Like A Blood Brother

81. Luku|Kaks lempiharrastusta

Joonaksen POV:

"Saaks tääl sit vetää kännit?" Päätän kysyä. "Porko, et oo tosissas." Tommi huokaisee. "Miks ei sais? Kunha kukaan ei riko mitää." Olli vastaa. "Ei tietenkään." Sanon ja lähden alakertaan. Niko, Tommi ja Joel tulevat perässäni. "Mennääks meki?" Kuulen Ollin kysyvän. "Kohta." Aleksi vastasi.

Menimme ensin ulos, sillä tunnin päästä ei näkisi edes nenäänsä, emmekä varmasti osaisi laittaa mitään pihavaloja päälle. Kiersimme takapihalle ja ensimmäisenä huomiomme kiinnittyi terassilla olevaan paljuun. "Ui juma. Onkohan tää käytössä?" Kysyn. "Sinne pitäis laittaa vettä." Niko sanoo nostettuaan kantta. "Okei. Missä letku?" Kysyn ja alan katsella ympärille. "No sä oot varmaan viimenen henkilö, jolle annetaan vastuu.. mistään." Tommi toteaa. Alan vain nauraa.

Aleksin POV:

Silitän Rillaa ja Olli asettuu makaamaan viereeni. "Ahai saatana!" Hän yhtäkkiä huutaa ja säikähdän tätä, samoin pikkukoira. "Mitä?" Ihmettelen. "No se hemmetin katti tarttu kynsillä mun jalkaan." Hän selittää ja kirjaimellisesti irrottaa Rommin jalkansa kimpusta. Alan vain nauraa tilanteelle ja lasken sitten Rillankin lattialle. Jään seuraamaan, mitä tapahtuu. Nuo jäivät muutamaksi sekunniksi tuijottamaan jähmettyineinä toisiaan. Yhtäkkiä Rommi pinkaisee pakoon ja Rilla lähtee tämän perään. "Kumpikohan hajottaa enemmän paikkoja, nuo kaks vai Porko?" Olli kysyy. "Nii, en tiiä." Nojaan Olliin ja kierrän käteni tämän vyötärölle. Hän asettuu varovasti makuulle minun tullessa päälle. Asetan pääni Ollin rinnalle ja suljen silmät. Alan piirtää sormillani tämän rintaan. Siitä ne siirtyvät olkapäälle, kaulalle, leukaluulle. Lopulta haron hitaasti Ollin hiuksia ja pysäytän käden liikkeen upottaen sormet niihin.

Ollin POV:

Alan hivuttaa kättäni hitaasti tuon hupparin alle. Tunnen Aleksin sormien siirtyvän varovasti kaulalleni. Se kutittaa hieman, mutta tuntuu kivalta. Tämän hiukset ovat lähes kasvoillani ja jatkan niiden silittämistä. "Tiiäkkö, mitä ei olla pitkään aikaan tehty?" Aleksi kysyy hiljaa. "Mä taidan arvata." Vastaan. "Miten?" En enää sano mitään.

Joonaksen POV:

"Eiku kysytään oikeesti." Sanon. "Joo, kysytään vaa." Niko vastaa. "Miks musta tuntuu, että jos mennään tonne laiturille, nii liukastutaan ja me kaikki pudotaan jäihin?" Joel kysyy katsoen järvelle päin. "Luultavasti toi oli vaan ennuste." Tommi toteaa. "Etkö sä luota meihin? Mä voin kyl näyttää, et osaan uida." Sanon. "Eiku näytä mielummin, että osaat pysyä laiturilla." Niko korjaa.

Menimme takaisin sisälle, koska kenelläkän ei ollut ulkovaatteita päällä ja alkoi tulla kylmä. "Siis mikä hiton lukaali tää on? Tulkaa kattoo." Joel sanoo jostain keittiön suunnalta. "No mitä nyt?" Ihmettelen ja riennän tämän luokse. Huomaan Joelin löytäneen jonkin sortin kellarin, joka ei kuitenkaan ollut verrattavissa mihinkään varastoon tai pyykkitilaan. "Okei. Tää on jo aika kova. Tännehä me ruvetaan tulee aina lomilla." Tommi sanoo. "Ja viikonloppuina." Lisään. "Kellarista löytyi baaritiski, lasikaappi niin sanotuille aikuisten virvokkeille, kaksi pientä pöytää ja korkeita jakkaroita. Yllätykseksi varmaan meille kaikille, seinällä roikkui pari kitaraa ja basso, nurkassa perusrumpursetti. "Ainii, se Ollin fatsihan oli joku muusikko kans nuorempana." Joel muistaa. "Nii totta. Mut siis mikä hemmetin...rokkibaari tää on?" Ihmettelen. "Täs nyt sit yhdistyy ne Ollin kaks lempiharrastusta." Niko toteaa. "Ootko varma et nää on ne tärkeimmät?" Tommi kysyy.

Mut ihan tosissaan, tänään tulisi varmasti juotua. Oli oikein baarikin sitä varten. Mutta tilasta kuitenkin huomasi, ettei täällä mitään juoppoja koskaan istunut, vaan hauskanpitoa varten tämä oli tänne kasattu. Hauskanpidosta puheenollen, kaksi lemmikkieläintä vipeltää portaita alas. Niillä oli ilmeisesti jokin takaa-ajoralli meneillään. "Mitäs täällä tapahtuu?" Niko naurahtaa ja seuraa näiden säntäilemistä. "Tuliko hepuli vai näittekö yläkerrassa jotain järkyttävää?" Tommi kysyy. Toivon ainakin itse sitä ekaa...

Ollin POV:

Yhtäkkiä Aleksi nousee päältäni ja ihmettelen vähän, kun tämä lähtee kokonaan huoneesta. Nousen istumaan. Mihin hän meni? Kuuntelen alakerran ääniä. Jätkien puhetta, josta en tarkemmin saa selvää ja kahden eläinystäväisen tömistämistä pitkin lattioita. Lopulta Aleksi palaa huoneeseen. Alan hymyillä, sillä olin kuvitellut vähän jotain muuta. Kuitenkin myös siksi, koska tämä toi muistoja mieleen.