miten sä täällä?" kysyin uudestaan, mutta tällä kertaa halusin hieman täsmällisemmän vastauksen.

"Kyselin vähän kavereilta, että onkos joku nähny sua, ku et ite vastannu puhelimeen. Sain sitte vastauksen, joka näköjään piti paikkansa", Jimin sanoi vakavana. Huokaisin. Tajusin heti blondin ystäväni äänenpainosta, että tuo haluaisi kunnollisen ja totuudenmukaisen selityksen.

"On ollu vähän juttuja...", mutisin.

"Liittyyks tää sun isä-äiti juttuus?" Jimin kysyi saaden minut sävähtämään.

"Kaikkihan aina liittyy siihen tavalla tai toisella, mutta tää on nyt sellanen asia." Tajusin jo nyt, ettei tästä keskustelusta voinut tulla kovin mukava.

You Make Me BeginWhere stories live. Discover now