Like A Blood Brother

38. Luku|Keikkabussi

Nonii nyt jUmAlAuTa en enää julkase tänää!☠🙈

<><><><><><>

Timeskip perjantaiaamu:

Aleksin POV:

Olin keittiössä juomassa kahvia ja selaamassa Ig:tä. Katsahdin kelloa ja se näytti puoli kahdeksaa. Voisin kohta taas mennä herättämään rakkaan poikaystäväni. Pikkuisen kuitenkin näytti, että Rilla ehtii ensin. Tämä nimittäin käveli aika arveluttavan näköisesti huoneeseeni. Olli oli oikeasti nukkunut kotonaan viimeksi melkein viikko sitten. Kuulemma mun Muumilakanat tuoksuivat paremmalta. Kuulin, kun Rilla hyppäsi sängylle. Oli pakko mennä katsomaan.

Koirani tutkiskeli Ollin hiuksia. "Aleksi..." Tuo mutisee ja silittää Rillaa. Aloin hymyillä ja menin istumaan tämän viereen sängylle. "Huomenta rakas." Kuiskaan ja huomaan sivusilmällä Rillan katsovan minua sen näköisenä, että tämä olisi saattanut pudottaa Ollin sängyltä, ellen olisi tullut. Se oli pikkuisen mustasukkainen, koska ei enää ollut ainoa, joka sai minulta huomiota. Välillä se myös kuvitteli puolustavansa minua, jos vaikka Olli halasi. Eilisestä se ainakin oli vihainen.

"Rakaas." Kuiskaan ja menen tämän kasvojen tasolle. Olli hieraisee silmiään ja alkaa silittää poskeani. Tottakai tuo eliökunnan lajike tuossa vieressä alkoi murista. "Rilla." Sanon toruvasti. "Ei vissiin haluu, et kosken suhun." Olli mutisee käheällä äänellä. "No mut mä haluun." Vastaan. "Avaa silmät." Käsken. "Joo joo. Tulevaisuus vaan häikäsee vähä turhan paljo." Tämä selittää.

Odottelen Ollin päällä, että tämä heräisi kunnolla. Rilla istuu tuossa vieressä vahtien, ettei Olli koske minuun. "Onks kahvia?" Tämä kysyy. "On. Mut saat tulla ite hakee." Kerron ja pussaan tätä poskelle. "Ohi." Olli kommentoi. Pussaan sitten otsaan. Sitten nenän päähän. Kun annan pusun tämän huulille, hän asettaakin käden takaraivolleni, etten pääsisi erkanemaan. Siirrän kättäni ja silitän samalla Rillaa, jotta tämä ymmärtäisi kaiken olevan hyvin ja ettei Olli tee mitään pahaa. Yleensä.

Timeskip klo 11:45:

Ollin POV:

"Joel soittaa." Ilmoitan Aleksille. "Joo."

Minä: Moi.

Joel: Moro. Me tullaan keikkabussil hakee, nii tulkaa siihen pihal sitte.

Minä: Ai pakkasitteks te studiolta jo kaiken? Kaikki meijänki jutut?

Joel: Jees jees.

Minä: Aa, nais. No mepä tullaan tohon ulos.

Joel: Joo, eipä mittää.

"Meitä tullaan hakee tost pihasta sillon tasalta." Sanon, mutten nää Aleksia missään. "Aleksi? Missä sä oot?" Yritän huudella. Menen makuuhuoneeseen ja nään jotain ihan helvetin söpöä. Meinaan tosissaan herkistyä näylle.

Joonaksen POV:

Olimme porukalla saaneet bussimme pakattua. Kävisimme hakemassa vielä Ollin ja Aleksin kotoa, sillä nämä eivät näyttäneet saapuvan paikalle tarpeeksi ajoissa. "Onks kaikki nyt valmista?" Santeri kysyy. "Vaikuttas olevan. Kaikki on tässä paikalla ja kamat pakattu." Joel toteaa. "No eiköhän sit lähetä."

