Like A Blood Brother

7. Luku|Neonväriset sotamaalaukset

Joelin POV:

Odotin muita jätkiä yhdessä risteyksessä. Emme oikein voineet mennä autoilla, koska Joona oli lupaillut vissiin juomahommia. Mikäs siinä sitte. En kyllä osannut odottaa mitään. Ensimmäisenä risteykseen tuli Tommi. Me molemmat olimme vain laittaneet perus farkut ja paidat. Nehän oli vaan meidän kaverin synttärit.

Aleksin POV:

Olli halasi minua. Tunsin kyyneleen valuvan poskelleni. "Rakas missä sä oot ollu? Mulla oli sua ikävä." Tämä kuiskasi. "Mullaki." Sanoin. "Sä oot muuttunu hirveesti, mut hyvällä tavalla. Etkä kuitenkaan liikaa." Tämä sanoi. Naurahdin vähän itkuni keskeltä. "Olli pitäiskö meijän alkaa lähtee? Muut varmaan oottaa meitä jo." Huomautin. "Joo lähetään." Tämä sanoi ja leikki hiuksillani hetken. Sitten tuo alkoi pukea kenkiään jalkaan. Minulla oli helpottunut olo. Nyt, kun en enää pitänyt asiaa sisälläni, kaikki oli hyvin.

Nikon POV:

Olimme odottaneet Ollia ja Alexia nyt pari minuuttia ja vihdoin näimme näiden kävelevän parinkymmenen metrin päässä meitä kohti. "Mä en ees tiiä haluunko olla osallisena ton antamisessa." Sanoin osoittaen Joonaksen lahjaa. "Se on aivan todella hyvä lahja. Älä epäile Porkon lahjapalvelun ammattitaitosuutta." Tämä sanoi.

Ollin POV:

Saavuimme jätkien luo Aleksin kanssa. "Hei ennen ku mennään nii mul ois yks juttu." Sanoin. "No mitäs nyt? Pitääkö huolestua?" Joel kysyi. "Ei tarvi." Sanoin ja nojasin leukani Aleksin olkapäähän. "Täs on meijän Pikku Allu. Se huijas meitä." Kerroin ja Aleksi alkoi hymyillä. "What? Aleksi?" Niko huudahti ja tuli halaamaan tätä. "Joo." Aleksi sanoi. Katsoin vierestä, kun jätkät halasivat tuota. Aleksi käänsi päänsä minuun ja tarttui kädestäni. Puristin sitä hellästi ja hymyilin.

Pääsimme vihdoin Joonan luokse ja ovelta kuulimme musiikkia. Tämä tuli avaamaan ja toivotti meidän tervetulleiksi halausten kera. Eteisestä päästyämme edessämme olivat Joonan veli ja tuon kaveri. "Te kaikki saatte nyt tämmöset sotamaalaukset, koska myöhemmin on kolmessa joukkueessa eräänlainen juomapeli." Toinen näistä kertoo. "Aivan. Onks ihan Joonan oma keksimä?" Joel kysyy. "No joo perjaattees." Kämppä näytti aika hienolta. Suurimmaksi osaksi valot olivat poissa, mutta pimeässä hohtavat sotamaalaukset ja muut värikkäät valot vilkkuivat ympäriinsä. Näytti myös kivalta, kun esimerkiksi vessassa oli sininen led-valo ja olohuoneessa violetti. Arviolta jengiä oli meidän lisäksi noin kolmekymmentä. Suurimmaksi osaksi kuitenkin tuttuja.

