Like A Blood Brother

67. Luku|Pikkuveli

Aamulla:

Ollin POV:

Raotan hitaasti silmiäni ja katson heti seinällä olevaa kelloa. Se näyttää vähän yli seitsemää. Pidän Aleksin kädestä hellästi kiinni. En aijo herättää tätä, koska tässä on niin hyvä olla. Kuuntelen Aleksin melkein äänetöntä hengitystä ja tunnen meneväni entistä levollisempaan tilaan. Mihinköhän aikaan jätkät tulisivat? Treenit alkaisivat kahdeksalta, eli luultavasti aikaisintaan puolen tunnin päästä.

Timeskip 45min:

Havahdun kuullessani ulko-ovelta ääniä. Menipä aika nopeasti. Olin ensin ajatellut, että meidän kannattaisi nousta ennen muiden saapumista, ettemme joutuisi kuuntelemaan kuittailua. Nyt ajattelin vain, että vitut siitä ja mitä väliä. Kyllä kai sitä saa kaverin kanssa nukkua. Aleksikin ilmeisesti alkaa heräillä takanani. Päätän sulkea silmät ja kun kuulen Joelin kävelevän olohuoneeseen, alan hymyillä. "Jaha." Tämä toteaa. "No eikö jumalauta saa nukkua?" Kysyn aamuäänelläni ja hieraisen silmiä. "Eenhän mä nyt niin sanonu." Tämä vastaa. Olen aika varma, että jos Aleksikin on hereillä, hänkin hymyilee. "Voi saatanan saatana! Taasko ne kaks jäi kiinni?" Niko huudahtaa olohuoneen ovelta. "Joo." Joel vastaa. "Menkää te tekemään jotain...muuta. Me halutaan herätä rauhassa." Mutisen. "No joo joo. Mut tuutte sit kans, ettekä jää muhimaan siihen." Niko sanoo.

Aleksin POV:

"Olli, pitäiskö meijän nousta?" Kysyn vähän käheällä äänellä. "Mm, kohta. Täs on hyvä." Hän vastaa. "Nii on." Kuiskaan.

Hetken päästä päätämme nousta sohvalta, sillä kello on jo vähän yli kahdeksan. Emme edes syöneet aamupalaa, kävimme vain pesemässä kasvot ja kävelimme treenitilaan.

Timeskip iltaan:

Olin kotona ja mietin sängyllä makoillessani, mitä voisin laittaa päälle. Päätän laittaa mustat, farkut ja kauluspaidan. Menisimme kaikki samaa matkaa kävellen ja tapaisimme lähiristeyksessä. Aloin etsiä laatikosta tiettyä vyötä, jonka halusin. Löydän kuitenkin jotain, joka tyhjentää ajatukseni. Kuin olisin taas nähnyt ne valot...jotka lähestyivät...kohti. Verinen huivi. Se jonka Olli oli sitonut käteeni. Käärin hihaani. Viilto oli edelleen siinä. Eihän se nyt tuosta lähtisi. Se on aina minussa...muistuttamassa. Päätän unohtaa sen ja laitan huivin takaisin.

Kävelen kädet taskussa kohti sovittua risteystä. Tunnen käsieni tärisevän. Ei kuitenkaan kylmyydestä. Nyt kun mietti, olin kokenut aika paljon. Ja siihen ei oltu vaadittu, kuin seurustelu Ollin kanssa. Nään risteyksessä Joelin ja Joonaksen. Kun pääsen näiden luokse, olen helpottunut. "Moi. Kaikki ok, sä näytät ku oisit nähny Porkon?" Joel kysyy. Joonas katsoo häntä totisena ja alan hymyillä. "No mä löysin sen verisen huivin. Pisti miettii kaikkee mitä on tapahtunu." Kerron. "Mut kaikki hyvin. Oikeesti." Vakuutan ja Joel nyökkää. Nään sivusilmällä Nikon kävelevän risteystä päin. Alkoi satamaan hitaasti lunta. "Varo Aleksi." Joonas sanoo ja katsoo taakseni. "Mitä?" Ihmettelen ja käännyn. Nään Ollin ja alamme samaan aikaan hymyilemään. Käännyn takaisin muihin päin ja tunnen Ollin käden harteillani. Tämä tulee viereeni seisomaan ja nään hänen katsovan Joonasta hymyillen. "Te ootte ku veljii." Joel toteaa. Olli vetää piponi silmille. "Eiks isoveljet yleensä kiusaa pikkuveljiä?" Hän kysyy. "Joo, mut sun ei tarvi." Vastaan.

Timeskip 5min:

Olemme kävelemässä baaria kohti ja kun kerran keskustassa olimme, niin joudumme pysähtymään liikennevaloihin. "Ei hitto tääl on kylmä." Sanon ja vedän toppatakin hupun päähäni. Olli kääntää minut isensä suuntaan ja asettaa lapasten peittämät kätensä poskilleni. "Auttaako?" Hän kysyy. Nyökyttelen tälle hymyillen. "Olisit pukenu enemmän vaatetta päälle." Tommi sanoo toruvasti. "Äiti on aina ennen pukenu." Vastaan. "Ja nilkkasukatki jalassa. Aijaijai..." Joel sanoo pudistaen päätään. Alan hymyillä näiden kommenteille ja katson taas Ollia. "Onks vielä kylmä?" Hän kysyy. Oli, mutten voinut sanoa, että huulia pitäisi lämmittää. "Ei." Vastaan kuin pikkulapsi ja samassa valo vaihtuu vihreäksi.

Ollin POV:

Astumme sisälle baariin. En nähnyt Nooraa missään. Ei sillä, että olisin halunnut. Ehkä tämä ei vain tänään ollut töissä. Menemme samaan paikkaan, kuin viimeksikin. Nyt mahduimme kaikki samaan pöytään. "Mitä me nyt siis tilataan?" Joel kysyy samalla, kun riisumme takkejamme. "No ei me ainakaan yksillä bisseillä pärjätä." Joonas sanoo.

Istumme pyöreässä pöydässä. Olen Joonaksen ja Aleksin välissä ja puhumme UMK:sta ja kappaleestamme. Lopulta Joel palaa tilausreissultaan ja pian tämän perässä tulee joku mies kahden tarjottimen kanssa. "Päätit sitte tilata ihan kunnolla." Niko toteaa, kun Joel istuu Aleksin viereen. "No eihän sitä nyt jano saa tulla." Aleksi sanoo. "Ai sul on jano?" Sanon ja kurkotan punaviinipullon tarjottimelta. "Onks Olli jo ennestään kännissä?" Joonas kysyy. "En oo, mut pikkuveljelle tuli jano." Sanon ja kaadan kahteen korkeaan lasiin viiniä. "Ai te meinasitte vaan kahestaan." Tommi toteaa. "Joo. Mennään ihan eri pöytäänki." Lisään sarkastisesti. "Muistahan sitte pitää pikkuveikasta huolta." Joonas naurahtaa. "Nii, Pikku Allu on tänään sun vastuulla Olli." Joel sanoo. "Asia selvä." Vastaan.