Like A Blood Brother

35. Luku|Lievästi sanottuna kiusallinen...

Mitä mä menin tekee..?🥲 Jälleen kerran: Lukekaa omalla vastuulla... :/

<><><><><><>

Joonaksen POV:

"Ei helvetti!" Huudan yhtäkkiä tajutessani yhden jutun. "No?" Niko kysyy. "Vittu, nyt mä tajusin, missä ne mun kuulokkeet on. Ne on siellä Aleksilla." Sanon. "Ja tarviit niitä nyt?" Joel kysyy. Nyökkään tälle.

Ollin POV:

Nään Aleksi purevan alahuultaan. "Olli. Ihan oikeesti. Avaa nää raudat." Tämä pyytää vielä. En vastaa mitään, vaan otan omatkin housuni pois. "Sori rakas, mut mä oon vähä badboy." Sanon hymyillen. "Ai vähän? Vittu sun kanssas." Aleksi vastaa. Asetun takaisin tämän päälle. "Satutko muistaa sitä, että tontut kurkkii ikkunoista?" Aleksi kysyy. Alan hymyillä ja asetan käteni tämän kaulalle. "Oonks mä tuhmien listalla?" Kuiskaan ja Aleksi nyökkää varovasti. Alan jälleen suudella tämän rintakehää. "Vittu, mä haluun mun kädet vapaaks." Aleksi tiuskaisee. "Oo hiljaa." Vastaan ja yhdistän huulemme. Samalla hivutan kättäni alaspäin pitkin tuon vatsalihaksia ja lopulta se päätyy tämän jalkoväliin. Tästä tuleeki sulle vaikeeta. Suudelmamme aikana Aleksi huokailee käteni liikkeen johdosta ja menen itsekin kovaksi sillä samalla sekunnilla. Olisi varmaan huutanut, ellen olisi väkisin hiljentänyt tätä. Raukka.

Joonaksen POV:

"No vittu pitääks mun nyt lähtee hakee ne?" Kysyn. "Meniköhän ne kaks Allun luo?" Tommi miettii. "Toivottavasti ei, tai jos meni, nii mä toivon sen rangaistuksen olevan jo ohi." Totean. "No ei meil oo muitakaa, nii sun pitää lähtee hakee. I'm sorry." Joel sanoo. "Porko mä maksan sun terapian." Niko lupautuu. "Jos sä kerran oot nii innokas, nii ole hyvä ja mene mukaan." Tommi sanoo. "Voin mennäkki." Niko vastaa ja on ilmeisesti jo lähdössä. "Älä nyt helvetti sano, että oot noi innossaa." Joel sanoo jotenkin toruvasti. "En sano."

Aleksin POV:

Olli painaa minua takaraivosta, enkä siksi pääse suudelmasta pois. Tämä on kidutusta! Eniten tottakai mietin Ollia, mutta toiseksi eniten haluan käteni vapaaksi. Olen tässä tilanteessa ihan toimeeton, kun en voi liikuttaa itseäni oikeastaan olleenkaan.

Lopulta Olli keskeyttää toimintansa jatkaen kuitenkin suutelemista. En pystyisi nyt edes seisomaan. Jaloillani siis. Olli irtautuu minusta ja nojaan taakseni yrittäen hengitellä. "Sinä senkin...öö...rakas." Sanon epämääräisesti. Olli katsoo minua hymyillen, naurahtaen söpösti ja tämän kehosta hohkaa lämpöä omaani vasten. "Sä oot vissiin oikeestikki kiltti. Kun sä et keksi ton parempaakaan." Tämä sanoo. "Olliiiiii, voiks sä nyt ottaa nää raudat pois? Jooko? Rakas, mä oon saanu jo sen rangaistuksen." Kitisen epätoivoisesti. "Ai etkö sä haluukkaan mua?" Olli kysyy esittäen loukkaantunutta. "Ei, en mä sitä ku...mihin sä meet?" Kysyn, kun Olli nousee taas päältäni ja menee istumaan vähän kauemmas. "Olli? Mitä sä teet?" Kysyn hieman ahdistuneena. Ei helvetti!

