Like A Blood Brother

16. Luku|"Ai ei tykkää komeista miehistä?"

"Meeksää nyt aamusta sinne suihkuun?" Kysyn. "Mm, sit ku oon syöny." Tuo mutisee ja sulkee uudelleen silmät. "Eiks sulla oikeesti tullu huono olo?" Ihmettelin. "Ei. Mul vaan särkee päätä." Tämä vastasi. "Sama." Sanon ja silitän Aleksin poskea. "Muistaks et sun piti olla vihainen mulle?" Hän kysyy. "Muistan. Mää annan sulle sit jonku rangaistuksen." Sanon. Rilla oli huomannut, että Aleksi heräsi, meni tuon selän päälle ja alkoi vinkua. "Joo joo." Tämä mutisi. "Mä voin kyl mennä Rillan kans ulos. Vaikkei se musta tykkääkään. Nii sä voit sit mennä suihkuun." Ehdotin. "Oikeestikko?" Aleksi sanoi söpöllä ja käheällä aamuäänellään. "Joo. Muista ottaa se särkylääke." Vastasin. "Joo muistan. Kiitos." Tuo mutisi.

Aleksi nousi päältäni, mutta jäi vielä sängylle makaamaan. Nousin itse ylös ja aloin pukea päivävaatteita. "Mä en pidä siitä, miten Rilla kattoo mua." Sanoin, kun tuo tuijotti minua jähmettyneenä sängyltä. Aleksi naurahti. "Se jostain syystä ei tykkää tommosista ihmisistä." Tämä kertoi. "Ai millasista?" Kysyin ja aloin etsiä hupparia. Aleksi käänsi päänsä minuun päin ja jäin katsomaan tuota. "No tommosista komeista miehistä." Hän sanoi hymyillen. Hiukset vähän silmillä. "Ai ei tykkää komeista miehistä? Miten se sit susta tykkää?" Kysyin nostaen kulmia. "Hm. En tiiä." Tuo vastasi ja veti peittoa päälleen. Vedin vielä hupun päähän ja menin eteiseen. "Miten mun pitäis pukee tolle villapaita ilman, että se syö mun käden?" Huusin. "Ei se syö ku yhen sormen vaan." Aleksi vastasi. "Aa."

Rilla kurkisti makuuhuoneen ovelta ja katsoi minua epäilevästi. "Tuu nii laitetaan villapaita." Sanoin. En vitussa oli Rillan ilmeen sanoma.

Timeskip 15min:

Vihdoin olin saanut villapaidan ja hihnan koiralle. Tämä seisoi jalat tikkusuorina ja näytti hyvin vittuuntuneelta. Alkoi naurattaa se näky. Aleksi oli vain maannut koko tämän ajan. Vihdoin pääsimme lähtemään. Pari ensimmäistä metriä jouduin kuitenkin vetämään Rillaa. Hän ei oikeasti pitänyt minusta.

Timeskip 15min:

Aleksin POV:

Päätin viimein nousta sängystä ja mennä aamupalalle. Oli pakko viel varmistaa, että nyt oli varmasti lauantai. Se oli oikeastaan jäänyt tavaksi. Otin särkylääkkeen ja aloin keittää kahvia. Istuin pöydän ääreen katsomaan puhelinta ja samassa kuulen Ollin ovelta. "Aleksi arvaa mitä?" Tämä huusi. "No mitä?" Tuo tuli keittiöön puhelin kädessään ja käveli luokseni. Hän näytti viestin, joka oli tutunnimiseltä tyypiltä. Lauralta. Siinä kysyttiin, voisivatko Tatu ja Emmi tulla hoitoon pariksi päiväksi. "Mä tajusin just, et Tatuhan on nykyään seitsemän." Sanoin. "Nii on. Ja Emmi on sen kolmevuotias pikkusisko." Olli jatkoi. "Mitä sä aijot vastata?" Kysyn. "Että joo." Hän vastasi ja näki ilmeeni. "Säki haluut olla lapsenvahtina." Tämä sanoi. Nyökkäsin hymyillen ja Olli halasi minua. "Pitääks meijän sit sanoo jätkille?" Kysyin. "Joo, sanotaan." Olli alkoi etsiä ilmeisesti Joelin numeroa.

