Like A Blood Brother

49. Luku|"Käytti sua hyväks"

Istuin sängyllä Ollin vieressä itkien hysteerisesti ja yrittäen tyrehdyttää verenvuotoa varovasti, sillä en tiennyt oliko leuka murtunut. Onneksi pulssi sentään tuntui. Tai niin ainakin luulin.

Vihdoin ulko-oveen koputettiin ja juoksin avaamaan. Kaksi poliisia astuu sisään ja kerron tilanteesta tarkemmin. Toinen poliiseista asettaa kätensä olalleni ja omituisesti se helpotti. Lisäksi onnistuin lopettamaan itkemisen. Hetkeksi. Menimme makuuhuoneeseen ja toinen poliiseista menee Ollin viereen. Silloin nään, kun Olli kyljellään ollessaan oksentaa verta sängylle. Hän kuulosti niin kärsivältä. "Älä..." Sanon, kunnes pyörryn.

Timeskip 10min:

"PuNaNeN, sInInEn, PuNaNeN..." Alan kuulla vaimeasti Joonaksen äänen. Minut nostetaan hitaasti istumaan ja annetaan vettä. Näen huoneessa kahden poliisin lisäksi kaksi ensihoitajaa. Sen sijaan Nooraa ja Ollia ei näy. "Missä Olli?!" Kysyn ja yritän nousta ylös, muttei minun anneta tehdä sitä. Tajusin itsekin, että saattaisin pyörtyä uudestaan. "Olli on viety ambulanssiin. Hänen leukansa on murtunut. En tiedä muistatko, mutta ennen pyörtymistäsi Olli oksensi iskusta johtuneen haavan veret suustaan." Toinen ensihoitaja sanoo minulle rauhallisesti. "Pystyykö Olli syömään?" Kysyn. Hoitaja pudistaa päätään. "Ei normaalisti. Me kuitenkin pidetään hänen ravitsemuksestaan huolta." Tämä kertoo. "Eikö Olli voi jäädä kotiin?" Kysyn. "Ei valitettavasti. Murtuman takia."

"No missä Noora on?" Päätän kysyä. "Poliisiautossa." Toinen poliiseista kertoo tyynesti. Kuulen, kun Joonas alkaa laulaa olohuoneessa Mama Said-kappaletta. "Liekkö ollut äidille okei tuommonen rellestäminen." Poliisi naurahtaa. Kieltämättä Porko kevensi tunnelmaa.

Seuraavana päivänä:

Kello on kolme päivällä. Olin sanonut, etten haluaisi tietää, mitä Nooralle kuului tai mitä tämä sanoi herättyään. Olli oli sairaalassa, Porko oli yrittänyt keksiä tekemistä, jotta unohtaisi päänsäryn ja pahan olon. Ei ollut auttanut muu, kuin nukkuminen, joten ainoa seurani oli Rilla. Koira, joka oli varmaan saanut traumat eilisestä. Se ei ollut tullut moneen tuntiin pois sänkyni alta, paitsi kun sille tarjosi kananpalan. Nostin tämän syliini ja Otin myös norsupehmolelun lelulaatikosta. Menin Rillan kanssa sängylle leikkimään. Saisi tämäkin vähän ekstrahuomiota. Ja muuta ajateltavaa.

Olin vaihtanut sängystä lakanat ja pessyt ne. Harmitti vitusti, kun ei Olli pystyisi edes puhumaan nyt. Ei siis olisi järkeä soittaa. Tajusin kuitenkin soittaa Nikolle.

Niko: Moi. Mites siellä?

Minä: Öö, mistäköhä alottas? Porko on löytyny. Se on mun luona.

Niko: Okei hyvä. Tiiäks missä se oli?

Minä: En, mut se tuli ehkä tunti sen katoomisen jälkeen.

Niko: Aivan. No ehkä se voi sit ite kertoo. Mites Olli?

Minä: ...

Niko: Haloo? Aleksi?

Minä: Se on...sairaalassa.

Niko: Mitä? Mitä tapahtu? Onks kaikki hyvin?

Selitin tapahtumat ja Niko sanoi tulevansa käymään. Samalla hän voisi kuulemma käydä viemässä Joonaksen kotiin. Aloin taas itkeä ja Rilla huomasi huoleni. Se änkesi syliin alkaen nuolla kättäni. Jos jotain nii ainakin sä oot siinä. Oma pikku karvakasani.

Niko tuli sisään, koska olin antanut luvan ja hän tuli makuuhuoneeseen. "Kaikki ok?" Hän kysyy alkaen riisua takkiaan. Nyökkään ja rapsutan Rillaa. Niko istuu viereeni ja asettaa kätensä olkapäälleni.

Timeskip 1 viikko:

Joonaksen POV:

Tänään menisimme käymään sairaalassa. Koin olevani syyllinen, sillä olinhan kännipäissäni kertonut Aleksin osoitteen. Tämä oli kuitenkin sanonut, ettei se ollut vikani. Minä, Niko ja Joel olimme autolla matkalla sairaalaan. Aleksi ja Tommi menivät toisella autolla, sillä Olli pääsisi kotiin. "Siis mua sattuu leukaan pelkästään, jos puristan siitä finnin. Miettikää, ku Ollin leuka on murtunu." Sanon. "No niinpä. Ai saatana." Niko vastaa.

Saavuimme sairaalalle ja toinen auto oli jo sen pihassa. Joel meni heti ensimmäisenä halaamaan Aleksia. Tämä näytti surulliselta. "Mä alan taas itkee." Kuulen tämän sanovan. "Ei se haittaa. Saa itkeä. Se helpottaa." Joel sanoo.

Pääsemme vihdoin Ollin huoneeseen. Seuraan Aleksin reaktiota ja tämä alkaa itkemään nähdessään Ollin hereillä. Tommi laittaa oven kiinni ja jäämme katsomaan, kun Olli nousee sängyltä ja halaa Aleksia. "Mä luulin, et sun leuka ois turvonnu silleen kolminkertaseks." Joel sanoo. "No se turvotus laski viien päivän jälkeen." Olli vastaa. "Pystyks sä puhuu ihan normaalisti?" Niko kysyy. "No vähä oudolta tuntuu, aika paljon sattuu ja on se pikkusen puutunu mut pystyn joo." Tämä vastaa. "Voijaanko nyt vaan lähtee, vai pitääks meijän sanoo jollekki?" Aleksi kysyy. "No mitäpä luulet?" Tommi huokaisee ja Aleksi alkaa hymyillä leveästi. "Öö, lähetään vaa?" Hän ehdottaa huvittuneena. "Huomaa, kuka on se lapsi." Joel toteaa. "Mä oon kyllä ihan aikuinen." Aleksi väittää vastaan. "Joo, se on hyvä jos meinaatte lapsiaki hankkia." Sanon. "Häh? Miten nii? Kuka noin on sanonu?" Olli ihmettelee ja katsoo kysyvästi Aleksia, joka taas yrittää näyttää söpöltä. "S-sää vähä niinku lupasit." Tämä sanoo varovasti. "Nii teit." Niko yhtyy ja Olli katsoo nyt häntä, suu hieman raollaan. "Missä vaiheessa? Onks siitä kauanki?" Hän kyselee. "Aleksi käytti sua vissiin hyväks, ku olit humalassa. Sä et taida muistaa sitä." Tommi selittää ja Aleksi näyttää menevän vaikeaksi. "Varmaan jutellaan tästä kahestaan." Olli sanoo vakavana katsoen Aleksia.