Like A Blood Brother

41. Luku|Auto täynnä homoja

Juoksen käytävällä noin kymmenen metriä, mutta sitten minun on pakko istua alas, sillä kuolen kohta hapenpuutteeseen. Kaadun kyljelleen lattialle. Vittu tulkoon Olli sitten, jos niin kerran haluaa. Samassa kuulenkin itkuni takaa, kun Olli avaa oven ja juoksee luokseni. En aijo enää puhua paskaakaan. En vain pysty. "Aleksi." Olli sanoo ja nostaa minut lattialta nojaamaan itseensä. Luultavasti silmäni ovat jo ihan punaiset ja turvonneet itkemisestä. "Rakas. Kaikki hyvin. Mä oon tässä. Ei oo hätää." Olli sanoo. En pysty sisäistämään tai miettimään sen enempää hänen sanomisiaan, joten se ei auta. Kiedon hitaasti käteni Ollin vyötärölle ja kulutan samalla ehkä kolmasosan fyysisestä jaksamisestani. Tuntuu oikeasti siltä, että kuolen. Haluan pois, mutten voi. Tuntuu, että minulle ei ole nyt paikkaa, jossa voisin olla, enkä kykene tähän oloon ja voimattomuuteen. "Rakas, kuuntele. Hengitä sisään hitaasti. Sitten ulos. Mä autan sua." Olli sanoo rauhoittavasti. Tämä nostaa minut istumaan paremmin ja pitää minua siinä, sillä en jaksa itse. Aluksi tuntuu vaikealta, mutta sitten Olli siirtyy taakseni halaten hellästi, mutta kuitenkin jättämällä minulle tilaa. Sitten tämä kurkottaa olkani yli ja pussaa minua poskelle. Päätän nyt antaa kaikkeni ja keskityn vain hengittämiseen. Nappaan Ollin toisen käden ja puristan sitä niin tiukasti, kuin vain jaksan.

Ollin POV:

Halaan Aleksia varovasti takaa päin ja tämä nojaa minuun. Pidän päätäni tuon kaulan vieressä ja olen sulkenut silmät. Huomaan tämän hengityksen rauhoittuvan pikkuhiljaa ja tämä puristaa yhä tiukemmin kättäni. Silitän toisella kädelläni tuon samanpuoleista olkapäätä. "Kaikki on hyvin muru." Sanon hiljaa ja kuivaan tämän kyyneleet hihallani. Yhtäkkiä Aleksi kääntyy minuun päin ja halaa. Halaan takaisin ja avaan varovasti toisella kädellä Aleksin saparot. Hän irtautuu sen verran, että näkee minut. Tästä huomasi, että oli itkenyt kauan. "Voi kulta, mä en haluu et sä oot surullinen. Voisiks sä puhuu mulle? Mä lupaan, et se auttaa." Sanon ja Aleksi näyttää taas, kuin alkaisi itkeä. Sä oot aina vaan niin söpö, etten mä kestä. Joskus mä pakotan sut kattoo peiliin.

"M-me ehkä alettiin seurustelee liian nopeesti...ja mua pelottaa, et meille käy jotain." Hän sanoo estäen uutta itkua tulemasta. Silitän tämän tuuheita hiuksia. "Entä jos mä lupaan, ettei meille käy mitään?" Kysyn toiveikkaana. Aloin nimittäin pelätä pahinta. "Mut mitä jos siitäki huolimatta? Mitä jos sun vanhemmat ei enää hyväksy meitä? Tai meijän isovanhemmat..." "Aleksi. Ei ne sitä päätä. Se on meijän oma asia." Sanon. "Kauanko sä oot aatellu näin?" Päätän kysyä. "No tää ei oikeestaan ollu se isoin asia." Tämä kertoo. "No haluuks sä kertoo?" Aleksi näyttää mietteliäältä ja kääntää katseensa käytävälle. "Liittyyks se muhun?" Utelen. "No muunmuassa." Hän vastaa ja nyökkään. "Voijaan me mennä takaski." Sanon ja Aleksi myöntyy. Nostan tämän ylös ja varmistan vielä, että tämä pystyy kävelemään.

