Like A Blood Brother

9. Luku|Kokemusasiantuntija

Onnee Aleksille!!🎉🎉Tänää ei tuu sen enempää lukuja ku normaalisti, vaikka lupasin. En pysty. Ei oo kyse siitä, etten halua tai ehdi.

<><><><><><>

Nikon POV:

Huomasin yhtäkkiä, ettei Porkon varmaan enää tarvitsisi huolehtia. Olli ja Aleksi kulkivat olohuoneen seinän viertä käsikädessä. Aika söpöjä. Päätimme Santerin kanssa mennä myös ylös pelaamaan. Jo portaissa selvisi, kuka oli voittanut tällä kertaa. "King of the forest!" Joku huutaa. Näiden pelillä oli yllättävän paljon katsojia ja voittaja sai aina jatkaa. "Onks kukaa vielä voittanu Tomppaa?" Kysyn. "Ei oo. Haluukko yrittää?" Joel kysyy. "No totta helvetissä." Vastaan ja otan ohjaimen käteen.

Aleksin POV:

Pidin Ollia tiukasti käsistä. Olin taluttanut tämän olohuoneeseen ja käännyin sitten katsomaan tätä. "Olli. Älä jätä mua yksin täällä. Ees sen pelin jälkeen." Pyysin vakavana. "En tietenkään jätä." Tämä vakuutti silittäen kättäni. "Jäädäänkö me tähän vai onks sulla jotaki muuta mielessä?" Olli kysyy. Alan hymyillä. "Mulle on ihan sama. Kunhan saan olla sun kans." Sanon hiljaa ja halaan tätä. "Mentäiskö kahestaan jonnekki?" Kuulen tuon kysyvän. "Joo." Vastaan ja pussaan Ollia poskelle.

Nikon POV:

Tottakai Tommi voitti minutkin. Nousen sohvalta ja menen Joonaksen luo. "Olli ja Aleksiki löyty." Sanon. "Aijaa. Mis ne oli?" Tämä kysyy. "No ne oli kahestaan. Yllättikö?" Vastaan. "No ei kyllä. Aattelin vaan, et meijän kannattaa ehkä olla tietosia siitä, missä meijän porukka liikuskelee." Joonas sanoo. "Joo, nii pitääki." Sanon ja käännymme katsomaan jääkiekkopeliä. Nyt Tompan oli mennyt haastamaan ite päivänsankari Joona.

Aleksin POV:

Kävelimme Ollin kanssa eräänlaiselle käytävälle, jossa oli kolme ovea. Makuuhuone, vessa ja kylpyhuone. "Mihin sä haluut mennä?" Kysyin Ollilta. Tämä katsoi minua hetken ja avasi sitten takaani kylppärin oven työntäen minut sinne. Tuo lukitsi oven perässään ja siirtyi halaamaan minua. "Siitä on seittämän vuotta." Sanoin hiljaa. "Nii on. Ihan liian pitkä aika." Tämä vastasi ja käänsi päänsä katsomaan vieressämme olevaan peiliin. "Kato sua. Miten kuuma, komee ja söpö sä oot." Olli sanoi. Käännyn itsekin katsomaan. "No niinpä näyttää olevan. Mut kato tota toista siinä vieressä." Vastaan. "Aika hottis seki." Jatkan. "No on kyllä." Olli toteaa ja katsoo minua. Otan käteni tuon ympäriltä ja piirrän tuon paidan läpi rintaan. "Onks sullaki kuuma?" Kysyn. "No mitäpä luulet?" Hän vastaa kysyen itsekin kysymyksen, johon en kuitenkaan enää vastaa. Sanoilla siis. Aloin hitaasti avata tuon mustan kauluspaidan nappeja. Avaan ne aivan alas asti. Sitten rupean riisumaan farkkutakkiani ja Olli pitää käsiään vieläkin lantiollani.

"Sulla tulee kuuma toi paita päällä." Olli huomauttaa. "Ai ooks sä joku kokemusasiantuntija vai?" Kysyn virnuillen. "Oon. Mä oon asiantuntija kaikessa." Tämä vastaa. "Okei no sit sä varmaan osaat arvioida, et mitä yks Olli tykkäis siitä, jos mä nyt suutelisin sitä." Sanon. "Se tykkäis siitä tosi paljon." Olli sanoo hymyillen ja antoi minun tehdä aloitteen.