Joelin POV:

Olin herännyt huonoon oloon kolmelta ja mennyt vessaan oksentamaan. Nyt kello oli kuusi ja olin syömässä aamupalaa. Lisäksi jo toista särkylääkettä. Huomasin, että Olli soittaa.

Minä: Moro.

Olli: Moi. Herätinks mä?

Minä: No et ihan.

Olli: Okei no hyvä. Mul oli sitä vaan, et mä ja Ale ei varmaan päästä ens viikolla treeneihin, ku vahitaan Tatua ja Emmiä.

Minä: Hei voinks mäki osallistua tähän? Teitäki pitää vahtia, ettekä muutenkaan pärjäis kahestaan.

Olli: Jos noi on ne perusteet, nii en hyväksy.

Minä: No ei ei. Mut käyks jos mäki tuun? Ei oo mitään järkee pitää reenejä jos kaikki ei pääse. Ja Tommiki oli menossa sen vanhemmille joku päivä.

Olli: Kyl se käy. Jätetään Niko tekee itekseen oikeita töitä.

Minä: Joo. Pitäiskö teijän ottaa samalla Porkoki hoitoon?

Olli: Haha joo. Mut tuutteks te sit maanantaina Aleksille. Meijän on pakko olla täällä, koska eläin.

Minä: Aivan, joo. No mut nähään sillon.

Olli: Joo, moi.

Ollin POV:

Aleksi oli saanut syötyä ja kysyi, otanko aamupalaa. Vastasin, ettei tee nyt mieli. "Mä meen sinne suihkuun." Hän sanoi kävellessään ohi. Seisoin vain kädet taskussa ja pian tuo palasi takaisin eteeni. "Vai haluuks sä tulla kans?" Tuo kysyi hiljaa. "Haluun." Vastasin.

Aleksi meni edeltä. Istuin sängyllä. Oli kyllä vähän huono fiilis kaikesta. Se ei siis ollut Aleksin vika. Välillä vaan oli tämmöstä pientä masennusta, että harmittaa kaikki. Katsoin käsiäni. Tuntui vain tosi tyhjältä yhtäkkiä. En tiedä, jaksaisinko nyt edes antaa Aleksille huomiota. Mieltä painoi myös se eilinen. Päätin sitten nousta ylös ja mennä kylpyhuoneeseen. Yritän olla näyttämättä, ettei minulla ole hyvä olla. Nään Aleksin kollarit päällä kädet taskussa katsoen peiliin. Jään katsomaan tuota ja tämä katsoo takaisin peilin kautta. "Muru. Mitä sä mietit?" Kysyn varovasti ja menen tuon viereen laskien pääni hänen olalleen. Katsoin Aleksia peilin kautta. "Olli. Miks me seurustellaan?" Tuo kysyy. Huomaan ilmeenmuutokseni katsoessani peiliin.

"Miten nii?" Kysyn ihmeissäni ja yritän näyttää söpöltä. Aleksi miettii hetken. "Noku, me alotettiin eilen alusta. Tapahtuks se vähä liian nopee?" Tuo kysyi varovasti ja katsoi minua minun katsoessa takaisin. "Tuntuuks susta siltä?" Kysyn vuorostani. Odotan hetken, kunnes Aleksi nyökkää. Päästän vähitellen irti tästä. "Mä ymmärrän." Sanon. "Älä ymmärrä väärin. Mä rakastan sua, mut mun pitää miettiä hetki." Tuo sanoo ja vakavoituu sitten entisestään sanoessaan: "Ja kaiken lisäks mä menin ja petin sua." Seisoin vain hiljaa tuon vieressä. Ei taidetakaan mennä yhdessä suihkuun.

<><><><><><>

Pitäiskö tauon tässä vaiheessa?😹🖤