Like A Blood Brother

21. Luku|Jano

Aleksi alkoi kiivetä muiden perässä sokkeloon ja katsahti minuun. Hymyilin tuolle. "Ettet vaan eksyis sinne." Sanoin. "En eksy, ku mul on vastuuhenkilö mukana." Tuo vastasi. "Ai mäkö tässä oon sit se ainoo aikuinen?" Ihmettelin ja aloin kiivetä tuon perässä. "No älä ny sentää liiottele. Sä mikää aikunen oo." Aleksi sanoi. Kiipesin samalle tasolle tuon kanssa ja aloin kutittaa tätä. "Ei. Olli. OLLI! EEI LOPETAAA!" Hän huusi ja yritti potkia minua. Aloin nauraa ja Aleksi näytti hyvin kärsivältä, kun ei päässyt tilanteesta pois. Yritin samalla katsoa, ettei ympärillä ollut ketään. Ei ollut. Tai ainakaan en nähnyt. Käänsin Aleksin selin makaamaan ja jatkoin kutittamista. "Oo hiljaa, meidät häädetään täältä kohta sun takii." Moitin. "OLLIH! SÄ OOT ILKEE! Potkasenko?" Tämä kysyi tiukasti ja vaikutti olevan tosissaan. Lopetin ja istuin selin makaavan Aleksin viereen. "Mä tässä voisinki alkaa miettii sitä sun rangaistusta." Sanoin mietiskelevästi. "Ei nyt täällä ainakaan. Meijän pitää ettii muut." Aleksi sanoi. Nousimme ylös ja lähdimme suunnistamaan sokkelossa. "Mähän sanoin vaan, että miettisin. Mitä sä oikeen aattelit?" Kysyin katsoen tuota. Hän näytti menevän vaikeaksi. "Ööh...eikun mä vaan sitä ku...että keskitytään nyt täällä oloon." Hän sanoi. "Aa aivan. Pistää kyl vähä miettimään." Sanoin yrittäen peittää hymyä. "Mieti rauhassa. Tatu on tuolla." Tämä sanoi osoittaen liukumäkeen. Poika oli juuri menossa laskemaan.

Aleksin POV:

Näin Joonaksen auttavan Emmiä kiipeämään ylös. Istuin alas nojaten johonkin tolppaan. Olli katsoi minua hetken ja istui viereeni. Siirryin kiusallani kauemmas. Olli lähemmäs. Sama toistui, mutta tällä kertaa Olli kiersi molemmat kätensä ympärilleni, etten pääsisi pois. "Aleksi, mul on jano." Olli kuiskasi. "No käy juomassa." Vastasin. Olli katsoi minua hetken esittäen tuimaa. Ei onnistunut siinä. Näytti vain syötävän söpöltä. "Mutta mä haluun mennä sun kans." Olli kuiskasi. Näin tämän taas katselevan ympärilleen. Ei, Olli. Ei nyt. Ei täällä. "No okei. Käydään juomassa." Sanoin ja Olli veti minut nopeasti jaloilleni ja lähti taluttamaan minua. "Tos on liukumäki vieressä. Miks me ei mennä siitä?" Ihmettelin. "Aa totta." Olli vastasi.

Joonaksen POV:

"Mihin te meette?" Kysyin Ollilta ja Aleksilta, jotka kävelivät meitä vastaan. "Käydään juomassa." Olli vastasi ja nämä kävelivät ohitsemme. Katsoin vielä taakseni ja näin Ollin ottavan Aleksia kädestä.

"Mennään ajaa autoilla." Tatu huudahti yhtäkkiä. "No mennään." Vastasin ja lähdin tämän perään. "Emmi ei varmaan pysty ite ajaa polkuautolla." Joel sanoi. "Ei nii. Mut tossa vieressä on tommanen joku kiipeilyalue, nii jos sä menisit Emmin kans sinne." Ehdotin. "Joo. Mihi ne kaks meni?" Hän kysyi. "Olli sano, et ne menee juomaan." Vastasin ja sitten Tatu huusi, että minun pitäisi mennä.

Joelin POV:

Nostin Emmin vihreälle ja pehmeälle tasolle ja tuota pitkin hän juoksi suorinta tietä pallomereen. Jos tämä nyt hukkuisi, niin se olisi minun vikani. Istuin maahan ja katsoin tätä kolmevuotiasta, joka jäi tutkiskelemaan yhtä sinistä palloa. "A pallo." Hän huudahti voitonriemuisena ja näytti palloa minulle. Alkoi vähän naurattaa. "Nii on. Sähän osaat jo melkeen englantia. Tulee kansainvälinen ura." Sanoin, vaikka tiesin, ettei tämä luultavasti ymmärtänyt puheitani. Yhtäkkiä Emmi heittää minua a pallolla ja se osuu päähän. "Ai. Hei." Sanoin toruvasti ja tuo vain nauroi minulle.

Aleksin POV:

Olli veti minua kädestä jonnekin. Näytti kyllä pahasti siltä, että menimme jo vesihanan ohi. Ja kahvipaikan. "Olli mihin me ollaan menossa? Sä sanoit, et sulla on jano." Ihmettelin ja tuo käänsi katseen minuun ja puristi kättäni tiukasti. "Ai niinkö mä sanoin?" Hän kysyi. "Joo." Vastasin. Olli tuli ihan viereen ja kuiskasi korvaani: "Mä tarkotin, että nälkä." Sitten tämä pussasi kaulaani. Sain kylmät väreet ja jäin tuijottamaan Ollia, kunnes tuo taas päätti, että jatkaisimme matkaa.

Tajusin, että jätkä veti minua kohti vessoja. Ei saatana. "Olli. Ei me voida." Sanon ja repäisen käteni tuon otteesta. "Aleksi. Mä vaan..." Hän aloitti, muttei tiennyt, mitä sanoisi. "Olli, meijän piti olla lapsenvahteja." Sanoin ja tajusin kuulostavani vihaiselta. "Anteeks Allu. Mä ehkä innostuin vähä liikaa." Tämä sanoi pahoitellen. Katsoin tätä hetken myötätuntoisesti. "Kulta ei se haittaa, mut nyt ei vaan oo oikee aika." Sanoin. "Tiiän." Olli vastasi ja yllättyi huomatessaan, että halasin tätä. Olli siirtyi varovasti nojaamaan seinään.

Katsoin kauemmas ja näin paljon leikkiviä lapsia. Halasin edelleen Ollia ja painoin tätä seinää vasten. "Mitä näkyy?" Tämä kysyi ja yritti nähdä kasvoni. Tuijotin vain vakavana leikkialueita, pieniä ja vähän isompia lapsia. Kuuntelin ilmakiekon ääniä, huutoja ja ajoittaisia lähempää kuuluvia keskusteluja. Unohdin kokonaan vastata Ollille.

Tunsin, kun Ollin puhelimeen tuli viesti. Hän kasoi näyttöä hetken. "Joel laitto, että jos meillä ei oo muuta nii voitais käydä ostaa tosta kahviosta vähä välipalaa Tatulle ja Emmille." Hän kertoi. "Okei." Sanoin hiljaa. Irtauduin halauksesta ja lähdimme kohti kahviota.

Istuin pienen pöydän ääressä. Ihan kauimmaisessa. Olli oli mennyt ostamaan lapsille jotain pientä. Mietitytti...monikin asia. Mutta ne olivat sellaisia, joita en varmaan voisi sanoa. En ehkä edes Ollille.