15. Luku|Mustis

1.6K 108 56
                                    

Ollin POV:

Kävi mielessä, että olisin mennyt Aleksin mukaan. En sitten kuitenkaan mennyt. Ja mistä tietää, vaikka tuo olisi ollut vain tekosyy, ettei tämän tarvitsisi kuunnella kun olen vihainen. Päätän katsoa puhelinta ja samassa saan Aleksilta viestin.

WhatsApp

Aleksi❤: Olli.

Minä: Mitä?

Aleksi❤: Anteeks ku mää lähin.

Minä: Ei se haittaa. Sun oli pakko.

Aleksi❤: Mut mää oon vieläki huomionkipee.

Minä: :')

Aleksi❤: Mitä mun pitäis ajatella tosta?

Minä: Nii, en tiiä.

Minä: Tuu tänne nii saat huomioo.

Aleksi❤: 🖕

Minä: 😍😍!

Aleksi❤: Tule sinä tänne.

Minä: En mä tiiä ehinkö ku joku tais sekottaa mun Netflixin...

Aleksi❤: Olliii...

Minä: No ehkä mää tuun. :)

Kerkesin juuri laittaa puhelimen pois, kun kuulin jonkun soittavan. Mitä vittua, kello on saatana kohta puol kaks ja jengillä on asiaa! Se oli Joel. No niinpä tietenki. Ettei vaan nyt kysyis, että voiko tulla yöksi, ku se ei tiiä missä asuu, näki kotimatkalla kamelin ja nyt se ei muista, oliko sen nimi Jesse vai Hannu.

Minä: Moi.

Joel: Moi. Tota, mul olis sulle yks juttu. Käyn nopee siinä.

Minä: Ei. Ei.

Joel: Ei se oo mikään ihmeelline. Tää on Joonalta.

Minä: No siinä tapauksessa jätä se mun ovelle nii kierrän takaovesta rumpukapulan kanssa kattoo mikä se on.

Joel: No mää nyt vaan tuun. Mite sulla noin on menny luotto?

Minä: No tule sitte. Ja ei mitään hajua. Miksiköhän?

Timeskip 5min:

Ovelta kuului koputus. Menin avaamaan ja halusin heti ensimmäisenä tarkistaa, mikä Joelilla oli mukana. Helpotuin nähdessäni sen olevan vain siideri. "Joo nää oli vissiin sit palkintona kaikille voittajajoukkuelaisille." Tämä kertoi. "Aa. Kiitti. Eiks sua väsytä?" Kysyin. "Väsyttää." Tämä vastasi. "Nii mäpä jatkan matkaa, haluun päästä vielä kotiin." Joel sanoi. "Okei. Hyvää yötä." Sanoin ja suljin oven.

Pitäisköhän mennä sinne Aleksille? Kello on kuitenkin jo puoli kaksi. No, olin kuitenkin jo periaatteessa luvannut mennä.

Timeskip 20min:

Koputin Aleksin kotioveen ja tämä tuli avaamaan. "Moi. Mä oon lähössä Rillan kans lenkille. Haluuks lähtee mukaan?" Tämä kysyi ja laittoi pirteän näköiselle koiralleen kaulapantaa. "Joo." Vastasin. Rilla näytti aika söpöltä harmaa villapaita päällään. Eihän silläkään sopisi tulla kylmä pakkasella. Avasin oven ja menimme ulos. Aleksi piti toista, minunpuoleista kättään taskussa. Yritin ottaa sen pois, mutta tämä piti kättään tiukasti siellä. Katsoin Aleksia ja tämä katsoi takaisin. "No sit mää laitan sen tonne." Sanoin ja tungin käteni tuon taskuun.

Rilla pysähtyi yhdessä vaiheessa tutkiskelemaan jotain keppiä. Pysähdyimme, koska eihän meillä olisi kiire mihinkään. Halasin Aleksia takaapäin. Tunsin tuon laittavan kätensä olkapäälleni. Huomasin sitten: "Aleksi, missä sun toinen lapanen on?" Kysyin. "Mää hukkasin sen. Älä kysy miten, mut ku tulin sun luota, nii en enää löytäny sitä." Tuo vastasi. "Mut sun käsi jäätyy." Sanoin. Otin lapaseni kädestä ja sitten tartuin Aleksin vastaavasta ja vedin lapasen molempien päälle. Aleksi katsoi ensin käsiämme ja sitten minua. Koiranpentuilmeellä. Sitten tämä nojasi minuun, kunnes Rillan mielestä oli aika jatkaa matkaa.

Aleksin POV:

Kotona:

Ripustin hihnan naulakkoon ja istuin lattialle ottamaan koirani villapaidan pois. Sitten tuo juoksi onnellisena huoneeseeni, niin kuin joka kerta iltalenkin jälkeen. Väsytti niin paljon. Jäin istumaan lattialle ja nojaamaan seinään. Olli oli mennyt juomaan vettä ja tuli eteiseen riisumaan takkiaan. "Väsyttääkö?" Tuo kysyi. Nyökkään. "Mennään nukkumaan." Hän sanoo. Nyökkään uudelleen ja nousen ylös.

Istuin sängylläni ja katsoin, kun Rilla lähti suorittamaan jokailtaista kämppäralliaan. Olli tuli viereeni istumaan. "Mun ois pitäny vielä käydä suihkussa, mut en enää jaksa." Sanoin ja hieroin silmiäni. Olli nojasi olkapäähäni. "Sä voit käydä huomenna." Tämä kuiskaa. "Mennään nukkuu."

Menin ihan Ollin kylkeen kiinni ja asetin pään tämän rinnalle. Sitten tuo vetää peiton päällemme. Kuuntelen, kun Rilla palaa rallikierrokseltaan ja hyppää sängylle. Tunnen, kuinka se kävelee sängyllä. Yhtäkkiä se alkaa murista. "Oo hiljaa, se on Olli." Sanon tälle. "Oonks mä vieny sen paikan?" Olli kysyy. "Hänen mielestään kyllä." Vastaan. Rilla kävelee hitaasti Ollin viereen ja menee tämän vatsan päälle. Se yrittää vetää peittoa yltämme. "Voitko koira lopettaa?" Kysyn ärsyyntyneenä. Nään, että Olli vain hymyilee. Rilla katsoo hetken minua ja siirtyy sitten minun ja Ollin väliin yrittäen tehdä siihen itselleen sopivaa paikkaa. "Sillä on nyt jonkinlainen mielenosoitus selvästi meneillään." Olli toteaa. "Vissiin vähä mustis." Sanon ja nostan karvakasan sivuun. Rilla tyytyy menemään selkäni taakse nukkumaan. Vedän peittoa paremmin päälle ja kiehnään itseni ihan Olliin kiinni.

Aamulla:

Ollin POV:

Heräsin siihen, kun Rilla järsi sormeani. Nostin koiran vatsani päälle ja aloin rapsuttaa sitä. Se alkoi murista minulle. Aleksi havahtui siihen ja hieroi silmiään. "Miks sä Ollille muriset? Olliha on ihana." Tämä mutisee katsoen koiraansa. Aloin silittää Aleksin pörröisiä hiuksia. "Kaks pörröistä vauvaa." Totesin.

Like A Blood BrotherTempat cerita menjadi hidup. Temukan sekarang