Timeskip 3h:

Joonaksen POV:

Kuulimme fanien kiljunnan kävellessämme käytävällä kohti ovea. Ensimmäisenä lavalle juoksivat Tommi ja Aleksi, jolloin huuto kasvoi. Seuraavaksi menimme minä ja Olli. Ai saatana, mikä andrenaliini! Ei ole parempaa, kuin soittaa keikoilla. Samalla, kun saamme merkin Tommin rummuista aloittaa, Niko ja Joel saapuvat lavalle ja aloittavat Over My Dead Body-kappaleen.

Ollin POV:

Tiesin hyvin, kuinka fiiliksissä tulisin olemaan. Mitä jos vahingossa ja tahtomattani vaikka suutelisin Aleksia? Yhdessä vaiheessa tuli bassoton osio ja kävelin vähän hengästyneenä lavan toiselle puolelle, jossa Aleksi oli. Samalla sidon meidät parin metrin väliseen katsekontaktiin. Aleksi hymyilee minulle, kunnes tulee taas tämän vuoro soittaa. Tunnen poskieni hieman punastuvan. Ei saatana, mä haluisin vaan ottaa sut syliin ja suudella. Pitkään.

Timeskip 10min:

Kesken yhden kappaleen Aleksi tulee lavalle, koska konemusiikilla ei tässä kohtaa ole osiota. En huomaa tätä ja pakitan nopeasti törmäten häneen. Katson tätä hymyillen, kun tuon kädet ovat noin kahden sekunnin ajan harteillani.

Nikon POV:

Kappaleiden välissä oli hauskaa kuunnella, mitä yleisöstä huudeltiin. Välillä sieltä kuului jonkun bändin jätkän nimi tai ihan perinteistä kiljumista. Yksi parhaista oli, kun joku heitti lavalle rantapallon. Heitin sillä puolestani Porkoa.

Keikan jälkeen:

"Hyvin veditte jätkät. Ei hitto Aleksi. Kuulosti hyvältä." Joel sanoi ja löi tätä olkapäälle. "Lähetääs jakelee nimmareita ja jututtaa faneja." Huudahdan.

Timeskip 2h:

Olimme viimein saaneet pakattua kamamme, käyneet syömässä hallin kahvilassa ja nousimme sitten keikkabussin kyytiin. Istuimme lähes samassa järjestyksessä, kuin tullessa. Kiril oli liittynyt meidän muiden seuraan. "Hei oisko tänää baari-ilta?" Joel ehdottaa. "Todellaki. Vuoden vikalle keikalle." Joonas hihkaisee.

Aleksin POV:

"Tiiäkkö mitä mä olisin halunnu tehä koko keikan ajan?" Olli kysyy. "No en tiiä. Mut tiiäkkö mitä mä oisin halunnu?" Vastaan kysymyksellä. "Saanks mä eka kertoo?" Olli kysyy. Nyökkään ja tämä avaa turvavyönsä istuen syliini ja vilkaisten, huomasiko kukaan. "Meillä tais olla sama ajatus." Totean ja tartun tämän käsistä kiinni. "Niinpä." Hän sanoo. Sitten tämä suutelee minua. Pitkään.

"Hei olkaapa varovaisia siellä. Olli saattaa vaikka pudota, jos tulee töyssy." Joel huutaa ja suudelma keskeytyy. Katsomme molemmat bussin toiseen päähän. "En mä anna sen tippua." Vastaan tälle. "Eikä mulla oo aikaa tippua." Olli sanoo ja päätän kääntää tämän pään takaisin jatkaa suutelua. "Ei muuten haittaa, mut oisitteko vähä hiljempaa?" Joona huutaa vuorostaan. Tunnen, kuinka Olli hymyilee. "Ai tuleeks yksinäinen olo?" Kuulen Nikon kysyvän. "No kieltämättä." Joona tunnustaa. "Pitäiskö Porkon rientää apuun?" Joel naurahtaa.

Joelin POV:

"Hei vitun kiva ku nyt kaikki suutelee täällä." Kiril toteaa. "Nii, pitäsköhän sunki?" Kysyn. "Ei kiitos." Tämä vastaa ja katsoo huvittuneena Joonaa ja Joonasta. Sitten Joonas istuu takaisin minun ja Nikon väliin. "Annappa nyt Nikollekki pusu, nii ei tuu paha mieli." Mikko naurahtaa. "Onko meillä auto täynnä homoja?" Santeri huutaa. "No emmä nyt täydestä tiiä. Kyl tänne vielä mahtuis." Vastaan. "Haluukko Santtu liittyy joukkoon?" Kuulemme Tommin kysyvän. "En mä uskalla."