Ollin POV:

Nojasin oveen ja katsoin Aleksia, joka leikki Rillan kanssa sängyllä. Rillan lempi pehmolelu, sininen norsu sai kyllä kyytiä. Kaks söpöä siinä. Aleksi vilkaisi minua ja hymyili leveästi. "Hei Allu, vaik te ootte tosi söpöjä, nii meitä tullaan kohta hakee." Sanon. "Joo." Tämä vastaa.

Olimme hyvästelleet Rillan ja odotimme nyt pihassa. Aleksi halasi minua takaapäin. Vähän kyllä väsytti vielä, mutta ehkä ehtisin nukkua matkalla, jos tarve tulisi. Menimme Aleksin kanssa toisiksi taaimmaiselle paikalle, jossa oli kaksi penkkiä. Aikalailla kaikki istuivat edempänä paitsi Kiril, joka halusi rauhassa tallennella tiedostoja ja muokata kuvia matkan ajan.

"Väsyttääks sua?" Aleksi kysyy minulta ja nyökkään tälle tajutessani samalla, että nyt muuten oikeasti väsytti tosi paljon. Vaikka siis olin kyllä mielestäni nukkunut hyvät yöunet. Istun ikkunapaikalla ja yritän pitää silmiä väkisin auki. Otan repustani vesipullon, sillä ajattelen sen piristävän. Ei kyllä erityisemmin. Aleksi silittää kättäni. "Sä voit alkaa nukkuu. Mä herätän sut sit, ku pysähytään." Tämä sanoo ja antaa otsalleni pusun. "Joo." Vastaan ja nukahdan ehkä kahdessa sekunnissa.

Aleksin POV:

Olli on nukkunut pari minuuttia ja itse kuuntelin musiikkia. Yhtäkkiä tämä kallistaa päänsä nojaamaan olkaani. On se vaan söppänä. Otan kuvan tästä ja alan sitten silittelemään tuon hiuksia. Vähän kyllä ihmetytti, ettei kukaan ollut kommentoinut eilistä. Tai no, Joel oli kuulemma. Yritän nähdä Ollin kasvot ja kurkotan pusun tämän otsalle.

Niko tulee yhtäkkiä viereeni nojaten edessäni olevaan penkin selkänojaan. "Meinaatteko te kertoo julkisesti teistä?" Hän kysyy. Mietin hetken. "Ei olla kyllä puhuttu tosta. Mut ei todennäkösesti." Vastaan ja hymyilen. Niko nyökkää. "Okei. En oo muuten varmaan ikinä nähny Ollia noin söpönä. Mitä sä oot tehny sille?" Tämä kysyy. Vilkaisen Ollia ja sitten taas Nikoa hymyillen. Naurahdan heikosti. "No älä sit kerro." Tuo sanoi ja lähti. Mitä? Eivätkö he oikeasti kuittailleet siitä eilisestä? Tai esittivätkö he vain niin? Ehkä he ajattelivat, että se on normaali asia. En tiedä.

Alan katsoa läppäriltäni Netflixiä, koska seuraava pysähtyminen olisi vasta kahden tunnin päästä. Rakastan pitkiä automatkoja. Ja tässäkin oli hyvä, jos halusi jutella, niin menisi tuonne muiden luo. Ja jos taas halusi olla rauhassa, niin tuli tänne taakse.

Vaikutti siltä, että Olli näki jotain unta, sillä välillä tämä henkäisi hieman raskaammin tai hieroi otsaansa minua vasten. Keksin kesken kaiken tehdä pitkästä aikaa Ollin hiuksille jotain. "Hei Niko, onks sulla ponnareita?" Kysyn. "Joo. Monta tarviit?" Hän kysyy. "Kaks."

<><><><><><>

Oon nyt päättäny pienessä mielessäni, että kirjasarja kertoo Blind Channelista, mutta päähenkilöinä on Olli ja Aleksi. Tapahtumat siis kietoutuu näitten suhteen ympärille. (Oli siis pakko kertoo tää, koska mua ittee ärsytti, et tää kertoo nii paljo Ollista ja Aleksista.) 🦝