Niko POV:

Olimme Joonaksen kanssa ajamassa Aleksille, sillä Joonas tarvitsisi kuulokkeensa ja oli vakuuttanut niiden jääneen Aleksille. "Okei, suunnitelma on se, että jos ne on siellä, nii avataan vaan ovi mahollisimman hiljaa, sit sä käyt nopee hakemassa ne kuulokkeet ja sit lähetään helvettiin." Sanon. "Okei. Mua pelottaa, et ne suuttuu mulle, jos ne nyt oikeesti on siellä temmeltämässä." Joonas vastaa. "Muaki kyl. Mut aatellaan huumorilla." Naurahdan. "Joo. Voiks sä tulla mukaan?" Tämä kysyy. "No, voin mä varmaan. Perjaatteessahan se ei oo niitten vika, jos me nyt nähdään tai kuullaan jotain, koska ne kiels meitä tulemasta." Huomautan. "Nii."

Ollin POV:

Asetun Aleksin päälle makaamaan sanomatta mitään ja tämä selvästi tajuaa, mitä olen tekemässä. "Ei Olli! Et helvetissä!" Tämä ehtii sanoa, kunnes alan ottaa tältä suihin. Aleksin sanat muuttuvat kovaäänisiin huokailuihin, eikä tämä pysy millään paikallaan. Kuulen lisäksi, miten hän yrittää päästä käsiraudoista eroon. "OLLIIIHHH..!"

Joonaksen POV:

Koputan varovasti oveen ja odotamme hetken. Kukaan ei tullut. "Ei vittu." Huokaisen ja katson Nikoa. "Saattaa olla, et ne on jollain päiväunilla tai kattoo elokuvaa. Ei ne välttämättä oo testaamassa sängyn kuntoa." Niko sanoo. "Älä ees yritä herätellä mitään toiveita." Sanon ja avaan varovasti oven. Samassa kuulemme, kuinka Aleksi huutaa Ollin nimeä. Katson järkyttyneenä Nikoa vieressäni. "Ei me voida." Kuiskaan. "Kyllä voijaan. Mee nyt vaa. Lähetään sit heti." Niko vastaa nopeasti. Tuntui äärimmäisen vastenmieliseltä hiippailla ilman lupaa toisen asuntoon, kun yhdessä huoneessa harrastetaan petipuuhia. Juoksin keittiöön ja nappasin kuulokkeeni pöytätasolta. Niko oli jäänyt eteiseen odottamaan.

Aleksin POV:

En pystynyt ollenkaan olemaan paikallani. Tai hiljaa. Vittu! En ehtinyt kunnolla hengittää huokailujeni välissä. Yritin väkisin repiä käsiäni vapaaksi, mutta turhaan. Avaan silmäni hetkeksi ja päädyn hetkelliseen paniikkiin nähdessäni Joonaksen juoksevan huoneeni ohi keittiöön. VOI HEMMETTI! "Olli. Olli. Lopeta. Nyt." Kuiskaan yrittäen samalla olla hiljaa, vaikkei se tässä vaiheessa enää auttaisi mitään. Olli lopettaa ja katsoo minua ihmeissään nousten istumaan. "Joonas on tuolla." Kuiskaan paniikissa. Nään järkytyksen Ollin kasvoilla. Tämä nousee hitaasti sängyltä ja sulkee oven odottaen, että ulko-ovi menisi vuorostaan kiinni, jolloin voisi taas hengittää. Kuulemme molemmat, kun Joonas kuiskaa: "Ei vittu jos ne kuuli meijät. Olli tappaa mut." Tuijotan Ollia pidättäen hengitystä. Olen kaiken lisäksi vähän vaikeassa asennossa ja yritän omin avuin nousta istumaan paremmin.

Kun Joonas ja oletettavasti joku muu paikanpäällä ollut olivat kuuleman perusteella lähteneet, pystyin taas hengittämään ja huoneeseen laskeutui lievästi sanottuna kiusallinen hiljaisuus.

<><><><><><>

En tiiä teistä, mut ainaki itellä pienoinen myötähäpeä oli läsnä, ku kirjottelin tätä. :)