Sitten meille tehtiin molempiin poskiin vaakasuorat viivat. Minulla ja Joelilla oli pinkit sotamaalaukset, Aleksilla ja Tommilla siniset, Nikolla ja Porkolla vihreät. "Ja täähän ei erottele teitä mitenkään muuten ku siinä pelissä myöhemmin ja siitä kyl ilmotetaan selkeesti ku se alkaa." Joonan veli kertoi. Joona tuli luoksemme ja Joonas ojensi tämän lahjan. Nyt me muutkin näkisimme, mitä tämä oli keksinyt. Aloimme nauraa tämän keksinnölle. Pakkohan se oli myöntää, että Porkolla oli parhaat lahjat. "Meil on sit myös sellanen järjestely, et kukaan ei juo mitään ennen sitä pelii, ku sit se idea vähä menee." Tämä kertoi. Nyökkäilimme. Varmaan ihan hyvä, että edes osan ajasta voisi hallita jotenkin. "Käykääs ettimässä itellenne jotkut tanssipartnerit." Tämä kehotti. Aloin hymyillä. Minun ei tarvisi paljoa etsiä. Sanoin Aleksille, että kävisin nopeasti juomassa vettä ja tulisin sitten takaisin.

Kävelin keittiöön ja otin lasin kaapista. Tunnen jonkun tökkäävän minua olkapäähän. Käännyn ja nään tutut kasvot. Se oli kaverimme Venla. Tämä oli ollut mukana tekemässä meidän musiikkivideoihin puvustuksia ja maskeerauksia. "Moi. Teki tulitte." Hän sanoi. "Joo. Nii tultiin." Vastasin ja laitoin vesilasini tiskipöydälle. "Mites sulla nykyään?" Venla kysyi. "No siis ihan hyvin. Meil on kohta se uus albumiki julkasukunnossa." Kerroin. "Okei. Kiva." Tämä sanoi. "Voiks sä tulla mun kans tanssii?" Hän kysyi. "No itseasiassa mul on jo..." Yritin, mutta tämä ei joko kuullut tai kuunnellut vetäessään minua olohuoneeseen. Ja tottakai, ettei tilanne olisi yhtään sen maltillisenpana pysynyt, kaijuttimista alkoi kuulua ilmeisesti illan eka hidas. Voi vittu. Venla veti minut halaukseen kanssaan. En tiedä, miksi en lähtenyt, vaikka olin luvannut Aleksille. Venla ei kuitenkaan tarkoittanut millään pahalla, eikä luultavasti kuullut selitysyritystäni musiikkien läpi. Jos tanssisin tämän kanssa nyt, niin ehkä ei enää illan aikana tarvitsisi. Yritin samalla katsoa, näkyisikö Aleksia.

Aleksin POV:

Odottelin Ollia seinään nojaten siinä, missä olimme sopineet näkevämme. Tätä ei kuitenkaan enää näkynyt eikä kuulunut. Muut jätkätkin olivat hävinneet jonnekin. En edes tuntenut täältä kuin ne viisi. Ja muutaman olin nähnyt ehkä kerran. Ajattelin jo, että lähtisin etsimään Ollia ja tämän neonpinkkejä sotamaalauksiaan, mutta törmäsin vahingossa johonkin tyttöön. Tai siis naiseen. "Sori." Sanoin. "Aa, ei haittaa. Kuka sä oot, en oo ennen nähny sua?" Tämä kysyi. "Aa mä oon Aleksi. Oon Joonan...kaverin kaveri. Selitin. "Aa hei, saanks mä arvata? Ooks sä siitä bändistä?" Tämä kysyi. "En, mut mä oon ollu niitten kaa tekemäs biisii." Kerroin. "Okei, kiva. Mä oon Noora. Joonan serkku." Tuo pitkätukkainen blondi kertoo. "Kiva tutustuu. Mä en tosiaan tunne täältä muita ku bändin jätkät." Sanoin. "Aa, no jos ne lähti jonnekki nii mä voin olla sun kans." Tämä sanoi. "Ku mä tulin alun perin mun yhen frendin kans, mut se meni sen jätkän kaa jonnekki." Noora sanoi. Toisaalta nyt, kun Ollikaan ei tullut, niin voisinhan vaikka ollakin Nooran kanssa. Halusin muutenkin tutustua ihmisiin. Ja sitä paitsi Noorallakin oli siniset merkit poskillaan. Olisimme siis samassa joukkueessa.

<><><><><><>

Tää oli varmaan mun oma lemppariluku tähän mennessä. :) 🎊