Like A Blood Brother

98. Luku|Lähellä

Pääsimme viimein kotiin. "Mite oliki taas nii raskas päivä?" Huokaisen ja avaan toppatakkia käyden sitten selin sängylle. "No mietippä vaikka sitä viime iltaa, ja tätä aamua." Aleksi huutaa keittiöstä. "Nojoo, totta." Vastaan, eikä hän varmaan edes kuullut sitä. Hetken päästä Aleksi tulee huoneeseen. "Tiiäkkö mikä sää oot?" Hän kysyy. "En tiiä." Vastaan. "Sä oot taivaalta selälleen pudonnu pingviini." "Totta. Tää pingviini tarvis kyl kaverin." Sanon ja levitän käsiäni. Aleksi kömpii viereeni ja luulin hänen nukahtaneen jo. "Älä sit nukaha siihen." "En en. Ei mua väsytäkään." "No hyvä."

Timeskip 2min:

"Tota, mitä sanoisit, jos otettais kakkoskierros siitä aamusta?" Aleksi kysyy. "Aleksi, jouduttiin melkeen jättää työt välistä." Huomautan. "No nii, mut nyt ei oo aamu." Tämä muistuttaa. "Ei nii." Vastaan ja silittelen tämän hiuksia. "Jos mä lupaan olla vähä rauhallisemmin?" Aleksi ehdottaa toiveikkaana. Leikin edelleen tämän hiuksilla ja alan hänen huomaamattaan hymyillä. "Aleksi. Tuu tänne." Pyydän. Hän nostaa ensin päätään ja siirtyy sitten minun tasolleni. "Pikkusen lähemmäs." Kuiskaan ja siirrän toisen käteni kevyesti tuon takaraivolle. "Aleksi tottelee, muttei tarpeeksi. Pian huulemme kuitenkin koskettavat toisiaan.

Toppatakki päällä alkoi tulla kuuma. Onneksi Aleksikin tajusi sen. Hän nousi istumaan sylissäni ja nousin mukana. Tämä alkoi ottaa takkiani pois, niin hän otti myös piponi, oman takkinsa, piponsa ja pian hän kävi käsiksi huppariini "Onhan sulle ok?" Hän yhtäkkiä kysyy. "Joo. Ja näytät olevan jo aika kovassa vauhdissa, nii mitäpä turhia keskeyttämään." Vastaan. Aleksi jää istumaan hetkeksi syliini ja on ihan hiljaa. Tämä myös keskeyttää paitani riisumisen. Silitän tämän toista kättä. Painan otsani Aleksin olkapäätä vasten. "Aleksi?" Tämä vain silittää hiuksiani. Ehkä minä tekisinkin aloitteen tällä kertaa. Siirryn vähän taaksepäin sängyllä, ettemme olisi aivan reunalla. Nyt Aleksi istuu viereeni. "Mitä sä mietit?" Kysyn. "Hän katsoo minua hetken kimaltavilla silmillään. "En mä tiiä, sua." "Tuu tänne." Sanon hiljaa ja otan hänet halaukseen. "Mä haluun sittenki vaan olla tässä. Sun kans." Aleksi mutisee. "No niinhän me oikeestaan sovittiinki. Hyvä että oot siinä." Vastaan ja vedän Aleksin hupun päähän. "Nyt sulle ei tuu kylmä." Selitän. Hän nostaa katseensa minuun ja hymyilee. Sitten tämä vetää hupun myös minun päähän." Nyt ei sullakaan." Hän sanoo. Siirryn Aleksia niin lähelle, kuin pystyn ja halaan tätä vielä lujemmin.

Miksi edes ajattelin joskus, ettei tästä tulisi mitään? Ehkä alku oli vain tuntunut vaikealta. Pidän silmiäni kiinni ja nojaan poskeani Aleksin päälakeen. Tämä puolestaan nojaa rintaani. Tunnen, kuinka hän siirtää toisen kätensä hupparini taskuun. Otan puhelimeni vierestäni. Se oli pudonnut takkini taskusta. Avaan sen niin, että Aleksikin näkee tekemiseni. Menin YouTubeen ja etsin paljon kuunnellun kappaleen. Pistin ääniä pienemmälle, sillä kappaleen tarkoitus olisi olla vain taustalla. Lasken puhelimen sitten sängylle ja siirrän toisenkin käden taas halamaan poikaystävääni.

Aleksin POV:

En halua juuri nyt muuta, kuin nojata Olliin. Tuntea tämän kehon hupparin läpi. Pahin pelkoni olisi, että tämä kaikki olisi unta. "Olli." Mutisen. "Mitä rakas?" "Oothan sä oikeesti siinä?" Kysyn ja puristan tämän hupparia nyrkkiini. "Tottakai oon. Mä oon tässä, aina. Vaan sua varten." Hän vastaa. Alan hymyillä ja sulkeutuneiden silmieni pinnalle kertyy kyyneleitä. Kiehnään Ollin rintaa vasten äärimmäisen läheisyydenkipeänä ja nostan toisen jalkani tämän vastaavien yli. "Ootko sä vähä huomionkipee?" Olli kysyy. "Mä oon tosi huomionkipee." Vastaan. "Sitten sä tarvit huomioo ja läheisyyttä." Olli sanoo.

Hieron otsaani Ollin rintaa vasten ja jäin kuuntelemaan kappaleen sanoja. Olli silittää hupun peittämää päätäni tämän posken nojatessa siihen samalla. "Mää rakastan sua." Sanon hiljaa. "Niin mäki sua."

Seuraavana päivänä:

Klo 13:16:

Olimme sopineet jätkien kanssa, että viettäisimme päivän studiolla, mutta minä ja Olli voisimme hoitaa muuttoasioita. Muut katsoivat olohuoneessa jotain elokuvaa tai sarjaa. Meillä molemmilla oli läppärit ja istuimme keittiön pöydän ääressä. Olli oli siis muuttamassa minun luokse. Tai siis minun ja Rillan. Olimme jo muutaman tunnin soitelleet puheluita, makselleet laskuja ja täytelleet kaikkia mahdollisia lomakkeita.

Olli nousee tuolilta ja mene hakemaan lisää kahvia itselleen. Sitten tämä tulee viereeni katsomaan, mitä teen. Tunnen käden silittävän hiuksiani ja vastaan sitten Ollin pusuun, jonka tämä antaa olkani yli.