24.12 la
Herätessäni tajusin heti, että jokin oli hullusti.
Nousin hätkähtäen istumaan ja tajusin Jungkookin puuttuvan. Väsymys oli hetkessä tipotiessään ja sydänalaani painoi inhottavasti. Jos hänelle oli käynyt jotakin, en antaisi itselleni koskaan anteeksi. Ovi oli raollaan, mikä sai sydämeni pomppimaan yhä levottomammin. Jos se paskiainen on koskenut pieneen enkeliini, ei hyvä heiluisi...
"Huomenta", hiljainen ääni toivotti tokkuraisesti ovensuusta. Pomppasin heti ylös sängystä ja ryntäsin hieman ylireagoineena nuoremman luokse. Vetäisin tuon nopeasti pois ovenraosta ja painoin oven päättäväisesti kiinni.
"Missä sä olit?" kysyin vetäisten Jungkookin tiukasti itseäni vasten. Hämmentyneenä poika vastasi halaukseeni ja antoi sormiensa kulkeutua selkääni pitkin rauhoittavasti.
"Kävin vessassa", Jungkook hymähti olkaani vasten ja vetäytyi sitten kauemmas.
"Oisit herättänyt mut", mutisin tuohtuneena.
"En mä viittiny, ku näytit niin söpöltä. Eikä se ois mua kumminkaan tappanu", Jungkook puheli. Ensimmäisten sanojen aikaansaama hymy suli pois kasvoiltani saaden nuoremman kurtistamaan kulmiaan. "Eihän?"
Katsoin nuoremman huolestuneisiin silmiin. Hän oli enemmän huolissaan minusta, ei niinkään itsestään. Näin sen.
"Ei", sanoin hampaitani kiristellen. Todellisuudessa hänestä ei koskaan voinut tietää, mutta en halunnut sanoa sitä nuoremmalle.
Minua ärsytti, aivoissa raksutti hullun lailla. Olin hermostunut ja huolissani. Oven lukitsin nopeasti.
"Taehyung...", Jungkook sanoi hiljaa ja kiersi kätensä kaulaani. "Anna pikku pusu."
Hymähdin hieman väkinäisesti ja käänsin katseeni pois ruskeista nappisilmistä.
"Eiku oikeesti nyt", nuorempi sanoi hieman ärhäkästi.
"Okei, okei, muru." Painoin huuleni nuoremman huulille kevyesti ennen kuin tuo alkaisi ajatella vaikka mitä olemattomuuksia. Tunsin Jungkookin hymyilevän pienesti ja vetävän minut sitten syvemmälle suudelmaan.
Pikku enkelini alkoi käymään vähitellen ahnaammaksi.
¤
Katselin keskittyneenä nuoremman paksuja, kiiltäviä hiuksia. En tiennyt mitä ihmeen taikashampoota hän käytti saadakseen noin terveet ja elinvoimaiset hiukset. Pyörittelin mietiskellen paria tummanruskeaa hiussuortuvaa sormeni ympärillä. Pidin nuoremman hiustyylistä. Se oli sellainen pitkähkö muttei liian pitkä. Tosin kaikki hiustyylit sopivat hänelle täydellisesti.
"Pitäs käyä taas vähän lyhentämässä", Jungkook mutisi hajamielisesti katse kirjassa.
Monesti kuuli tarinoita, joissa opiskelu oli jäänyt vähemmälle, jopa loppunut kokonaan, kun ihminen alkoi seurustella - hyvänä esimerkkinä rakas blondi ystäväni - mutta Jungkook ei ollut tällainen persoona. Hän osasi sumputtaa opiskelun ja yhdessä olon taitavasti keskenään. Se oli varmaan ihan hyvä ominaisuus, josta minäkin hyödyin.
"Et varmasti käy", murahdin tutkaillessani nyt nuoremman kasvoja. Hän käänsi katseensa minuun lievästi hymyillen ja kohotti kysyvästi kulmiaan.
"Mitä? Miksi ei?"
"Mä pidän sun hiuksista", kerroin vetäen käteni pois tuon hiuspehkosta.
"Pidätkö?" Jungkook kysyi kääntäen katseensa takaisin kirjaansa. Katselin, kuinka pieni hymy levisi hänen kasvoilleen. Juuri tällainen tunne, joka minut nyt valtasi, oli se, mistä nautin niin paljon tässä suhteessa; kun sai toisen tuntemaan itsensä arvokkaammaksi.
YOU ARE READING
You Make Me Begin
Romance"Musta tuntuu, et tarviit vaan ihan jäätävän määrän hellyyttä." (Saattaa) sisältää: - Smuttia & muita seksuaalisia kohtauksia - Rumaa kielenkäyttöä - Alkoholia - Väkivaltaa - Bxb - Homofobiaa - Viitteitä raiskaukseen - Huonoa itsetuntoa - Viitteitä...
