Like A Blood Brother

31. Luku|Exä?

Koska oon tämmönen kelmi, nii aattelin heittää vähä lusikoita rattaisiin.🤪😈

<><><><><><>

Timeskip torstaihin klo 9:15:

Joelin POV:

Kaikki olivat viimein tulleet studiolle. Tommi viimeisimpänä, sillä tämän äiti oli kuulemma pakottanut tätä syömään kunnon aamupalan.

"Hei jätkät, nyt ku kaikki on huudeilla, nii mä ja Niko oltiin mietitty yhtä asiaa." Ilmoitan kaikille. "No kerro." Olli vaatii malttamattomana. "Nii sitä vaan, et haluisiks sä Allu liittyy bändiin? Nikon ei sit tarvis olla se, joka tekee noi konemusat ja sä oot muutenki nyt täs meijän porukas." Kysyn katsoen mustatukkaista pörröpäätä. Hän alkaa hymyillä ja tämän tuoliin nojaava Olli nostaa katseensa häntä kohti. "Joo, tietenki." Aleksi vastaa hymyillen. "Woohoo." Joonas hihkaisee. "Meijän bändin junnu." Tommi toteaa.

"No millasta oli olla pari päivää vanhempina?" Joonas kysyy Ollilta ja Aleksilta. Olli keskeyttää bassonsa virittämisen, mutta Aleksi jatkaa tietokonehommiaan. "Oikeesti aika kivaa. Ne oli ihanii." Olli vastasi hymyillen. "Nii oli." Aleksi yhtyy. "Ne oli kyl iha unelmalapsii." Sanon. "Siis ei sillä, et mä välttämättä ite haluisin lapsia." Lisään nopeasti ja Niko alkaa nauramaan. "Ehkä se on vaan noitten juttu. Ainaki tässä vaiheessa." Joonas sanoo. Ei noilla meinannut pitää pokka. Oliko asiasta oikeasti ollut puhetta?

Yhtäkkiä joku soittaa studion ovikelloa. "Mitä ihmettä? Ei kukaa oo ilmottanu, et tulis." Sanon. "Mä meen." Aleksi ilmoittaa. Me muut jäämme jatkamaan soittamista joten emme kuule, kuka ovella on. Aleksi kertoisi sitten.

Aleksin POV:

Kannan samalla matkalla kolme vesilasia tiskipöydälle ja menen avaamaan oven. Oiskohan joku työryhmästä? Säikähdän avattuani oven ja nähdessäni ihmisen, jota en ollenkaan odottanut näkeväni. En ehtinyt kauaa ajatella mitään, kun tuo kävelee sisään sulkien oven perässään. "Täällähän sä olit." Hän sanoo iloisena. "Mitä sä täällä teet?" Kysyn hämilläni. "Mä etin sun sijainnin. Halusin nähä sut vielä. Ku jäi harmittaa se, miten homma päätty siel bileissä." Tämä vastaa. Ei hitto. Mitä sä musta haluut? Ois pitäny tehä homma selväks jo sillon.

"Sori Noora, kun mä lähin sillon. Sen ei ois pitäny mennä silleen. Mun ei ollu tarkotus tehä sulle niin. Mut mä tein, koska mä seurustelen." Selitän. Noora näyttää vakavalta. "Mut se ei varmaan oo nyt täällä." Hän sanoo ja pussaa minua poskelle. Työnnän hänet järkyttyneenä pois. "Lopeta." Sanon vihaisena. "No sori. Miten sä oot noin herkkis? Sehä oli vaan kaverillista." Tämä sanoo. "No ei vaikuta siltä. Toi on ahistavaa, kun sä vaan tuut." Vastaan. "Kenen kans sä seurustelet?" Noora kysyy. "Ei se kuulu sulle." Vastaan. "Ei vissiin kovin vahva suhde, ku ei voi ees sanoo nimeä." Tuo sanoo paheksuvasti. "Miks sä oot tommonen? Luulin et oot hyvä tyyppi ja et voitais olla kavereita." Sanon yrittäen pysyä rauhallisena ja hoitaa tilanteen aikuismaisesti. "Mä oon hyvä tyyppi ja me voidaan olla kavereita. En mä sulle mitään pahaa halua. Mut tajuuks sä, miks mä etin sut tälleen?" Hän kysyy. Saatoin tajutakki. "No?" Huokaisen.

Joonaksen POV:

"Mikä sil Allul kestää? Mä käyn kattoo kuka siel oli." Sanon pojille ja nämä jäävät tutkimaan jotain nuottien kohtaa.

"Aleksi?" Kysyn kävellessäni ovelle. Tämä ei vastaa, mutta lopulta nään tämän ja jonkun blondin naisen eteisessä. "Moi." Sanon varovasti. "Moi." Nainen vastaa iloisesti. "Onks tää sun kaveri?" Kysyn Aleksilta. "No tavallaan." Hän vastaa. Miksi tuo näytti joltain Aleksin exältä? "Mä tuun kohta, meil oli vähä juttu kesken." Aleksi sanoo kuulostaen vaivaantuneelta. "Okei." Vastaan ja menen takaisin treenitilaan.

"No? Kuka siel oli?" Joel kysyy. "En mä tiiä. Joku Nainen. Ilmeisesi Aleksin kaveri." Vastaan. Ollin ilme menee kummaksi ja hän nousee sitten ylös tuolilta.

Aleksin POV:

"Sun varmaan kannattais lähtee, mut me voijaan mun puolesta olla viel kavereita." Sanon. "Okei, mut mä en kyl vastannu siihen, et miks tulin." Noora sanoi. "No sano." Silloin hän näytti menevän vaivaantuneeksi. "No sen takii, ku mä tykkään susta. Siks halusin olla sun kans siel bileissä. Mut mä voin kyl lähtee, kun ei sua kiinnosta." Hän sanoo. "Ei en mä nii oo sanonu. Mut...kai sä tajuut, et jos mä seurustelen..." "Joo joo. Älä jaksa koko ajan hokee sitä." Noora keskeyttää minut. No vittu sori.

Sitten Olli tulee eteisen oviaukkoon. "Moi? Mitäs sä täällä?" Hän kysyy. "En mitää." Noora vastaa ja kääntää kasvoni itseensä ja suutelee minua. Säikähdän vähän ja työnnän Nooran pois. Samalla Olli vetää minut pois tilanteesta. "Mitä helvettiä sä teet?!" Hän huutaa Nooralle, joka paiskaa oven kiinni ja lähtee. Teki mieli alkaa itkeä. Katson varovasti Ollia, joka tuijottaa minua vakavan ja pettyneen näköisenä.

<><><><><><>

🤪🤪🤪