Joonaksen POV:

"Näiks sä, et minne ne meni?" Kysyn Nikolta. "No viimeks mä näin ne olohuoneessa. Ei sulla varmaan kauaa mee löytää niitä." Niko vastasi. "Okei."

Joona tuli meidän luoksemme. "Ysiltä alkaa se peli." Tämä totesi. "Eli vartin päästä." Sanoin katsoen kelloa. "Nii. Onks Jontulla jano?" Tuo kysyi. "No itseasiassa on." Vastasin. Niko alkoi hymyillä. "Siis jos se on joku, et missä joukkueessa jengi pysyy pidempään sammumatta, nii mä en enää tiiä." Niko sanoi. Naurahdin. "Eiku Joonahan sano, et sil on pelkkiä muumilimppaleita." Sanoin. "Taitaapi olla pikkusen terästettyä muumilimppalia." Niko sanoi. Joona vain hymyili. "No mäpä en kerro sen tarkemmin siitä vielä. Onks joku muuki ku Tommi sininen?" Joona kysyi. "Öö joo. Aleksi." Sanoin. "Nii se DJ. Joo joo."

Ollin POV:

Siirsin kättäni Aleksin paidan alle suudelmamme aikana. Kuulosti siltä, että hidas puoltuntinen oli tullut päätökseen. Milloinkohan se juomapeli alkaisi? Olisin halunnut olla Aleksin kanssa samassa joukkueessa, mutta toisaalta voisi olla hauskaa, jos olisimme vastakkain. Emmehän kuitenkaan vielä tienneet, mitä Joona oli keksinyt.

Yhtäkkiä tajuan, ettei Aleksi saa kunnolla happea. Lopetan heti ja huomaan tämän hengittämisen olevan vaikeaa. "Rakas. Hengitä rauhassa, mä oon tässä sun kans." Sanon rauhallisesti ja silitän tämän poskea. Aleksi katsoo minua pelokkaan näköisenä. "O-olli..." Tämä sanoo. Tajuan tuon äänestä, ettei hengittäminen oikeasti onnistu normaalisti, ja että tätä ahdistaa. "Tuu tänne." Sanon ja pidän tätä kädestä mennen lattialle istumaan. Nojasin seinään ja Aleksi tuli syliini. Tämä katsoi minua edelleen samalla tavalla. Tämän poskilla olevat siniset viivat kimalsivat kyynelistä. Sitten keksin jotain. Aloin hymyillä tälle ja nostin tämän käden korvalleni. Aleksi hengitti nopeaan tahtiin ja tiesin, että tämä oli saanut paniikkikohtauksen. Halusin omalla toiminnallani rauhoitella tätä. Hän alkoi räplätä venytystäni ja silitin tuon hiuksia.

"Aleksi. Yritä hengittää samaan tahtiin, ku mä." Sanoin. Tämä asetti kätensä rinnalleni ja sulki kevyesti silmänsä. Olin niin iloinen siitä, kuinka hyvin tämä keskittyi tuohon, mitä olin kehottanut hänen tehtävän. Sitten tuo avasi suutaan ja veti syvään henkeä. Tämä avasi silmänsä ja hymyili. Painoin tuon pään rintaani vasten ja tunnen piirtävän sormen vatsallani. "Muista, et sun ei oo pakko tulla siihen peliin, jos et haluu tai pysty." Kuiskaan. "Joo. Mut mä aijon olla sua parempi, mitä se ikinä onkaan." Tämä vastaa. "Eeetpä taida onnistua. Mähän oon asiantuntija ja ammattilainen kaikessa." Sanon. "Nii oot. Mut kyl mä pystyn sut voittamaan. Voitin sen vesisodanki." Aleksi sanoi ja katsoi minua. Hymyilin tälle. Ja kyllä. Juuri sellaisella ilmeellä.

<><><><><><>

Taas tämmönen ihan turha luku...