Like A Blood Brother

100. Luku|Ylennys

The last chapter!🥳 Anteeksi jo valmiiks. Kaikki varmaan viimeluvusta osaa päätellä, mihin tää menee.

<><><><><><>

"Eihän sua haittaa, jos noi kuulee?" Olli kysyy. "Mä yritän olla hiljaa, ja ehkä ne yrittää keskittyy johonki muuhun." Vastaan. Kumarrun vähän, kun Olli kurkottaa suukon huulilleni. "Noni Aleksi. Sun kotihoitajapa näyttää, miten sua hoidellaan." Tämä sanoo hiljaa ja avaa farkkujensa vetoketjun. Nousen hetkeksi, jotta saan myös omat housuni pois. Huomaan Ollin vielä odottavan minulta hyväksymistä ja näytän sitä vastaavan ilmeen. Tämä levittää jalkojani ja tässä vaiheessa se jännitys sitten kasautui. Olli huomasi sen ja katsoi minua hymyillen söpösti. Se helpotti. Hengitän syvään ja nyökkään sitten antaen Ollille luvan aloittaa. Olimme tehneet tätä ennenkin. Molemmat haluavat sitä ja kaikki menee kyllä hyvin. Käyn ajatukset nopeasti päässäni, kunnes Olli työntyy varovasti sisääni. Päästän hitaan ja nautintoa täynnä olevan huokauksen huuliltani ja koko kehoni reagoi siihen. Olli katsoo minua taas söpösti hymyillen. Hän auttaa minua olemaan tässä tilanteessa pelkästään tuolla lempeällä katseella.

Hengitän hetken ja samassa tämä alkaa hitaasti liikkumaan sisälläni. Tällä kertaa se ei sattunut ihan niin paljoa, kuin viimeksi. Pääni meinaa retkahtaa paikoiltaan. Ei saatana kun tuntuu hyvältä! Nojaan heikosti Ollin kaulaa vasten. Tämän toinen käsi on alaselälläni ja toinen reidelläni. Luulin tämän olevan tässä jotenkin hankalaa, muttei sentään. "Hhh...Ollihh..." Huokaisen tämän kaulaa vasten. Mihin taivaaseen päädyin? Samanlaiset nautinnot näyttivät valtaavan myös Ollin. Päädyn nojaamaan tämän hartioihin ja suunnilleen roikun hänen kaulassaan. Tämä alkaa vähitellen nopeuttaa tahtia, jolloin luulen kuolevani hyvän olon tunteeseen. Hitto Olli! Sä oot vaan niin... En pysty enää ajattelemaan ja lopulta lähes putoan Ollin syliin saavutettua huippuni. Hän ottaa minusta kiinni, etten putoaisi tasolta. Hetken päästä myös Olli tulee ja huokaisee aika kovaäänisesti. Halaan tätä väsyneenä ja tämä tekee vihdoin samoin. Tuo äskeinen, oli täydellistä.

Hengittelemme siinä hetken nojaten toisiimme. Silmäni ovat kyynelten vangitsemat, mutta se johtuu ainoastaan vahvasta nautinnon tunteesta. "H...Aleksih." Tämä sanoo. "Ollih..." Sanon puolestani. "Kaikki hyvin?" Hän kysyy edelleen halaten minua. "Jooh...mutta toi, oli täydellistä." Huokaisen. "Korvaaks sä sit mulle?" Tämä yllättäen kysyy. "M-minkä?" Ihmettelen. Olli irtautuu minusta ja katson, kuinka tämä haroo hiuksiaan pari kertaa. Hukun noihin kiehtoviin silmiin. Keskityn vain niihin ja samassa tajuan, kuinka Olli on polvistunut eteeni ja tuijottaa minua. Alan haukkoa henkeäni ja tartun tämän kiharista hiuksista. Pyrin tekemään sen kuitenkin hellästi. Todellakin korvaisin tämän Ollille. Mutta hän on kyllä se, joka ottaa jätkien kommentit vastaan.

Timeskip perjantaihin:

Joonaksen POV:

Olimme kantamassa tavaroita Ollin ja Aleksin kämppään. "Tää on aivan perseestä!" Joel huokaisee. "No vittu, mul on viimeset kolme tuntii ollu niska aivan limassa ja oon varmaa vahingossa kussu housuunki." Sanon. "Noni jätkät, älkää viittikö. Me ei olla ees tuntii vielä tehty ja nää on muutenki viimeset." Niko sanoo ojentaessaan kaksi pahvilaatikkoa.

Menimme viimeisten tavaroiden kanssa sisälle, jossa Olli ja Aleksi olivat järjestelemässä. "Kiitos." Aleksi sanoo hymyillen. "En nyt haluu olla epäkohtelias, mut saako lähtee kotiin?" Joel kysyy. "Joo tottakai. Kiitti vielä, teistä oli oikeesti apua." Olli vastaa. "Tarvitteks te enää meitäkää?" Tommi kysyy. "No ei varmaan. Voitte te lähtee, ootte tehny jo tarpeeks. On ainaki viikonlopulle tekemistä." Olli sanoo.

Ollin POV:

"Moikka, ja hyvää viikonloppua." Ovelta kuuluu vielä. "Samoin." Tuli hetkeksi hiljaista. Aleksi on olohuoneessa ja näyttää miettelijäältä. Kävelen tämän luokse laskien pääni hänen olalleen. "Me asutaan nyt kahestaan." Tämä toteaa. "Kolmestaan." Huomautan. "Ainii, hups." Hän naurahtaa. "Tiiätkö mitä mä haluaisin tehä?" Aleksi yhtäkkiä kysyy. "No mitä?"

Talo on ihan pimeänä lukuunottamatta televisiota. Istumme vieretysten sohvalla Aleksin Muumipeitto yllämme. Sohvapöydällä on yhteinen pitsa ja tietenkin myös punaviinilasit. Painan kasvoni Aleksia vasten. "Mä rakastan sua. Et tiiäkään, miten paljon." Kuiskaan. Tämä ottaa minut hellään syleilyyn ja painaa suukon hiusteni sekaan. "Mäkin sua. Mut enköhän mä tiiä." Hän vastaa. Suljen silmäni hetkeksi ja etsin käsiini Aleksin vastaavan. Annan sille söötin pusun ja alan sitten silittää sitä.

Yhtäkkiä kuulen, minkä elokuvan Aleksi oli laittanut. Katson ensin telkkaria, sitten Aleksia. "Yli kolme tuntia." Sanon hiljaa. "Mut nyt me saadaan olla lähekkäin." Aleksi jatkaa. Tutkiskelen vielä hetken tämän keskisormen sormusta ja saan itseni taas hymyilemään. "Sä oot nyt mun avopuoliso." Huomautan. "Niinpä. Ylennys." Aleksi vastaa.

<><><><><><>

En mä nyt tiiä, mitä muuta voisin tähän sanoa, ku KIITOS.<3 Ja hyvää joululomaa kaikille rakkaille sipuleille! -Toivoo: LasiLapsi (sieltä tuhmien listalta)

Kolmas kirja: Like A Revolution💚🖤