Like A Blood Brother

48. Luku|"Ollaan hyviä ystäviä"

Hengitän syvään ja kelaan ajatuksia hetken päässäni. Mieleeni tulee, että se voisi olla Joonas, joten raotan ovea hitaasti. Aluksi en nää ketään, mutta sitten joku riuhtaisee oven auki. En ehdi nähdä kuka. Tämän takana seisoi joku. Sitten...kaksi kovaa iskua. Ensimmäinen pään vasemmalle puolelle ohimoon ja toinen takaraivoon. Viimeinen asia, jonka kuulen, on Rillan hätäinen vinkaisu.

Tunti sitten:

Joonaksen POV:

Päätin lähteä yksin pois baarista, koska se olisi hauskaa. Kävelin hoiperrellen välillä seinästä tai tolpasta tukea ottaen kadulla. Ketään ei tullut pitkään aikaan vastaan. Kuitenkin joku kävelee ohitseni ja vilkaisee minua sitten. Ei saatana, toi on se baarityöntekijä. Voi vittu, miks joudun tähän tilanteeseen? "Ooks sä se Joonas?" Hän kysyy. "No ViTtU mIlTä NäYtTäÄä?" Kysyn kuuloestaen äärimmäisen älykkäältä. "Okei, no tiiäks missä Aleksi asuu? Se sun kaveri?" Hän kysyy. Analysoin hetken kuulemaani ja mietin. En tosin mitään. "ÖöÖö...JjOoOh. TiIäN mÄä." Vastaan ja meinaan horjahtaa. "Voiks sää näyttää reitin sinne, nii mää voin sit auttaa sut kotiin?" Noora ehdottaa. "OkEi. ToThAa...DuNnEtTeKs Te AlLuN kAa HyViNgI?" Kysyn kun tämä ottaa käsivarrestani kiinni ja lähtee taluttamaan minua. "Joo. Ollaan hyviä ystäviä." Hän sanoo.

Takaisin nykyhetkeen:

Nikon POV:

Päätin laittaa Aleksille viestiä.

WhatsApp

Minä: Onks Porkoo näkyny?

Minä: Ja miten teillä? Onks Olli pysyny housuissaan?

Sitten muistin, että tämä oli luultavasti nukkumassa.

"Pitäiskö vaa lähtä kotii? Mua ainaki väsyttää nii vitusti, et kuolen koht uupumukseen." Mikko valittaa. "Joo, ei sitä ennenkää oo samana yönä löytyny." Totean.

Samaan aikaan Aleksin kotona:

Noora vetää Joonaksen sisälle asuntoon ja istuttaa sohvalle, johon tämä sammuu. Hän potkaisee Rillaa, joka vinkuu lattialla makaavan ja tajuttoman Aleksin vieressä. Nooran tarkoituksena oli ensin hoitaa asiat keskustelemalla, mutta hänen ja Joonaksen kävellessä kohdetta päin, tien vierestä oli löytynyt metallitanko. Näytti joltain pöydän jalalta. Samassa naisen viha oli tullut uudestaan esiin, vaikka hetki sitten hän oli valmis pyytämään anteeksi, sopimaan sekä Ollin, että Aleksin kanssa ja jättämään nämä rauhaan. Nyt hän halusi hakata Ollin ja saada tahtonsa läpi. Hän halusi Aleksin. Tai ei ehkä sittenkään. Silti tämä halusi kostaa.

Joonaksesta ei olisi enää hyötyä, joten sammukoot sohvalle. Saatanan karvakirppu kitisi tuossa lattialla. Siitä olisi helposti tehnyt selvää, mutta Noora oli eläinrakas ihminen. Hän ei olisi kyennyt. Aivan sata varmasti Olli oli asunnossa myös. Tämä nukkui makuuhuoneessa. Mitäs sitä näille kolmelle nyt tekis? Yks tajuton ja kaks muuta, joista ainakin toinen sammunut. Koira ryömi pelokkaana sohvan alle. Syytäkin pelätä. Noora nojasi seinään ja mietti. Asiat täytyisi hoitaa fiksusti. Hän ei halunnut jäädä kiinni, vaikka todennäköisesti olisi epäilty numero yksi.

Kaiken varalta tämä käveli makuuhuoneeseen rautatanko tottelemattomassa kädessään ja lasautti Ollia suoraan leukaan. Tavan pystyi päättelemään, jos tiesi Nooran harrastaneen pesäpalloa. Nyt oli selvää, että Olli on tajuton, tai hieman epätodennäköisemmin jopa kuollut. Tämän leuka oli selkeästi vaihtanut asentoa ja se alkoi vuotaa verta. Nooran mielestä tuo vitun homo ansaitsi sen.

Timeskip 10min:

Aleksin POV:

Raotin silmiäni. Ai vittu kun sattuu takaraivoon ja oikeastaan koko päähän. Toki muuallekin. Kysymys kuuluu, miksi saatanassa makasin selällään eteiseni lattialla? Nousin istumaan ja kuulen keittiöstä, kun jokin astia hajoaa. Oliko Olli noussut ylös juomaan vettä? Päätin mennä auttamaan tätä. Kävelin hieman päätäni pidellen keittiöön. Se tunne, kun heräät ja säikähdät saman tien. Se oli nyt käsillä. "Mitä vittuu sä teet täällä? Miks sä hajotat mun astioita? Painu helvettiin!" Huudan Nooralle, joka oli juuri heittänyt lautasen lattialle. "Et sää maha mulle mitään." Tämä sanoo takaisin. "Kylläpäs mahdan. Sitä paitsi Olli varmaan heräs tohon sun riehumiseen." Vastaan. "No vitut. Se ei kuule herää hetkeen, sen mä voin luvata." Tämä sanoo. "Mitä sä teit sille?!" Huudan ja menen äkkiä makuuhuoneeseen. Purskahdan itkuun nähdessäni poikaystäväni makaamassa sängyllä näyttäen, kuin olisi tukehtunut vereensä. "SÄ VITUN HULLU!" Huudan Nooralle, joka tulee rautatangon kanssa huoneeseen. Tunnen puhelimeni taskussa. Heti, kun olisi edes minuutti aikaa, soittaisin.

Yrityksiä olisi yksi: Otin väkisin tangon Nooralta ja löin tätä päähän sillä. Katsoin näkyä, kun tämä rojahti tajuttomana lattialle. Vieritin tangon sänkyni alle, käänsin Ollin varovasti kyljelleen ja soitin hätänumeroon.

Kun sain puhelun lopetettua hallitsemattoman itkun täyteisellä puheellani, kävelen hakemaan paperia, jotta saisin verenvuodon loppumaan. Huomaan samalla, että myös Joonas oli täällä ja nukkui sohvalla. Saisinpa tietää tapahtumien taustat ja varsinkin, mitä kodissani oli tapahtunut sillä välin, kun makasin tajuttomana lattialla.