Like A Blood Brother

56. Luku|Kolmella sanalla

Ollin POV:

Nukun Aleksin päällä ja Rilla on pienellä etäisyydellä meistä. Arviolta kello oli kaksi tai kolme, kun herään Aleksin unissa puhumiseen. Nostan päätäni ja katson söpöä poikaystävääni. Hän puhuu vähän epäselvästi, mutta ymmärrän kuitenkin. "Missä Olli on?" Hän kysyy, kuitenkin aika hiljaa. "Tässä." Vastaan. "Ootteks te nähny Ollia?" Hän jatkaa. "Ei oo kaukana." Kuiskaan. "Hei...jos te löydätte sen...nii sanokaa että...öö...se on ihana." Aleksi saa mutistua. Alkaa hymyilyttää tuon jutut. "Mä sanon." Päätän taas ottaa tämän kädestä kiinni ja yritän jatkaa nukkumista.

Timeskip n. 30min:

En ehtinyt nukkua kauaa, kun herään. Tällä kertaa Aleksi hätkähtää voimakkaasti, kuin hän olisi luullut putoavansa. Nyt me molemmat olemme jotenkin hereillä. "A-anteeks Olli." Tämä kuiskaa. "Ei haittaa. Näiks sä unta?" Kysyn. "Varmaan, mut en muista mitään." Hän vastaa. "Okei." Sanon ja kiehnään tiiviisti Aleksiin kiinni. Nyt hänkin on kiertänyt toisen käden selälleni, toisen edelleen pitäessä omastani kiinni. "Aleksi mä rakastan sua." Kuiskaan, mutta tämä on jo nukahtanut. Voi pientä.

Aamulla:

Herään jostain kummallisesta syystä Joelin ääneen. Nostan päätäni yrittäen totuttaa silmiäni ulkoa tulevaan valoon. "Sori, mä katoin yhtä videoo, jonka Tommi lähetti. Nuku vaa vielä jos haluut." Aleksi sanoo. "No ei mua kyllä enää väsytä. Oli semi jätkyttävää herätä tälleen." Selitän ja hieraisen silmiäni. "Nousekko ylös? Mun pitää käyä vessassa." Aleksi sanoo. "Mä tuun mukaan." Sanon. "Älä tuu." Hän pyytää.

Timeskip 2h:

Katselen, kun Aleksi pakkaa tavaroitaan. Olen vienyt omani jo alakertaan hetki sitten ja odotellessa päätän soittaa Joelille.

Joel: Kato Matelan poika. Ooks elos?

Minä: En. Mut sitä soittelin, että onko ennen iltaa mitään suunnitelmia?

Joel: No ei mulla ainakaan. Pitäs kai sitä siivoilla vähä. Silleen jos nyt kerran neljässä kuukaudessa ees.

Minä: Joo. Mä soittelen sit ku tullaan.

Joel: Tehään nii. Mut venaa, millon viimeks sä oot nukkunu omassa sängyssäs? Himas?

Minä: No nyt ku kysyit, nii ei vitunkaa hajua.

Joel: Tajuuks äijä, et sä maksat siit kämpästä ihan turhaan?

Minä: Tajuun joo. Mut mä lupasin Alelle, et oon jonku aikaa sen luona.

Joel: Ja mitäs sä nyt oot siellä ollu? Parisen viikkoo?

Minä: Tarkkaa aikaa ei sovittu. Mut mitä jos me asuttaiski yhessä, ja sit Aleksi ei enää jaksa mua, nii musta tulee koditon? Tai pahimmillaan joudun jollekki Porkolle yökyläilemään.

Joel: Älä aina mieti sitä pahinta cowboy.

Minä: Miks mä en ikinä tallenna näitä keskusteluja? Mä muuten heräsin sun puheeseen. Sain traumat. Ei enää ikinä.

Joel: Joo kyllähän mun äänestä moni on saanu vakavia oireita. Mut äiti on yrittäny soittaa tän puhelun aikana kuus kertaa, nii mun varmaan kannattaa vastata sille.

Minä: Oh shit. Joo vastaa, me aletaan lähtee kotia päin.

Joel: Joo moro.

"Miksi mä heittäisin sut mun, tai siis meijän kämpästä?" Aleksi kysyy ihmeissään. Asetun selälleen niin, että pääni kallistuu vähän taakse päin sängyn reunalle. "No jos mä olisin niin ärsyttävä, tai ilkee, tai tuhma, tai sit yleisesti vaan huono ihminen." Selitän. Katselen samalla, kun Aleksi istuu lattialle ja minusta katsottuna tämän kasvot ovat omieni edessä ylösalaisin. "Äläpäs höpötä." Tämä sanoo ja painaa pusun otsalleni. "Ootko valmis?" Kysyn alkaen silittää tämän poskea. "Joo." Aleksi vastaa. "Oonks mä ihana? Sä sanoit viime yönä nii." Kysyn. "Oot." "Rakastatko sä mua?" Jatkan kyselemistä. "Kyllä rakastan." Tämä vastaa. "Oonks mä komee? Tai söpö? Tai oonks mä hyvä tekee ruokaa? Ja öömm...kuvaile mua kolmella sanalla." Sanon Aleksin alkaessa räpläämään kättäni ja sormissa olevia sormuksia. "Oot, oot sitäkin, et ku sotket aina ja sit ne kolme sanaa. Öö...viini, jooga ja kiimanen." Hän sanoo. "Noni tuus tänne." Sanon ja ehdin juuri asettaa käteni tuon takaraivolle, kun Aleksi on jo hävittänyt huuliemme välimatkan olemattomiin. Asento oli kyllä jotain niin uskomatonta. Aleksi oli polvillaan sängyn vieressä ja piti käsiään poskillani, minun makoillessa selällään sängyllä.

Lopetettuamme tutustumisleikin Aleksi jää tuijottamaan minua. "Mitä jos ne kolme sanaa yhdistäis?" Kysyn. "No basically viiniä tissutteleva baarin nurkassa istuva kiimanen joogaaja." Tämä vastaa pokkana. "Oonks mä semmonen?" Kysyn. "No joo." Aleksi naurahtaa. "Tykkäätkö sä semmosesta?" Kysyn. "En. Mä rakastan ihan vitusti semmosta." Aleksi sanoo. "Mut aletaanks lähtee kotiin?" Tämä kysyy. Rilla ymmärsi sanan kotiin ja alkoi taas tuttuun tapaansa innostua.

"Moikka." Huudan vanhemmilleni ja kierrän Rillan hihnan ranteeni ympärille. "Mä voin käyttää pikkukoiran, jos sä laitat noi autoon." Ehdotan ja Aleksi nyökkää.

Kun palaan autolle Aleksi näyttää, kuin olisi keksinyt mielestään hyvän jutun. "No mikäs sua nyt hymyilyttää?" Kysyn ja hymy tarttuu minuunkin. "Hm. Mä haluun kyl nähä, kun sä joogaat kiimasena viinilasi kädessä." Hän sanoo. "Vai niin." Vastaan ja avaan auton oven. "No siis jos nyt tälleen asiantuntijana pitäis sanoo, nii mä ehkä jättäisin sen viinin siinä vaiheessa pois." Totean.