Like A Blood Brother

70. Luku|"Mitä jos mä päästän irti?"

Lupaus: Jos 100 seuraajaa menee rikki, nii Allu ja Olli palaa jossain vaiheessa yhteen. Mä kiristän teitä...😈

<><><><><><>

Aleksin POV:

Kuuntelen kauempaa kuuluvaa musiikkia. Harmittaa, kun en tiedä Ollin tunteista. Hän ei ollut kieltänyt sitä, ettei tuntenut samalla tavalla kanssani. "Voidaanko mennä muiden luo?" Kysyn varovasti, sillä tuntuu, että tarvitsisin muidenkin läsnäoloa nyt. Olli ottaa minuun vähän etäisyyttä ja näyttää miettivän vastausta. "T-tai et jos me..." Yritän sanoa, mutten saa enää sanoja suusta, kun Olli antaa poskelleni pusun. Tunnen, kuinka paljon punastun ja se alkaa hävettää minua. Aivan varmasti Ollikin huomasi sen. Yritän katsella muualle ja samalla paeta noloa tilannetta. Olli tulee ihan korvani viereen ja kuiskaa: "Ei mennä vielä." Saan kylmät väreet ja käännyn varovasti katsomaan Ollia, joka antaa pusun nyt huulilleni. Miksi? En voi muuta kuin tehdä samoin ja tällä kertaa se kestää pidempään. Paljon pidempään. Ei hitto! Tämän jälkeen en enää pysty olla ilman Ollia. Avaan tämän saparon ja laitan ponnarit ranteisiini.

Joonaksen POV:

Minä ja Joel olimme juoneet illan aikana varmaan eniten, mutta molempien pää oli jo selvennyt jonkin verran. Olimme pääosin vain jutelleet ja luultavasti lähtisimme vähän ajan päästä. "Mitä ne kaks oli tekemässä?" Päätän kysyä Nikolta. "No sillon ku mä siellä kävin, nii Olli oli vähän kännissä ja ne istu sylikkäin tuol käytävän sohvalla." Hän kertoo. Nousen ylös ja menen käytävälle katsomaan. "No ei ne siellä kyllä enää oo." Totean. "Joo no varmaan sit menny jonnekki muualle." Tommi toteaa. "Kato, aika fiksu." Joel naurahtaa. Menen käytävälle ja samassa tajuan, mihin ne kaksi ovat menneet. Kävelen vessan ovelle. "Olli housut jatkaan." Sanon ja yritän pidättää nauruani.

Ollin POV:

Olen painanut Aleksin seinää vasten ja kesken kaiken kuulemme Joonaksen ovella. "Ei vittu oo todellista." Huokaisen. "Joonas painu hemmettiin!" Huudan. "No joo joo. Aattelin vaan tulla kysyy, et millon lähetään." Hän ilmoittaa. Katson Aleksia, jonka hengitys yrittää parhaansa mukaan tasaantua. "Me tullaan kohta." Sanon samalla leikkien tämän hiuksilla. "Okei. Sori, mä en enää häiritse."

Huomaan Aleksin avaavan vyötään. Harmittaa hänen puolestaan, kun en tunne samalla tavalla. "Aleksi. Ei me voida." Sanon. Aleksi näyttää surulliselta. "Mä tiiän. Anteeks." Hän sanoo. "Mä oon pahoillani Aleksi." Sanon. "Ei sun tarvi olla. Kyl mä ymmärrän sanomattaki, ettet sä missään vaiheessa halunnukkaa. Sä vaan esitit niin." Aleksi sanoo ja ottaa paitansa lattialta. Minulla ei ole tuohon mitään sanottavaa, sillä tottahan se on. Olin halunnut piristää tätä. "Ootko sä mulle vihanen?" Kysyn, vaikka se kuulostaa tyhmältä. "En. Oon vaan surullinen. Mä oon aina yrittäny olla hyvä sulle. Mut jos me kuuluttais yhteen, niin mun ei tarvis ees yrittää." Hän sanoo. "Mä en vaan yksinkertasesti riitä sulle. Ja se on ymmärrettävää. Mut älä anna mun luulla, että tunnet mua kohtaan jotain. Äläkä enää ikinä tee noin, jos sä et tarkota sitä." Hän sanoo. "Ale..." "Lopeta! Älä puhu mulle! Mä haluun pois sun luota! Tää ei tee mulle hyvää!" Hän huutaa. Tartun väkisin hänen kädestään. "Älä koske muhun!" Hän huutaa. "Aleksi. Rauhotu." Sanon. "Olli. Päästä irti. Mä haluun sua ihan liikaa ja mua sattuu, kun en saa sitä mitä haluun." Aleksi sanoo ja yrittää peitellä itkuaan. "Mitä tapahtuu, jos mä päästän irti?" Kysyn. "Mä lähden." Hän vastaa. "No sit mä en päästä." Sanon.

"Olli. Voitko sä kertoo, tuleeko meillä enää olemaan mitään? Mun on pakko saada tietää." Tämä pyytää aika yllättäen ja näyttää, kuin purskahtaisi kohta itkuun. "Aleksi. Mä en tiedä. Mutta meillä on kuitenki kaikki hyvin. Eiks nii?" Vastaan. Aleksi ei sano mitään vaan käyttää hyväksi sitä, etten enää pidä tämän kädestä kiinni. Tämä lähtee ulos vessasta ja jättää minut sinne.

Nikon POV:

Olimme pukemassa ulkovaatteita päälle, sillä oletimme Ollin ja Aleksin tulevan pian. "Missä Olli?" Joonas kysyy ja käännyn ympäri. Nään Aleksin ja vaikka tämä yrittää peitellä sitä, hänestä huomaa, että on itkenyt. "Se tulee kohta." Hän vastaa. "Hei Allu, onks kaikki hyvin?" Kysyn. "On, yks tyhmä juttu vaan. Älä välitä siitä." Tämä sanoo ja alkaa pukemaan takkiaan päälle. "Mä ootan Ollia, menkää te jo ulos." Sanon.

Olli tulee hetken kuluttua pöydän luo ja katson häntä merkitsevästi. "Mitä?" Tämä ihmettelee. "Mitä tapahtu? Aleksi oli itkeny." Kysyn. "Kaikki on hyvin. Yks meijän asia." Hän vastaa. Päätän tyytyä tähän, sillä kumpikaan ei selkeästikään halunnut puhua siitä.