Like A Blood Brother

3. Luku|Ale-alkunen

Joonas, joka oli vieressäni taisi huomata tuijotukseni. "Sä se lämpeet noille Ale-alkusille. Varmaan kaupassaki ostat vaan Ale-tuotteita." Hän naurahti. Käänsin katseeni tähän nolostuneena. "Mite nii? Ite lämpeet." Sanoin ja nousin ylös. Kävelin keittiöön hakemaan kahvia. Ei ole vittu todellista. Mitä, jos me aletaan viettää Alexin kans enemmän aikaa?

Nikon POV:

Äänitimme Alexin kanssa taustaääniä Timebomb-nimiselle biisillemme. Se tulisi osaksi uutta albumiamme. Just tätä bändimme tarvitsee. Konemusiikkia. Aikaisemmin mä oon tehny nää hommat.

Olimme saaneet äänitettyä parin tunnin jälkeen kaiken. Menimme muiden jätkien luo. Katsoin kelloa. Se oli puoli yksitoista. "Mä en muuten ehtiny aamulla syyä ees mitään." Olli ilmoitti. "No voi..." Aloitin. "Sä saat sit mennä käymään kaupassa." Joel sanoi. "Mä voin tulla mukaan, ku ei käyny ees mielessä ottaa evästä." Alex ilmoitti.

Aleksin POV:

Oli mulla eväät, mut halusin Ollin mukaan. Luulin jo, että pääsisimme kahdestaan, kunnes Joonas ilmoitti, ettei hänelläkään ollut eväitä. Olisi pitänyt arvata.

Kävelimme kolmestaan pakkasessa kohti lähikauppaa. Kuinkakohan kauan pystyn olla paljastamatta itseäni? Ja mitä tapahtuisi, jos jätkät sais tietää?

Saavuimme kauppaan ja Joonas viiletti jonnekin hyllylle. Ilmeisesti oli jo päättänyt, mitä aikoi ostaa. Tajusin samalla, että tämä oli se sama kauppa, jossa olin silloin ennen muuttoa saanut paniikkikohtauksen. Siis voi herran jumala. Siitä oli helvetin kauan. Katsoimme Ollin kanssa toisiamme ja menimme jonnekin eväshyllylle. Pikkuisen kyllä kiusallista, kun olimme molemmat vain hiljaa. Eikö Ollikaan tunnistanut minua? Havahduin, kun tuo kysyi yhtäkkiä: "Onks sun oikee sukunimi Mattson?" Näin sivusilmällä tämän katsovan minua. "Joo." Valehtelin. En tiedä, halusinko paljastaa. Ainakaan vielä. Olli vain nyökkäsi. "Miks nii?" Kysyin mielenkiinnosta. "Öö, ei mitään. Mietin vaa." Tämä vastasi. Otimme jotkut salaatit ja menimme kassalle.

"Mihin se Porko ny meni?" Olli ihmetteli ja katsoi puhelintaan. "Okei öömm...se laitto viestii, että lähti jo." Olli sanoi vähän oudosti. "Okei." Sanoin. "Joo, en tiiä. Porko on välillä vähä erikoinen." Tuo sanoi ja nojasi limsahyllyyn meidän jonottaessa kassalle. Hymyilin tälle ujosti, mutta katsoin sitten äkkiä lattiaan.

Ollin POV:

Päätin laittaa Joonakselle viestiä.

WhatsApp

Minä: Mitä helvettiä? Teiks sä tän tahallaan?

Joonas🤪: Joo. Saat sit kiittää mua.

Minä: Voi vittu sun kanssas. Mul on se vesipyssy edelleen hallussa!

Laitoin puhelimen taskuun ja katsoin Alexia. "Sori ku mä en oo mitään hirveen hyvää juttuseuraa. Mua vaan väsyttää." Sanoin. "Joo ei se haittaa. En mäkää oo." Tämä vastasi vähän hymyillen. "Millä mallin se teijän albumi on?" Alex kysyi. "No ihan silleen hyvällä. Ollaan saatu kaikki oikeestaan valmiiks. Paitsi toi Timebomb." Vastasin. Alex nyökkäsi.

Vihdoin pääsimme kassalle. Aloin ottaa lompakkoa taskustani, kunnes tajusin. Ei vittu! En ollu aamun kiireessä muistanut ottaa sitä. Alex katsoi minua kummissaan, mutta taisi tajuta tilanteen. "Mä voin maksaa." Hän sanoi. "Ei, ei sun tarvi." Sanoin. "Kyl mä voin nää takaski viiä." Otin salaattini liukuhihnalta ja olin viemässä sitä takaisin hyllyyn, mutta Alex otti sen kädestäni ja laittoi takaisin. "Hei Alex ei sun tarvi maksaa niitä. Oikeesti." Yritin sanoa. "Eiku mä nyt maksan nää. Jos et sä oo syöny ees aamupalaa nii sillon sä tarviit ruokaa." Tämä sanoi päättäväisesti. Aika söpösti ajateltu. "No...okei sitte." Sanoin.

Kun pääsimme ulos kaupasta, ulkona satoi lunta. "Kiitos." Sanoin hiljaa ja katsoin Alexia. "Mä kyl maksan sit takasi." Jatkoin. "Ei sun tarvi. Sähän nukuit pommiin ja unohit kiireessä sun lompakon. Ja et varmaan tarkotuksella." Tämä sanoi. "No nii, mut ei se ny sunkaa vika ollu, nii ei sun tarvi maksaa." Sanoin. Tuon jälkeen Alex ei enää sanonut mitään. Kävelimme vain lumisateessa.

Joonaksen POV:

"Miten sä jo nyt tulit? Ja missä Olli ja Alex on?" Niko ihmetteli minun saavuttua treenikämpälle. "No mä sain tehtyä mun ostokset jo, enkä jaksanu jäädä venailemaan." Sanoin. "Aivan."

Kun Olli ja Alex tulivat, me muut olimme jo syöneet. "Noni syökää te nii me muut mennään jatkaa." Joel sanoi.

Aleksin POV:

Istuin pöydän ääreen ja Olli nojasi keittiötasoon meidän syödessä salaattejamme. Päätin yhtäkkiä nousta ylös ja kävellä eteiseen. Olli katsoi vähän ihmeissään. Olin nähnyt vesipyssyn, kun tulimme sisälle. Otin sen ja Ollin huomaamatta livahdin vessaan. Aloin täyttää säiliötä, kunnes kuulen: "Mihin sä menit?" Olli kysyi. Avasin vessan oven, mutten näyttänyt asetta vielä. "Tuliks sulla ikävä?" Kysyin hymyillen. "Joo." Tämä vastasi ja astui samalla askeleen lähemmäs. "Söiks sä jo?" Päätin kysyä välttääkseni taas kiusallisen hiljaisuuden. Taustalta alkoi kuulua, kun muut soittivat. "Joo. Söin." Olli vastasi. Nojasin oviaukkoon ja tuo siirtyi nojaamaan sen viereiseen seinään. "Ehkä ne ei huomaa, jos me ei mennä heti." Olli sanoi. "Mite nii?" Kysyin. Jälleen tuo vain tuli lähemmäs.

"Sulla on siniset silmät." Tämä sanoi. "Nii on sullaki." Vastasin. Huomasin yhtäkkiä, että Olli yrittää antaa pusua. Tai jotain. En ees tiiä. Laitan käden eteen, jotta tämä keskeytyisi.